Oulussa 18.1.1868

Jalosukuinen Herra Senaattori ja Ritari. 

Sain erityisen suureksi ilokseni tänään vastaanottaa Herra Senaattorilta kauan odottamani kirjeen – ja vastaan nyt siihen kohta kohdalta.

Meidän leipäviljavarastomme: Oulussa 17. tammikuuta kauppiaiden varastoissa: 3 312 säkkiä jauhoja, 3 080 tynnyriä ruista, 545 tynnyriä tavallista ja 1 154 siemenviljaksi tarkoitettua (Riian) ohraa; odotetaan saapuvaksi 300–400 säkkiä (Ringvallille kuuluvaa tavaraa Turusta), minkä lisäksi eräät suuremmista kauppahuoneista ovat tällä viikolla lähettäneet tiedusteluja Pietariin ja odottivat vastausta tehdäkseen päätöksensä. Raahesta ja Torniosta odotetaan tietoja ylihuomiseksi; ensiksi mainitun kaupungin kauppiaiden tiedetään kuljetuttavan jauhoja Kuopiosta (rahti 6 mk) ja samoin tiedetään jälkimmäisellä paikkakunnalla varastojen – tuntuvasti vähentyneen. Kajaanissa oli tämän kuun alussa noin 2 500 säkkiä ja tynnyriä, lisää voitiin saada tarvittaessa Kuopiosta.

Kruunun varastot on tosin jo kuljetettu minne milloinkin, mutta niistä on käytetty ja syöty vain verraten merkityksetön määrä, ehkä pari sataa säkillistä.

Myyntiin ryhdytään vasta myöhemmin keväällä; köyhäinhoitojohtokunnatkin ovat aikoneet vasta silloin käyttää niille myönnettyä oikeutta saada pienehköjä määriä jaettavaksi. Mutta sitten kruunun 10 000 tynnyriä vaikuttavat väistämättä markkinoihin jonkin verran jo pelkällä olemassaolollaan; täkäläiset kauppiaamme ottavat kuitenkin nyt 57 mk säkiltä.

Täysin työkykyisten henkilöiden liikkeellelähtöä on tällaisina aikoina hyvin vaikea estää. Senaattori Antell voinee todistaa, kuinka suuria uhrauksia seurakunnat ovat tehneet pitääkseen paikoillaan perheet, lapset, kerjäläiset ym. Padot pitävät vielä, mutta tulva nousee – –

Kevään siemenviljasta vallitsee hirmuinen puute. En saa maksuksi kruunun antamista lainoista juuri mitään. Kemissä noin 200 tynnyriä, ostettua tavaraa, ehkä hieman enemmänkin; saman verran saan Limingasta, vanhaa varastoa minulla on 150 tynnyriä. Näillä 700 tynnyrillä (enimmäismäärä) on ensiksi tyydytettävä etäisimpien paikkakuntien tarpeet.

Kristiinankaupunki on varsin kaukana, mutta asia on kaiketi auttamaton. Kuopiosta voin saada varustetuksi osan Kajaanin ja Haapajärven kihlakunnista. Tähän saakka kaikki hyvin, mutta se ei riitä.

Seurakunnat ovat itsekin tallettaneet jonkin verran – 100, 150, jopa 350 tynnyriä. (Pidisjärvi [= Nivala]) – ja yhtä paljon on jäljellä varakkaammilla, velattomilla talollisilla.

Pietarsaareen jääneet säkit – aioin juuri anoa niitä samoin kuin Leppävirralle juuttuneita. Vaasalaisethan ovat jo ottaneet haltuunsa Goveniuksen 1 500 säkkiä, jotka juuttuivat jäihin Kaskisten edustalle, puhumattakaan siitä, että he ovat lähempänä Etelä-Suomea. Mutta jos sieltä ovat varastot lopussa, meidän on varmaankin jaettava omasta osastamme. Lopullinen vastaus, kun saan pyytämäni tiedot kaupungeista.

Töiden järjestäminen, työnteko – vaikea asia keskellä talvea. Jopa niittyjen ojitus on lopetettava runsaan lumen takia tämän kuun lopussa.

Kehotan kuntia ilmoittamaan soveliaista yleisistä töistä – onhan käytettävissä 200 säkkiä työmaiden tarpeisiin. En tiennyt sitä ennen Antellin saapumista, sillä oletin, että ne oli myönnetty osasuoritukseksi tekemieni ehdotusten toteuttamista varten. Sitten vielä 9 600 mk pienehköihin suoviljelyhankkeisiin, joista rahoista 1 600 mk on jo kulumassa Muhoksen seurakunnissa. Vaikka itse työ sujuu talvella huonommin, maksukin on vähäinen – lopputulos pysyy samana – ja keväällä tulvan jälkeen ojia hieman kohennellaan.

Oulujoen kunta antaa köyhiensä hakata halkoja. Yksityishenkilöt teettäisivät kyllä töitä Pyhäjärvellä, Kärsämäellä, Muhoksella, Pulkkilassa ja monissa muissa paikoissa, jos he voisivat saada pienehköjä lainoja – millaisilla ehdoilla?

Käsityöt – tänään pakkauslaatikko Vaasasta lopultakin saapui – kiitän kohteliaimmin näytteistä, joista muutamia olen jo luovuttanut asianomaisille käsityöläisille monistettaviksi. Alkajaisiksi työhuoneemme ovat saaneet sellaisia näytteitä ym. kuin olen tätä ennen pystynyt hankkimaan.

Menekki, vienti – siinäpä ongelma toden totta onkin. Liikemiehemme eivät todellakaan tee parastaan. Minä olen tehnyt parhaani saadakseni heidät toimimaan aktiivisemmin – mutta työläästi se sujuu. Yksityisistä avustusvaroista on jaettu 25 000 mk, 4 000–5 000 senaattori Antellin välityksellä, viimeksi myönnetty 25 000 valtion varoista työhuoneille tai kotona tehtäviin käsitöihin. Sillä tullaan toimeen jonkin aikaa ja paikataan padon murtumia – mutta tulva nousee silti – –

Erinomaisinta kunnioitustani ja alttiuttani vakuuttaen

Jalosukuisen Herra Senaattorin

nöyrin palvelija

G. v. Alfthan

Herra senaattori Antellille luovutettu: valtiovallan määrärahojen ym. käytöstä laadittu kaavio; muistio tuonnin riittämättömyydestä ja mahdollisesta 3 000 tynnyrin lainan tarpeesta sekä – ehdotus toimista, joihin olisi ryhdyttävä vastaisen katovuoden varalta.

Olen esittänyt raahelaiselle kauppias Lundbergille (paikkakunnan varakkaimman miehen veljenpojalle) Herra Senaattorin sähkeitse lähettämän ehdotuksen käsityötuotteiden viennistä; vastausta odotetaan. Matkustan 22. tammikuuta Kajaaniin, helmikuun 1. ja 9. päivien välillä olen taas kotona Oulussa.