Oulussa 27.7.1867

Jalosukuinen Herra Senaattori. 

Herra Senaattori ei tunnut oikein luottavan minun rukiinsiementilauksiini; olen alusta asti pyytänyt, että saisin noin 5 000 tynnyriä ja pyytänyt jatkuvasti samaa määrää – enkä voi nytkään muuttaa sitä, mutta pelkään ajan valuvan käsistämme; tarvitsen nimittäin viikon tai kaksi antaakseni kuulutukset, järjestääkseni pitäjänkokoukset ym. Jos tulee halla, tarvitaan paljon enemmän eikä silloin ehditä oikeaan aikaan. Kruununvouti Mellin on sitä mieltä, ettei ole mitään mahdollisuuksia saada rannikollakaan kylvösiementä ajoissa; va. lääninagronomi Alcenius toivoo parempaa tulosta, ja minäkin uskon, että osa kylvöistä sekä voidaan että on pakko tehdä uutta satoa käyttämällä.

Lisäksi pyydän katsomaan päivän postissa lähetettyjä eräiden voutien ilmoituksia; seurakunnat alkavat itse pyytää valtavia määriä.

Päivän postissa lähtee myös ehdotukseni lääninkokouksen järjestämisestä. Ellei se ole laadittu niin hyvin kuin asia ansaitsisi, syynä on se tavattoman vähäinen aika, jonka olen voinut käyttää kaikkien näin monimutkaisen asian yksityiskohtien huolelliseen harkitsemiseen – ja tämä kaikki vielä prokuraattorin parhaillaan meneillään olevan ja melkein koko viikon kestäneen tarkastuksen aikana ja rukiinsiemenen jakelun ym. ollessa käynnissä.

Olen turhaan odottanut vastausta Bieseä koskeneeseen sähkeeseeni. Olisiko mies jollakin tavoin epämieluisa vai arvellaanko hänen luulevan liikaa itsestään? Toivoakseni asiat eivät ole näin.

Olisi hyvä, jos saisin kokouskysymyksestä pikaisesti tiedon; paljon on suomennettava ja painatettava ja jaeltava ja kuulutettava jne., mihin tarvitaan aikaa.

Muuten sulkeudun Herra Senaattorin ystävällisen muistamisen piiriin, ja minulla on kunnia erinomaisinta kunnioitustani ja alttiuttani vakuuttaen allekirjoittaa olevani

Jalosukuisen Herra Senaattorin

nöyrin palvelija

G. v. Alfthan