Georg von Alfthanilta

Editoitu teksti

Suomi

Oulussa 14.9.1867

 

Jalosukuinen Herra Senaattori. 

 

Tämän kuun 11. päivän sähkeeseeni ja 12. päivän anomukseeni minulla ei nykyisen tilanteemme osalta ole muuta lisättävää kuin se, että uusi, äärimmäisen ankara halla lienee toissapäivän vastaisena yönä tuhonnut sen, mitä ei jo ollut suureksi osaksi viikatteella niitetty ja mikä vielä saattoi vahingoittua

Monet lääninkokouksen tuloksiin perustuneet toiveeni, joiden edellytyksenä oli, että saisimme edes kohtuullisen sadon, ovat kokeneet ennenaikaisen kuoleman; tosin olen toisaalta ilokseni havainnut, että kunnat ovat erityisen auliisti ottaneet vastaan kokouskutsun ja että se ainakin hetken verran pitää yllä niiden mielialaa.

Läänin 4 kaupunki- ja 61 maalaiskunnasta (Lappia lukuun ottamatta) vain 3 pientä seurakuntaa ei lähetä edustajaansa, nimittäin Turtola, Kemijärvi ja Kuivaniemi; vain parissa kolmessa paikassa kaksi seurakuntaa on sopinut yhteisestä edustajasta, mutta muut ovat lähettäneet oman edustajansa ja 5 väestöltään suurimpiin kuuluvaa kustantanut jopa kaksi luottamusmiestään paikalle. Näin paikalla on hieman yli kuusikymmentä edustajaa.

Kahdessa ensimmäisessä istunnossa hankittiin tietoja hallojen tuhoista ja asetettiin valiokunnat:

I. 1. kysymyksen käsittelyä varten; puheenjohtajana kirkkoherra Frosterus.

II. 2., 3. ja 4. kysymyksen käsittelyä varten, puheenjohtajana pormestari Ståhlberg.

III. 5. ja 6. - ” - - ” - kirkkoherra Borg.

IV. 7. - ” - - ” - kauppaneuvos Snellman.

Näiden kolmen viime päivän aikana valiokunnat ovat pitäneet uutterasti istuntojaan aamu- ja iltapäivisin ja saavat tänään, lauantai-iltana, mietintönsä valmiiksi, minkä jälkeen yleisistunnot alkavat maanantaina ja ehdittäneen viikon aikana saattaa päätökseen. Herrojen puheenjohtajien ilmoituksen mukaan asianomaiset valiokuntien jäsenet (kunnallislautakuntien puheenjohtajia ja jäseniä, lukkareita, muutamia säätyläisiä ja tavallisia talonpoikia) ovat osoittautuneet hyvin kiinnostuneiksi käsiteltävistä asioista.

Täkäläinen hätäleipäleipomo on täydessä työssä, siellä on 22 oppilasta Oulun ja Haapajärven kihlakunnista sekä Kajaanin ja Raahen kaupungeista, joista viimeksi mainittuihin perustetaan tämän jälkeen erilliset leipomot vastaavasti Salon [Saloisten] ja Kajaanin kihlakuntaa varten. Useissa kunnissa kunnallishallinto on jo ryhtynyt tarpeellisiin toimiin sammalvarastojen kokoamiseksi talvea varten.

Sienineuvojat alkavat palailla, ja hekin ovat täyttäneet tehtävänsä eivätkä ole jääneet vaille menestystä. Rahvaan väitetty vastenmielisyys sieniä kohtaan ei näytä suinkaan voittamattomalta ja johtuu aivan yksinkertaisesti tietämättömyydestä.

Kiitän nöyrimmästi noista viljantuontiin pikaisesti myönnetyistä 400 000 markasta; rohkenen kuitenkin toivoa, että lisää saadaan hieman myöhemmin, sillä tämä ei vielä riitä. Kauppaneuvos Snellman lainaa ennakkona 60 000 markkaa.

Mistä otetaan itävää siemenviljaa kevätkylvöihin? Läänistä saadaan ehkä vain 20 000 tynnyriä totum tantum [kaiken kaikkiaan], tilanne on surkea, ellei jokaista tynnyriä kyetä säilyttämään käyttämättä tätä viljaa ruoaksi, mitä olen erityisesti painottanut kokoukselle. Kunnoltaan varmistamattoman siemenen (hallan vikuuttaman, viime vuosien kokemuksen mukaan ehkä enintään 66-prosenttisesti itävän) käyttö tulee tietysti myös kyseeseen, mutta mielestäni on ehdottoman välttämätöntä täydentää kruununmakasiinien varastoja muiden läänien ohralla ja kauralla, jos vain tavaraa on. Kemin kihlakunnasta voidaan parhaassa tapauksessa ostaa vain vähäisiä määriä.

Kajaanin kihlakunta ja Pudasjärvi voivat odottaa saavansa kauppiailta varsin suuria lainoja metsäntuotteiden toimittamista vastaan. Salon [Saloisten] ja Haapajärven kihlakunnissa, Muhoksella, Tyrnävällä ym. – ei mahdollisuutta ole. Miten niiden suhteen on meneteltävä?

