Oulussa 13.7.1867
Jalosukuinen Herra Senaattori.
Palattuani tarkastusmatkaltani Kajaanin kihlakunnasta havaitsin suureksi ilokseni, että keisarillinen senaatti on suostunut anomukseeni järjestää läänin kuntien luottamusmiesten kokous. Rohkenen toivoa, ettei tämä kokous jää tuloksettomaksi, ellei vaatimuksia aseteta alussa liian suuriksi; ei saa unohtaa sitä, että olemme tekemisissä hyvin tietämättömän ja osaksi (Kajaanissa, Pudasjärvellä) jopa raakalaisasteella olevan väestön kanssa, jonka keskuudessa laiskuus ja unteluus yhdistyvät tarpeiden äärimmäiseen vähäisyyteen, eikä tietämättömyys ole sellainen seikka, josta päästään eroon käden käänteessä. Heti kun palaan Pudasjärveltä, jonne minun on lähdettävä muutamiksi päiviksi viedäkseni loppuun köyhäinhoitoruotujen rasituksen tasaamisen Oulun kihlakunnassa, ryhdyn laatimaan ehdotusta kyseessä olevan kokouksen järjestämisestä, joka lienee joka tapauksessa parasta lykätä sellaiseen ajankohtaan, jona tulevan sadon laatu tunnetaan paremmin.
Kajaanin kihlakunnassa olot näyttävät varsin kurjilta: tervasta maksetaan vain 9 markkaa tynnyriltä, ja tätä tavaraa tarvitaan siis 4 tynnyriä maksuksi yhdestä jauhosäkistä. Vuonna 1862 vaihtosuhde oli tynnyri tynnyristä – lisäselityksiä tuskin tarvitaan, ja lukuisien kuorittujen männynrunkojen näkeminen tien syrjässä matkan varrella säästää mökkeihin sisälle vilkaisemisen vaivalta, siellähän emäntä seuloo pettujauhoa ruisleipätaikinan sekaan. Ohransiemenen tarve on siellä kuitenkin tällä seudulla viime vuonna saadun hyvän sadon ansiosta ollut vähäisempi kuin läänin eteläosassa, ja karjaakin on kuollut vain poikkeuksellisesti. Rukiinoraat ovat sen sijaan kaikkialla hyvin kehnoja, ja pelkään, että jopa puolet tuotosta menetetään. Rukiinsiementä on vain merkityksettömän vähän – ehkä kolmanneksella väestöstä, ehkä ei edes niinkään monilla, mutta Kajaanin kihlakunnan asukkaiden täytyy ja he voivat hankkia jotakin itse. Mielestäni kruunun on kuitenkin tarjottava heille 600–800 tynnyriä rukiinsiementä, etenkin kun uuden viljan ei arvioida tuleentuvan niin ajoissa, että sitä voitaisiin käyttää kylvöihin seudulla, jolla ruis on parasta kylvää elokuun ensimmäisinä päivinä.
Tämä seikka sekä valtiovaraintoimituskunnan kesäkuun 29. päivän kirje, joka koski sadon kehittymistä ym., antavat minulle aiheen nöyrimmästi anoa pikaisiin toimiin ryhtymistä rukiinsiemenen hankkimiseksi ainakin Kajaanin kihlakuntaa varten. Tämä voisi tapahtua:
1. kehottamalla Kuopion ja Iisalmen makasiineja selvittämään, onko siellä varastossa kylvösiemeneksi kelpaavaa ruista (sopii siemenviljaksi Paltamon ja Sotkamon pitäjiin), myös Piippolaan, Kärsämäelle, Pyhäjärvelle;
2. lähettämällä pikaisesti tänne mieluiten muutamia satoja tynnyreitä Hyrynsalmea ja Suomussalmea varten; lopuksi
3. ostamalla Kajaanin kaupungin kauppiailta, joilla on varastossa hyvää Kiuruveden ja Iisalmen ruista (Kuhmoniemeä [Kuhmoa] varten, joka on etäisin paikkakunta).
Oulussa viljavarat ovat nyt niin lopussa, että olen joutunut myymään kruununmakasiinista muutamia kymmeniä tynnyreitä huonoa Turun ohraa; ensimmäinen saapunut jauholasti loppui hetkessä.
En mitenkään ehdi ennen lähtöäni esittää tästä virallista anomusta enkä uskalla jättää väliin myöskään yhtään postipäivää, joten tällä kerralla voin vain viitata 22. kesäkuuta lähettämääni viralliseen ilmoitukseen rukiinsiemenen tarpeesta läänissä.
Juhannuksen aikaan meillä oli 5 vuorokautta lämmintä, sen jälkeen 14 päivää viileämpää säätä ja jopa muutamia hallaöitä, jotka eivät kuitenkaan aiheuttaneet muuta vahinkoa kuin hidastivat kasvillisuuden kehitystä ja ovat ehkä vaurioittaneet huononpuoleisia ohralaihoja – nyt on taas jo muutamia päiviä vallinnut ihana kesälämpö virkistävän sateen jälkeen.
Yhteisvastuusta on alkanut näkyä haitallisia seurauksia, koska muutamat vauraat tilalliset ovat joutuneet kalliisti maksamaan takuusitoumuksistaan. Niinpä uusia lainoja, jos niitä tarvitaan, annetaan ainoastaan muita vakuuksia vastaan.
Muhoksen seurakunnan kunnanhallituksen ilmoituksen mukaan 90 sikäläisellä tilallisella on hallussaan rukiinsiementä tai mahdollisuus hankkia sitä, mutta 152:lla ei ole mitään mahdollisuuksia siihen.
Jos tällainen sää jatkuu, ruis heilimöi ehkä ensi viikolla.
Erinomaisinta kunnioitustani ja alttiuttani vakuuttaen minulla on kunnia allekirjoittaa olevani
Jalosukuisen Herra Senaattorin
nöyrin palvelija
G. v. Alfthan
