Oulussa 27.10.1866
Suuriarvoinen Herra Senaattori ja Ritari
Samalla kun esitän kauppakoulun johtokunnan puolesta vilpittömän kiitoksen niistä koulun opetussuunnitelmaa koskevista huomautuksista, jotka sisältyvät valtiovaraintoimituskunnan kirjeeseen viime syyskuun 19. päivältä, lähetän ohessa nöyrimmin Herra Senaattorille johtokunnan kyseessä olevien huomautusten johdosta pitämän viime kokouksen pöytäkirjan.
Herra Senaattori suvainnee siitä havaita, että kaikkien keisarillisen senaatin ehdottamien muutosten noudattaminen on vaikeaa pääasiassa kouluun tulevien oppilaiden perustietojen vähäisyyden takia. Oppilaat kuuluvat jo nyt valittavan, ettei aika riitä kotiläksyjen lukemiseen. Akateemisen käytännön mukainen luento-opetus voitaneen helpommin ottaa käyttöön suunnitellulla ylemmällä luokka-asteella, jonka ohjelmaan voitaisiin silloin myös ottaa laajemmat kansantalous- ja tilastotieteen kurssit.
Kuten ennustinkin, rahvas näyttää itse olevan varsin halukasta maksamaan hyväntahtoisesti osan kruunulta saamistaan erääntyneistä lainoista, ja nykyisin varastoihin kertyy melkoisesti ruista; kun kuitenkin varsinaisesti tarvitsemme ohraa, koska en ole saanut vastausta esitykseeni kauran kylvösiemenen ostamisesta tai kuljettamisesta tänne, aion kehottaa asianomaisia kruununvouteja kuuluttamaan uudesta lainojen perinnästä heti rekikelin alkaessa, jolloin etäämpänäkin asuvat voivat yleensä helpommin kuljettaa viljaa, sekä siitä, että lainanottajat saavat käyttää hyväkseen viimeksi myönnettyä etua, maksaa tuotteina myös rahamääräiset lainansa. Kuulopuheiden mukaan rahvas pitää kylläkin kovin kalliina sitä taksaa, että heidän on maksettava lainaamastaan tynnyristä 1 ¼; koko järjestelyhän toki otettiin käyttöön säästäväisyyden opettamiseksi rahvaalle.
Joudun anomaan lykkäystä maataloutta, kauppaa ja elinkeinoja koskevan 5-vuotiskertomuksen laadintaan. Sekä siitä syystä, että aihe kiinnostaa minua suuresti, että lääninsihteerin näännyttävän suuren työtaakan takia aion kirjoittaa sen itse – mutta yhtäältä kaikki asianomaiset eivät ole saamistaan muistutuksista huolimatta vielä lähettäneet omia kertomuksiaan ja toisaalta olen juuri nyt laatimassa Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen menevää vuosikertomusta, joka minun on myös itse ja lisäksi venäjäksi kirjoitettava. Niinpä en pystyne saamaan tämän vuoden puolella valmiiksi edes kohtalaisen kelvollista viisivuotiskertomusta.
Kun [Suomen] Pankin täkäläisen komissaarin [konttorin esimiehen] virka on nyt niin ikävällä tavalla vapautunut, Kemin kruununvouti Hermansson on pyytänyt minulta suositusta mainitun tehtävän saamista varten, ja voin velvollisuuteni mukaisesti antaa hänelle sen tunnustuksen, ettei hän pelkästään kuulu läänin uutterimpiin virkamiehiin, vaan hänen todelliseen kyvykkyyteensä yhdistyvät myös moraalinen ryhti ja kunnollisuus.
Sattumalta juuri nyt luonani on käymässä toinen kruununvoudeistani, kollegiasessori Slottsberg, asianaan samanlainen pyyntö pankin 1. kamreerin virkaa varten. Hänkin on kunnollinen ja taitava mies. Kunnallishallinnon perustamisen jälkeen kruununvoudit ovat menettäneet tuntuvan osan tuloistaan, ja tämä lienee tärkein syy siihen, että he pyrkivät muihin virkoihin.
Eläkkeen myöntäminen pankinkomissaari Lagukselle on ärsyttänyt täkäläistä virkamiehistöä pahasti, ja oli puhetta – vastalauseen esittämisestä päätöksen johdosta.
Erinomaisinta kunnioitustani ja vilpitöntä alttiuttani vakuuttaen minulla on kunnia allekirjoittaa olevani
Suuriarvoisen Herra Senaattorin
nöyrin palvelija
G. Alfthan
[Liite] Jäljennös.
Vuonna 1866 lokakuun 15. päivänä kokoontui kauppakoulun johtokunta ja läsnä olivat herra kuvernööri, kenraalimajuri ja ritari G. Alfthan, kauppaneuvos J. W. Snellman G:son, kauppaneuvos J. G. Bergbom, rehtori J. M. Kalm, kauppias A. M. Reuter. Pöytäkirjaa piti johtaja Aug. Ernst Biese.
§ 1.
Tarkastettiin ja hyväksyttiin tämän vuoden kesäkuun 26. päivän kokouksen pöytäkirja.
§ 2.
Luettiin Oulun läänin kuvernöörin tämän kuun 10. päivänä johtokunnalle osoittama näin kuuluva kirje:
”Oulun kauppakoulun johtokunnalle.
Samalla kun voin ilmoittaa johtokunnalle, että keisarillinen Suomen senaatti on viime syyskuun 19. päivänä todennut, ettei oheen liitettyjen kauppakoulun uusien sääntöjen soveltamiselle toistaiseksi ole estettä, lähetän samalla ohessa jäljennöksen mainitun oppilaitoksen opetusta koskevasta kirjeestä.
G. Alfthan.
Hildén.”
§ 3.
Esitettiin keisarillisen Suomen senaatin valtiovaraintoimituskunnan päällikön Oulun läänin kuvernöörille tämän vuoden syyskuun 19. päivänä osoittama näin kuuluva kirje:
”Oulun läänin kuvernöörille.
Kun keisarilliselle senaatille on tänään esitelty ratkaistavaksi kysymys Oulun kauppakoulun uusista säännöistä ja se on tällöin esittänyt mielipiteenään, että opetuksen järjestelyssä saattaisi olla huomauttamisen aihetta, valtiovaraintoimituskunta on katsonut aiheelliseksi tässä mielessä ilmoittaa, että neljän viiden tunnin päivittäinen opetus on näyttänyt liian vähäiseltä kauppakoulussa ja että oppituntien määrää voidaan lisätä rasittamatta opettajia silti liian suurella työtaakalla, kun kaikkien kirjoitusharjoitusten, laskennon, kirjanpidon ja osaksi myös suullisten kielenkäyttöharjoitusten tunnit voivat olla molemmille luokille yhteisiä, minkä pitäisi olla helposti järjestettävissä etenkin niin kauan kuin oppilasmäärä on niin vähäinen kuin nyt. Itse opetuksenhan pitäisi sisältää mahdollisimman vähän läksyjen kuulustelua ja kotiläksyjen antamista, ja tämän sijasta pitäisi ottaa käyttöön kirjoitusharjoituksia ja opettajien suullista opetusta, josta oppilaat tekevät muistiinpanoja, jolloin etenkin talousmaantiedon, historian ja kansantalouden opetuksessa on luettavana ja selitettävänä aineistona käytettävä aihepiiriä jokseenkin perusteellisesti käsitteleviä teoksia lyhyiden oppikirjojen sijasta. Lisäksi ja koska toimituskunnan huomiota on kiinnitetty siihen, ettei vuosikertomuksessa ole ilmoitettu, mitä oppikirjaa isänmaan historian opetuksessa on seurattu, tätä ainetta opettaneen suomen kielellä ja kertomus koulun toiminnasta julkaistaneen vuosittain jossakin maan sanomalehdessä.
Samalla kun toimituskunta pyytää, että Herra Kuvernööri suvaitsisi ilmoittaa koulun johtokunnalle edellä esitetyt opetussuunnitelmaa koskevat huomautukset, toimituskunta jättää johtokunnan asiaksi ratkaista oman käsityksensä mukaisesti ja vallitsevat olot huomioon ottaen, missä määrin opetusta voidaan järjestää niitä vastaavalla tavalla.
Joh. Wilh. Snellman.
Sixten Calamnius.”
§ 4.
Tämän jälkeen ryhdyttiin keskustelemaan valtiovaraintoimituskunnan edellä luetussa kirjeessä esittämistä huomautuksista, jolloin johtaja ilmoitti tuntimäärän lisäämisen osalta, että opetusta annetaan todellisuudessa 28 tuntia, vaikka säännöissä mainitaan 26 oppituntia. ja että tämän lisäksi tuntien määrää lisätään tarpeen mukaan, kuten tähänkin saakka on tehty, kun siten on voitu edistää oppilaiden etua. Tässä yhteydessä johtokunta huomautti, että eräitä tunteja on nimenomaan varattu myös ylemmälle kurssille, joka on otettu huomioon uusissa säännöissä, joten niitä ei ole voitu osoittaa enempää normaaliluokille. Luokkien yhdistämisestä oltiin sitä mieltä, ettei tätä voida opetusta hyödyttävästi toteuttaa useammilla tunneilla kuin lukujärjestykseen on merkitty.
§ 5.
Mitä tulee valtiovaraintoimituskunnan edellä mainitussa kirjeessä esittämään mielipiteeseen, että opetuksen perustaksi pitäisi ottaa luentojen pitäminen, johtokunta ei nykyisten oppilaiden esitietojen niukkuudesta saamiensa kokemusten perusteella voinut pitää tätä asialle edullisena. Lyhyiden oppikirjojen luettamista on kuitenkin vältetty niin pitkälle kuin olot ovat sallineet ja esim. talousmaantiedossa on otettu käsiteltäviksi Eglin erinomaiset esitelmät. Johtaja huomautti samalla erehdyksessä merkinneensä vuosikertomukseen, että kansantalouden oppikurssi ulottuu Marius Gadin oppikirjan sivulle 80, vaikka mainittu kirja onkin käyty kokonaan läpi, mutta kertauksessa on ehditty vain sivulle 80. Johtokunta päätti lisäksi, että ylemmällä luokalla käytettäisiin laajempia teoksia sekä luento-opetusta.
§ 6.
Kysyttäessä johtaja ilmoitti, että oppilaitoksessa on käytetty isänmaan historiassa Hallstenin julkaisemaa oppikirjaa ja että tämän aineen samoin kuin isänmaan maantiedon opetus on tapahtunut suomeksi.
§ 7.
Johtaja velvoitettiin valtiovaraintoimituskunnan kehotuksen mukaisesti julkaisemaan kunkin lukuvuoden päättyessä kertomuksen koulun toiminnassa Oulun Wiikko-Sanomia -lehdessä.
§ 8.
Johtokunta päätti vastaukseksi valtiovaraintoimituskunnan kirjeeseen lähettää jäljennöksen tässä kokouksessa pidetystä pöytäkirjasta ja liittää mukaan lukujärjestyksen.
In fidem [vakuudeksi]
Aug. Ernst Biese.
Kauppakoulun lukujärjestys
luokka maanantai tiistai
8–9 I historia laskento
II englanti laskento
9–10 I saksa suomen kielen oikeinkirjoitus
II saksa suomenkielinen kirjeenvaihto
10–11 I kirjanpito kaunokirjoitus ym.
II kirjanpito kaunokirjoitus ym.
11–12 I kirjanpito
II kirjanpito
4–5 I (kirjanpito) englanti
II saksa
5–6 I englanti
II saksa
keskiviikko torstai
8–9 I maantieto historia
II englanti saksa
9–10 I ruotsin kielen oikeinkirjoitus englanti
II ruotsinkielinen kirjeenvaihto englanti
10–11 I saksa kirjanpito
II maantieto kirjanpito
11–12 I kirjanpito
II kirjanpito
4–5 I saksa
II kansantalous
5–6 I laskento
II laskento
perjantai lauantai
8–9 I laskento maantieto
II saksa englanti
9–10 I saksa ruotsin kielen oikeinkirjoitus
II laskento ruotsinkielinen kirjeenvaihto
10–11 I suomen kielen oikeinkirjoitus englanti
II suomenkielinen kirjeenvaihto maantieto
11–12 I
II
4–5 I kirjanpito saksa
II kirjanpito kansantalous
5–6 I vekselisäännöt ym. laskento
II vekselisäännöt ym. laskento.