Eikö voida heti suostua sellaiseen menettelyyn, että asianomainen metsänhoitaja voi maksutta katsastaa luovutettavaksi kantoja ja juurakoita tervanpolttoa varten sekä puutavaraa potaskan valmistusta varten ainakin kunnanhallituksille ja köyhäinhoitojohtokunnille vain edessä olevan vuoden tarpeisiin? Käsitöihinkin tarvittavaa puuta? Tämähän on valtiontaloudelle halvempaa kuin vastaavan raha-avun antaminen. Tukkihuutokaupoissa voidaan odottaa saatavan muutamia tarjouksia, mutta ei luullakseni moniakaan.

Voidaanko köyhäinhoitojohtokunnille ja kunnanhallituksille odottaa saatavan lainaa valtion varoista erilaisten pienteollisuushankkeiden ja edellä mainitun potaskan valmistuksen aloittamiseksi? Kauppiaat vetäytyvät.

Mitkä yleiset työt voivat tulla kyseeseen? Ehdotuksia: sillanrakennustöitä Oulujärven eteläpuolella kulkevalle tielle, kapteeni Granstedtin laatimat piirustukset ja kustannusarviot (noin 20 000 markkaa) valmiina. Suunnitelmaa rakennustöiksi Oulun satamassa, pääasiassa maansiirto- ja kivitöitä, laaditaan parhaillaan; voiko kauppaseura odottaa saavansa korotonta lainaa (60 000–100 000 markkaa) tähän tarkoitukseen? Huomattakoon, että puolet jäsenkunnasta on joutunut vararikkoon eivätkä jäljelle jääneet pysty saamaan työtä muilla ehdoilla toteutetuksi. Iijoen ja Oulujoen koskien perkaukset välttämättömiä tukinuittoa varten ja tulvien ehkäisemiseksi. Tietöitä ja soiden ojituksia ad libitum [riittää mielin määrin], varoja pitäisi antaa.

Jos keisarillinen senaatti haluaisi ottaa uudelleen käsiteltäväksi ehdotukseni Pelsonsuon asuttamisesta, sinne voitaisiin valmiita rakennuksia hyväksi käyttäen alkuperäistä suunnitelmaa hieman muuttaen saada aikaan varsin mittavaa toimintaa harjoittava työlaitos. Talvisin tehtäisiin käsitöitä, kesäisin ojitettaisiin ja kaiveltaisiin maata.

Huolestuttavin asia on tilallisen väestön asema, sillä se on täydellisen romahduksen partaalla ainakin pahimmin hädänalaisissa seurakunnissa. Jos tilalliset joutuvat perikatoon, koko lääni joutuu silloin perikatoon. Senaatti kielsi nimenomaisesti, ettei kruunun rästisaatavien perinnän lykkääminen tai maksettavan summan (160 000 mk, sakkomaksuja ja erityisvaroja lukuun ottamatta) pienentäminen voi tulla kysymykseenkään. Hyvä on, mutta sitten meillä onkin lokakuussa taas irtaimen ja kiinteän omaisuuden huutokauppoja – jotka eivät tuota mitään elleivät sitten arviointi- ja toimeenpanopalkkioita. Olemme tulleet aikaan, jona perittäviä summia on pienennettävä ja tämä vähennys annettava velallisten massoille – muussa tapauksessa kruunun on pantava rahaa menemään vielä rästien summaakin enemmän. Kävisiköhän päinsä tunnustella senaattori Trappin mielipiteitä tästä asiasta.

Kankaiden osalta asiat edistyvät työläästi. Täkäläinen kauppias Ringvall pysyy ilmoittamassaan aikomuksessa kustantaa kankaiden kudontaa, koritöitä (myös Kurimon ruukin isännöitsijä Backman on kiinnostunut viimeksi mainitusta tuotannosta) ja ehkä erilaisten mattojen valmistusta – mutta pyytää rahaa. Paljonkohan ehkä voitaisiin saada? En attendant [odottaessani] olen ohjannut hänet ottamaan yhteyden kajaanilaiseen raatimies Berghiin, joka on luvannut henkilökohtaisesti kysellä Pietarista rohtimia ja ostaa niitä hänen laskuunsa. Myös Ringvall on kuitenkin hidasliikkeisempi kuin olen kuvitellut. Raahesta monien kauniiden fraasien jälkeen vihdoin tänään sellainen vastaus, että ainoastaan raatimies Montin on ilmoittanut olevansa halukas ”ilman korvausta tilaamaan maahan rohtimia ja lankaa sekä jakelemaan näitä ja ottamaan vastaan kankaat, mikäli hän saa käyttöönsä riittävästi varoja niiltä tahoilta, joiden on mielestään teetettävä tällaisia töitä”. En luovu vielä toivosta, että saisin useampia ihmisiä kiinnostumaan asiasta, vaikka surullista on, että niin monet kauppiaat ovat nyt suoritustilassa.

Erinomaisinta kunnioitusta ja alttiutta vakuuttaen

Jalosukuisen Herra Senaattorin

nöyrin palvelija

G. v. Alfthan

 

Huom. Ks. pikku lappusta.

Tulossa olevan anomukseni ennakon saamiseksi maanteiden ylläpitoa varten ei pitäisi nykyisissä epänormaaleissa oloissa yllättää; en voi muunlaisilla ehdoilla vastata teiden edes läheskään kelvollisesta kunnosta.

 

 

Vertailu