Oulussa 31.8.1867

Jalosukuinen Herra Senaattori ja Ritari. 

Herra Senaattorin kunnianarvoisa kirje tämän kuun 23. päivältä saapui juuri käsiini, ja vaikka muuten kiitänkin siitä nöyrimmästi, valitan kuitenkin sitä, ettei kirjeeseen sisältynyt vahvistusta Herra Senaattorin aikomuksesta nou­dattaa kutsuani ja saapua kunnioittamaan meidän lähestyvää lääninkokoustamme läsnäolollaan.

Olisi synkkää kiittämättömyyttä, jos ei tunnustettaisi läänin hädänalaisen rahvaan saaneen jälleen tänä kesänä ja syksynä tehokasta apua. Olenkin halunnut vain tähdentää, että on vaikeaa ja toisinaan mahdotonta kaikesta mahdollisesta joutuisuudesta, sähkeistä ja pikakuljetuksista huolimatta saattaa myönnettyä apua tosiasiallisesti sen saajien käsiin nopeammin kuin suunnilleen kahdessa viikossa.

Maatilojen huutokauppojen osalta pyydän saada vain vielä lisätä, etten ole koskaan väittänyt, että ne kaikki todellakin myydään, vaan sanonut ainoastaan, että niin ja niin monta on ilmoitettu myytäviksi. Keisarillinen senaattihan on itse myöntänyt lykkäystä syyskuun loppuun, mutta tiloja myydään silti vuosien 1864 ja 1865 rästien ja julkisen vallan myöntämien lainojen perimiseksi ja niin laajassa mitassa kuin oheen liitetyt kuulutukset osoittavat; huomattakoon, että tällä tavalla toiminta jatkuu joka maanantai jouluun saakka ja että tätä samaa on riittänyt keväästä saakka. Asia on siis sangen vakava, ja olen kauan tätä ennen kiinnittänyt senaattori Edelheimin huomiota tilanteeseen ja juuri tästä syystä pyytänyt lykkäystä.

Lähemmät tiedot 21–23. elokuuta koetuista halloista ovat valitettavasti huolestuttavia siten kuin minulla on jo ollut kunnia virallisesti ilmoittaa. Huom. Haapajärven kihlakunnan osalta. Muissa vauriot ovat paljon vähäisempiä, lukuun ottamatta tietystikään Lapin kihlakuntaa, jossa, ainakin Kittilässä, melkein kaikki on paleltunut.

Koska senaatti ei heti myöntänyt varoja erilaisten käsityöalojen harjoittamiseen, olen taivuttanut läänin talousseuran palkkaamaan syyskuun ajaksi kolme siikajokelaista korinpunonnan neuvojaa kullekin maksettavaa 1 markan 50 pennin päiväkorvausta vastaan Pyhäjärven, Puolangan – Utajärven sekä Paavolan–Revonlahden seurakuntiin. Juuret on nimittäin nostettava maasta jo syyskuussa. Kööpenhaminasta on jo saapunut valmiiden tuotteiden mallikappaleita: varsin kauniita huonekaluja, koreja, kukkatelineitä jne. samoin kuin pienehkö valikoima puukenkiä ja näiden valmistamisessa tarvittavia työkaluja.

Hätäleipiä ja sieniä koskevista pohdiskeluista minulla ei ole muuta sanottavaa kuin toteamus, että Dagbladetissa julkaistu kirjeenvaihtajan kertomus sisältää muutamista jokseenkin merkityksettömistä virheistä huolimatta pääasiassa sen, mitä asian hyväksi on tähän mennessä tehty.

Raahen kauppaseuran puheenjohtaja on lähettänyt yksityisesti tiedustelun rohdinkankaiden hinnoista ulkomailla. Voidaanko tähän antaa muuta vastausta kuin ohjeesta voidaan päätellä vai onko hra Wahren ehkä jo kirjoittanut jotakin? Tärkeintä on nyt hankkia hamppua ja rohtimia. Ringvallilla on ensiksi mainittua tavaraa 230 puutaa [1 puuta n. 16,4 kg]; sitten on tulevaisuutta varten nopeasti kehitettävä hampun viljelyä, joka soveltuu ilmastoon hyvin; asia ei ainakaan ole uusi.

Olen turhaan odottanut pyydettyjä 120 000 markkaa lääninkonttorin tilanteen parantamiseksi, vai eikö toimituskunnassa ehkä ole huomattu tätä pientä lisäystä lääninkamreerin heinäkuun tililaskelman saatekirjeessä? Siltayhtiö haluaa nostaa 20 000 markkaa, ja palkkoihin tarvitaan 80 000 [muuten] joudumme pulaan.

Koska kokous kestänee noin 2 viikkoa, sallinee Herra Senaattori, etten vielä luovu toivosta saada nähdä Herra Senaattori täällä. Olisi niin paljon puhuttavaa. Pyydän, että saisin vielä sanoa hyvän sanan siirtoa anovan kruununvouti, asessori Slottsbergin puolesta – hän on hyvin kyvykäs ja kunnon mies.

Erinomaisinta kunnioitustani ja alttiuttani vakuuttaen minulla on kunnia allekirjoittaa olevani

Jalosukuisen Herra Senaattorin

nöyrin palvelija

G. v. Alfthan