Georg von Alfthanilta

Tietoka dokumentista

Tietoa
8.2.1868
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Oulussa 8.2.1868

 

Jalosukuinen Herra Senaattori ja Ritari. 

 

Tiedot, joita olen lähettänyt 4. ja 6. päivänä ja lähetän tänään, eivät ole miellyttäviä: hätää idässä, etelässä, pohjoisessa ja lännessä! Pyydän mikäli mahdollista sähkevastausta anomuksiini lainojen myöntämisestä toimeentuloavuksi ensi lauantaina tämän kuun 15. päivänä aamulla. Palaan silloin tänne Torniosta, mutta matkustan taas maanantaina pois Raaheen, Pyhäjoelle ja Kalajoelle.

Ei ole minun vikani, että läänissä on jälleen koettu paha kato; löisin kuitenkin laimin velvollisuuteni, ellen ilmoittaisi oloista. Taulu on sanoin kuvaamattoman synkkä: parhaat pitäjät, mm. Alatornio ja Karunki, pyytävät apua (20 000 markkaa, excusez du peu [eipäs nyt sentään mahdottomiin mennä]), mutta olen kutsunut koolle sikäläisen väen yrittääkseni puhua heille järkeä. Siemenviljasta saan antaa maksuksi 27–28 kappaa ruista ja saan silti kokoon vain surkean vähän.

Suuri osa tilallisista joutunut olkileivän varaan.

Eräiden seutujen väestö äärimmäisen riutunutta ja voimatonta.

Parissa tapauksessa kruunun työmaiden työläinen ei ole kyennyt pysymään hengissä kurjalla, niukalla ravinnolla; muuan suistuu kotimatkalla suksiltaan lumeen eikä jaksa nousta ylös – paleltuu kuoliaaksi.

Resuisia, puolittain tajuttomia kerjäläisiä 39 asteen pakkasessa vaeltamassa kylästä kylään, eivät jaksa perille hekään, paleltuvat hengiltä.

Köyhäintaloissa ”puolikuolleita ihmisiä”, kuten muuan vastikään maaseudulta palannut matkamies tuli sanoneeksi.

Työhuoneissa vain puolet väestä työkuntoisia, niissä on tungosta.

Kevätkylvöihin siemenviljaa yksi tynnyri siellä missä tarvittaisiin viisi.

Kymmenet tilat kaikissa pahiten hädänalaisissa seurakunnissa ilman hevosia, lehmiä ja lampaita. Kun viimeinen lehmä myydään huutokaupalla kruunun rästien tai velkojen maksamiseksi, perhe lähtee maantielle.

Taudit eivät ole vielä levinneet kovin yleisiksi – mutta sekin aika varmaan koittaa.

Mitä sitten? – Kunpa vain saisimme elää – kunpa meidän Herramme armossaan antaisi meille muutamia hyviä vuosia – paljon muuttuisi hyväksi jälleen!

Oli ikävää, ettemme saaneet tänne pohjoiseen siemenviljaa viime syksynä. Olkaa hyvä ja ilmoittakaa minulle mikäli mahdollista heti kaikki, mitä ehkä voidaan saada. Jos saan poimimalla muutamia tuhansia silloin tällöin, joudun jakelemisessa vaikeaan asemaan.

Suokaa anteeksi sekava kirjeeni, mutta olen äärimmäisen väsynyt ja huolten ja levottomuuden rasittama äärimmäisyyteen asti.

Erinomaisinta kunnioitustani ja alttiuttani vakuuttaen

Jalosukuisen Herra Senaattorin

nöyrin palvelija

G. v. Alfthan

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: