Oulussa 2.5.1867
Jalosukuinen Herra Senaattori.
Niin nöyryyttävältä kuin tuen ja avun kerjäämisen pakko tuntuukin, olen joutunut väistämättä viime postissa uudistamaan anomukseni, että tänne lähetettäisiin heti vesien avauduttua jokin määrä ohraa Etelä-Suomesta siemenviljaksi. Tarve on suurempi kuin olin osannut kuvitella, sillä Kuopion suunnan onnettomilla maaseutupaikkakunnilla ovat melkein kaikki varastot lopussa, mistä olen viime päivinä saanut murheellisen osoituksen, kun Kestilän ja Rantsilan seurakuntien asiamiehet ovat ilmoittaneet, ettei useimmilla tiloilla ollut lainkaan ohraa talletettavaksi sen rukiin sijaan, joka heille oli makasiineista luvattu. Viime vuoden ohransiemenen kehno laatu, paikoitellen epäonnistunut ruissato sekä väistämätön pakko luovuttaa edes jonkin verran viljaa raskaiden velkojen lunnaiksi ovat johtaneet tähän valitettavaan tilanteeseen. Joudun ehkä vielä luovuttamaan pieniä ruiseriä ilman edeltävää ohran tallettamista, esimerkiksi Pelsonsuon vieressä sijaitsevalle Kylmälän kylälle (Muhokselle) suojellakseni maata omistavia talonpoikia – nälkäkuolemalta; tämän takia olisinkin toivonut, että olisin saanut vapaammat kädet, etenkin kun kylvöaika on nyt näin lähellä, jotta ei tarvitsisi pelätä kruunulta ruista saaneiden turvautuvan siemenviljavarastoonsa.
Tänään toukokuun 2. päivänä meillä täällä pohjoisessa on yhä täysi talvi, saapa nähdä, ehtiikö ohra, mikäli sitä myönnetään, tänne pohjoiseen oikeaan aikaan ennen kylvöjä. Heti kun valtiovaraintoimituskunnan asiaa koskeva kirje saapuu, kuulutan pitäjänkokouksien kutsumisesta koolle ja annan asianomaisille tilaisuuden panna velkakirjansa järjestykseen, jotta he voisivat heti saapua noutamaan odotetun viljan.
Odotan huolestuneena myös sitä ajankohtaa, jolloin on ajateltava rukiinsiementä; läänin suurimmassa tai ainakin sen ensisijaisesti maata viljelevässä osassa voidaan kylvöihin tosin hätätilassa käyttää uutta satoa, mutta monilla seuduilla näin ei pitäisi koskaan käydä. Ei voida luottaa siihen, että kauppiaat lainaisivat mitenkään merkittäviä määriä rukiinsiementä, sillä he eivät saa perityksi entisiäkään saataviaan ja ovat lisäksi itsekin ahdingossa. Rahaa ostoihin ei ole lainkaan.
Tärkein syy siihen, ettei edellisen vuoden yleisiin töihin myönnettyjen määrärahojen säästynyttä ylijäämää ole vielä siirretty valtion yleisiin varoihin, on väistämättömistä syistä johtunut avustustöiden kamreerien nopea vaihtuminen ja oma poissaoloni valtiopäivillä. Tämä tapahtuu nyt mikäli mahdollista kuluvan toukokuun aikana, koska kaikki työmaiden tilitykset ovat lopultakin saapuneet. Vuoden 1865 tilitys on parhaillaan puhtaaksikirjoitusvaiheessa ja lähetetään ensi tilassa.
Kiitän yleisiin töihin myönnetyistä 30 000 markasta, hieman suuremmalla summalla olisin kuitenkin saanut uudet tiet parempaan kuntoon. Tie- ja vesirakennusylihallituksen osalta saanen huomauttaa, etteivät niiden työt ole useimmissa tapauksissa hätäapua, vaan rasitus, mistä syystä esim. Kajaanin kihlakunnassa asianomaiset osuuksien omistajat ovat kieltäytyneet suorittamasta tänä keväänä päivätöitä koskien perkauksessa Sotkamossa ja Kuhmoniemellä [Kuhmossa].
Suurimpana huolenaiheenani ovat Lapin tiet, tarkoitan Rovaniemeltä Kittilään ja Sodankylään johtavia teitä; alan uskoa, ettei noiden tiehankkeiden jatkaminen kerta kaikkiaan kannata ja että olisi viisainta jättää ne sikseen. Kun kuitenkin itse keisarillinen senaatti on vaatinut niiden rakentamista, jätän piakkoin sen ratkaistavaksi tämän asian, jonka kruununvouti Hermansson on viime vuonna tekemässään tutkimuksessa selvittänyt niin perusteellisesti, että on selvästi nähtävissä, mitä siihen sisältyy.
Iin markkinat ovat pian edessä; täkäläiset liikkuvat kauppamiehet eli pienimittaisen rihkamakaupan harjoittajat ja käsityöläiset esittänevät anomuksen, että he saisivat myydä siellä tavaroitaan, ja olen vakaasti valmis puoltamaan heidän anomustaan. Herra Senaattori suvainnee palauttaa mieleensä, mitä sanoin lausunnossani Kalajoen markkinoista ja miten kokemus on murheellista kyllä osoittanut aiheellisiksi minun silloin esittämäni epäilykset. Olen siellä suoritettujen takavarikointien takia myös joutunut ottamaan vastaan ikävän kyselyn kenraalikuvernööriltä.
Keskeyttäen tämänkertaiset ikävät valitusvirteni pyydän saada sulkeutua edelleenkin Herra Senaattorin ystävällisen suopeuden piiriin ja allekirjoitan erinomaisinta kunnioitustani ja vilpitöntä alttiuttani vakuuttaen olevani
Jalosukuisen Herra Senaattorin
nöyrin palvelija
G. von Alfthan
