Oulussa 5.8.1867

Jalosukuinen Herra Senaattori. 

Ehdotukseni tänne suunnitellun lääninkokouksen järjestelystä lienee jo Helsingissä ja ehkä jopa esitelty ja johtanut päätökseen. Hieman hämmästyin kuitenkin saadessani viimeksi tulleessa postissa kansliatoimituskunnasta senaattori Antellilta kirjeen, jossa minua kehotetaan kuulemaan kuntien käsityksiä siitä, millaiset keinot soveltuvat ehkäisemään ennakolta väestön lähtöä asuinseuduiltaan, ja teroittamaan asianomaisille kunnanhallituksille ja köyhäinhoitojohtokunnille, että niiden on täytettävä velvollisuutensa yms., ikään kuin en olisi näiden viiden vuoden aikana lainkaan ajatellut, mitä velvollisuuksiini näissä asioissa kuuluu – ja ikään kuin en olisi vastikään lähettänyt keisarilliselle senaatille ehdotusta siitä, millä tavalla asianomaiset voitaisiin saada tekemään parhaansa, sillä pelkillä määräyksillä siihen ei pystytä.

Toivoen, ettei tämä muistutus ole osoitus siitä, että keisarillinen senaatti on peruuttanut jo antamansa suostumuksen ehdottamani lääninkokouksen järjestämiseen, haluaisin neuvotella Herra Senaattorin kanssa toimista, joita tarvitaan ns. pienteollisuuden aikaansaamiseksi.

Jos tarkoituksena on lähettää joku ulkomaille ottamaan selkoa tämän aihealan asioista ja niiden soveltamisesta koko Suomen puitteissa, teillä Helsingissä ja yleensä Etelä-Suomessa on käytettävissänne soveliaampia henkilöitä kuin meillä täällä Oulussa. Jos tällainen tutkimus aiotaan suorittaa perusteellisesti, siihen tarvittaneen aikaa vuosi tai vieläkin enemmän, ja toivottavaa olisi saada jotakin käynnistetyksi jo ennen sen valmistumista. Koska olen jo kauan puuhannut tämän aiheen parissa, olen muokannut läänin talousseuran mieliä tähän suuntaan ja olenkin saanut sen tilaamaan syyskuun lopulla Oulun kaupungissa pidettävään näyttelyyn ja maatalouskokoukseen koritöiden, puukenkien, niiden valmistuksessa käytettävien välineiden ym. tavaroiden näytekappaleita – vaikka puitteet tietysti ovat varsin ahtaat, tämä on nyt tehty ja tavaroita odotetaan tänne aikanaan, mutta tulossa on aivan liian vähän, eikä esittelyaineisto ole riittävän monipuolinen. Toimiin on myös ryhdytty, jotta Oulun näyttelyssä kuten viime vuoden näyttelyssä Raahessa esiteltäisiin sieniä sellaisina kuin ne luonnossa ovat sekä kiehautettuina, suolattuina ym. samoin kuin erilaisia sammalista ym. valmistettuja hätäleipiä. Viimeksi mainittujen tuotteiden esittelyyn on lisäksi tarjottu apua Turusta kauppaneuvos Julinin välityksellä. Lopuksi on palkintoesineiksi tilattu myös Gunanderin maitoastioita, vaikka vielä ei ole kuultu mitään niistä 40 000 markasta, jotka valtion ylijäämävaroista piti antaa asianomaisten maatalousseurojen käytettäväksi; eikö näitä varoja voisi saada nopeammin vai kuivuvatko ne täydellisesti kokoon?

Harhaudun kuitenkin pois varsinaisesta aiheestani, pienteollisuuden edistämisestä. Viime toukokuussa sain Pariisissa oleskelevalta veljeltäni Otolta kirjeen, jossa hän mm. tarjoaa palveluksiaan, jotta puusta saatavia tisleitä voitaisiin hyödyntää järkiperäisemmin, ja sitoutuu tarpeelliset varat saadessaan tuomaan Pariisista mukanaan puun, nahan, kiven ym. käsittelyssä hyödyllisiä koneita sekä näytteitä kaikenlaisista raaka-aineista ja valmisteista, joista voisi olla hyötyä meidän teollisuudenharjoittajillemme ja maanviljelijöillemme.

Eikö ole mahdollista ensiksi: järjestää hänelle tarvittavat varat; toiseksi: käskeä häntä lähettämään tänne heti sellainen aines, joka meidän alkeellisissa oloissamme on hyödyllisintä ja soveltuvinta, sekä kolmanneksi: palkata joko hänet tai joku muu sopiva henkilö ylimmäksi koulutuksen ohjaajaksi ensi talveksi ja kevääksi. Aion joka tapauksessa jo nyt etukäteen kirjoittaa veljelleni ja pyytää häntä katselemaan, löytyisikö jotakin pientä, joka voi soveltua meille.

Vielä viimeksi mainittua asiaa tärkeämpää olisi varmistua ajoissa siitä, että käytettävissä olisi muutamia sopivia kouluttajia, jotka voisivat joko kiertää maaseudulla tai johtaa töitä joissakin perustettavissa työlaitoksissa. Olen ajatellut täältä muuatta Junneliusta, joka on muutamia vuosia harjoitellut mekaanikoksi Englannissa – ehkäpä Helsingin teknillinen reaalikoulukin saattaisi tarjota paitsi kouluttajia myös muutakin valaistusta asiaan, työvälineiden mallikappaleita tai piirustuksia jne.; Lekven ja Soldanin ja heidän kaltaistensa miesten kanssa olisi neuvoteltava.

Pyydän anteeksi, että olen jälleen vaivannut pitkällä kirjeellä, mutta tiedän toki, että Herra Senaattori on itse elävästi kiinnostunut tästä asiasta.

Huhu kertoo, että Herra Senaattori on lähdössä matkalle maan halki. Onko tämä ilahduttava uutinen todenperäinen ja voimmeko toivoa näkevämme Herra Senaattorin täällä? Siinä tapauksessa sydämellisesti tervetuloa.

Erinomaisinta kunnioitustani ja alttiuttani vakuuttaen

Jalosukuisen Herra Senaattorin

nöyrin palvelija

G. von Alfthan

PS Vuodentulosta ei mitään uutta viime ilmoitukseni jälkeen.