Oulussa 23.4.1864
Suuresti kunnioitettu Herra Senaattori.
Metsänhoitaja Strömborg ja täällä asuva satulaseppä ja yrittäjä Reis ovat tiedustelleet minulta, voisivatko he odottaa myöntävää vastausta, jos he anoisivat valtion lainaa (suuruudeltaan 3 000 ruplaa, kolmen vuoden maksuajalla ja 6 %:n korolla) perustaakseen kamfeenitehtaan metsänhoitaja Strömborgin Pulkkilan kappeliseurakunnassa omistamalle maatilalle.
Vaikka Keisarillinen Senaatti on toki viime syksynä vastauksessaan avustustoimia koskevaan esitykseeni antanut minulle luvan esittää erilaisia ehdotuksia nimenomaan tapauksissa, joissa yksityishenkilöt aikoisivat ryhtyä harjoittamaan tehdasmaista tervanpolttoa ja tärpätintislausta, epäröin silti senaatin vaivaamista tällaisella anomuksella kysymättä asiaa ennakolta.
Sisältyneehän teollisen toiminnan suoraan tukemiseen valtion varoilla arveluttavia piirteitä, mutta kyseessä olevassa tapauksessa on havaittavissa seuraavia erikoisia seikkoja.
1. Kun otetaan huomioon tervan alhainen hinta ja tämän tavaran maakuljetuksen suuret kustannukset, ansaitsee yritys, joka jalostaa raaka-ainetta merkittävästi (vaiheittain kannoista ja juurakoista tervaksi, tärpätiksi ja kamfeeniksi, eräänlaiseksi lamppuöljyksi), kaikkea mahdollista kannustusta.
2. Pulkkilan kappeliseurakunta, johon tehdas sijoitettaisiin, kuuluu läänissä pahiten hätää kärsiviin seurakuntiin, ja kyseessä oleva laitos sekä helpottaisi suoranaisesti tilannetta paikkakunnalla että saattaisi antaa rahvaalle aiheen seurata esimerkkiä ja kehittää tervanpolttonsa täydelliseksi, ja
3. Rahanpuute on nyt niin yleinen ilmiö, että yksityisen rahoituksen saaminen parhaisiin ja turvallisimpiinkin liiketoimiin on äärimmäisen vaikeaa tai nykyoloissa melkeinpä mahdotonta.
Jos valtio voisi näin ollen tässä yhteydessä antaa jonkinlaista rohkaisua, pyydän Herra Senaattoria ilmoittamaan siitä hyväntahtoisesti minulle muutamalla sanalla. Toistaiseksi käyttämätön ja tileihin edelleen merkitty 3 000 ruplan määräraha, joka myönnettiin 1862 arkkitehti Lindqvistille hänen anomuksensa perusteella samanlaiseen tarkoitukseen, voitaisiin käyttää tähän hankkeeseen. Kevät lähestyy pitkin askelin ja hanget alenevat joka päivä, kun varjossa on lämpöä 10–15 Celsiuksen astetta. Rekikeli on täydellisesti ohi ja postinkulku hidastuu 48 tuntia. Rahvaalla on sekä kylvösiementä että leipäviljaa, ja se virkistyy jälleen toivoen lopultakin näkevänsä hyvän sadon.
Valtiopäivämiehiä odotetaan kotiin, eikä kestäne kauan, ennen kuin ollaan täydessä työssä tehtyjen monien tärkeiden päätösten toteuttamiseksi. Jossakin Allmänna Tidningin kirjoituksessaan Herra Senaattori mainitsee lääninvaltuustoista; on kummallista, ettei kysymystä niistä otettu esiin valtiopäivillä. Kun Suomen kansalla on vanhat käräjäpiirinsä, uusi kunnallislainsäädäntönsä ja lisäksi tulevat lääninvaltuustot, sen ei tarvitse valittaa itsehallinnon ainesten puuttumisesta.
Toivoen Herra Senaattorin muistavan minua ystävällisesti minulla on kunnia merkitä erinomaisinta kunnioitustani ja vilpittömintä alttiuttani vakuuttaen olevani
Suuresti kunnioitetun Herra Senaattorin
nöyrin palvelija
G. Alfthan
