Georg von Alfthanilta

Tietoka dokumentista

Tietoa
25.4.1868
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Oulussa 25.4.1868

 

Jalosukuinen Herra Senaattori ja Ritari. 

 

Herra Senaattorin viimeksi saapunut kirje tämän kuun 13. päivältä sisälsi murehduttavan yllätyksen. Kun Herra Senaattori, joka ei koko virkakautenaan ole suonut itselleen päivänkään lepoa, on nyt päättänyt luovuttaa valtion ruorin 3 kuukaudeksi toisiin käsiin, tämä selvästikin viittaa siihen, että asiat ovat Herra Senaattorin mielestä kääntyneet maan hyvinvoinnille vaaralliseen suuntaan – mistä Herra Senaattori ei ole halunnut ottaa vastuuta vakaumuksensa vastaisesti – ja tämä huolestuttaa vakavasti lämpimiä isänmaanystäviä ja herättää vilpitöntä myötätuntoa Herra Senaattorin henkilökohtaisten ystävien piirissä, joiden joukossa altteimpiin lukeutumisen etuoikeutta rohkenen pyytää itselleni.

Kuka uskaltaa sanoa, etteivät hallituksen avustustoimet ole tälläkin kerralla olleet tarmokkaita ja tavallistakin ansiokkaampia sen takia, että entiset apulähteet ehtyivät juuri silloin, kun suurin todellisen hätäavuin tarve ilmaantui. Sikäli kuin nykyinen hädänalainen asemamme johtuu hallitusvallan toimista, se ei ole tulosta viime vuoden tekemisistä tai laiminlyönneistä – vaan edellisten vuosien toiminnasta. Olen usein väittänyt, vaikka väite kuulostaa paradoksilta, että (avustus)toimiin on ryhdyttävä hyvinä vuosina. Siten vältetään nelinkertaiset kustannukset huonojen vuosien tullessa.

Mitään suurta uudistusta ei ole vielä viety läpi ilman vaikeita kriisejä, ja Suomen kansan herättämiseksi sitä vaivanneesta horroksesta tarvittiin tämän vuoden raudankovia koettelemuksia.

Ellei rahvaalle olisi viime syksynä niin vakavasti painotettu säästämisen välttämättömyyttä, olisivat sekä leipä- että siemenviljavarastot jääneet vielä riittämättömämmiksi. Nykyisessä tilanteessa kaikkien muiden näkökohtien on kuitenkin väistyttävä tietämättömiin olentoparkoihin kohdistuvan säälin tieltä, ja käytän tätä tilaisuutta kiittääkseni vielä kerran joutuisasta ja avokätisestä suostumisesta tekemiini esityksiin sekä ilmaistakseni vilpittömän iloni siitä imartelevasta arvostelusta, jonka Herra Senaattori on suvainnut antaa vähäisistä ponnisteluistani.

Sallikaa minun lopettaa toiveeseen, että paremmin onnistuva vuoden sato avaisi valoisampia näkymiä tulevaisuuteen silloin, kun Herra Senaattori nautittuaan varmasti tarpeellisesta levosta ottaa valtiovarainhallinnon salkun uudelleen käsiinsä.

Olen hieman ajatellut tulla kuukauden kuluttua suunnilleen viikoksi Helsinkiin, mutta tämä riippuu vielä monenlaisista seikoista.

Erinomaisinta kunnioitustani ja vilpittömintä alttiuttani vakuuttaen olen edelleenkin

Jalosukuisen Herra Senaattorin ja Ritarin

nöyrin palvelija

G. v. Alfthan

 

 

Vertailu