Georg von Alfthanilta

Tietoka dokumentista

Tietoa
7.11.1863
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Oulussa 7.11.1863

 

Suuresti ja Korkeasti kunnioitettu

Herra Senaattori! 

 

Tämän päivän postissa lähtee – luultavasti odottamaton – ehdotus määrärahojen saamisesta säätyjen myötävaikutuksella tai ilman sitä, ei rautateitä eikä kanavia varten, niin rohkeita emme uskalla vielä olla, vaan tavallisten maanteiden rakentamiseen. – Luettuaan ehdotuksen läpi Herra Senaattori ei voine kiistää tämän nöyrän pyynnön kohtuullisuutta, ja sen puolesta puhuu vielä muuan syy, jota ei siinä ole suoranaisesti osoitettu. Tarkoitan sitä, että teiden rakentaminen edistää monien muiden hyötyjen ohella maan ottamista viljelykseen ja asuttamista.

Ne, jotka quand même [kaikesta huolimatta] kiivailevat metsätalouden puolesta, eivät ehkä pidä viimeksi mainittua perustetta perusteena lainkaan. Varsinaisten metsätalousmiesten kohtalo on samanlainen kuin kaikkien spesialistien: he sekoittavat helposti keinot ja päämäärän; toisin sanottuna ne, jotka puuhailevat melkein yksinomaan puutavaran parissa, eivät aina muista, että ihmiset merkitsevät enemmän kuin puu. – On oikein ja hyvä asia, että metsätalousmiehet ovat lämpimästi innostuneita asiaansa, joka on toki tärkeä, mutta minun ei mielestäni tarvitse enkä edes saa katsella kaikkea heidän silmälasiensa lävitse.

Tosiasia on, että maan asuttaminen edistyy entistä hitaammin; voidaan olla eri mieltä siitä, onko tämä onnetonta vai ei. – Ainakaan minä en usko, että maaseutualueella, jolla asuu keskimäärin 65 ihmistä neliöpeninkulmalla, tarvitsisi kovin pian pelätä ylikansoitusta; olen pikemminkin täysin vakuuttunut siitä, että juuri harva asutuksemme on suurin este, joka estää meitä pääsemästä osallisiksi sivistyksen suomista eduista.

Asioiden ollessa nykyisellään ei uudisraivaustoimintaa saada vauhtiin, ennen kuin metsähallituksen valvontaan asetetut kruunun maat on asianmukaisesti tutkittu varsinaisten valtionpuistojen erottamiseksi. Tällaisen tutkimuksen kiirehtiminen näyttää siis aiheelliselta, ja siihen pitäisi käyttää metsätalousmiesten omaa työvoimaa, kun valtion maanmittarit ovat kiinni muissa tehtävissä.

Oli ilahduttavaa kuulla, että Kemin ja Iin huutokaupat ovat tällä kertaa sujuneet niin menestyksekkäästi, että 275 000 tarjotusta rungosta ainakin 75 000 todella myytiin. – Minusta on aina näyttänyt siltä, että hallitus ja sahanomistajat pääsevät ennen pitkää yhteisymmärrykseen hinnoista.

Suurempia vaikeuksia aiheuttaa tervanpolton äkillinen väheneminen Kajaanissa ja Pudasjärvellä, kun kaksivuotinen lupa käyttää hyväksi aiemmin kolotut metsäalueet päättyy – ja tuotanto, joka on tähän mennessä tuonut vuosittain 250 000–400 000 hopearuplan tulot, putoaa puoleen. Jo nyt ilmenee vaikeuksia Pudasjärvellä. koska mainitussa luvassa ei otettu huomioon niitä tukkeja, jotka tarvitaan lauttojen rakentamiseen tervatynnyreiden kuljettamiseksi Iijokea alas. Asia on rahvaalle varsin hankala, ja kertomuksia omavaltaisesta metsänhaaskauksesta ja niiden jälkeen suoritetuista takavarikoinneista on jo tullut korviini. Myöhemmin tässä päästäneen sovitteluun siten, että talonpojat ottavat huolekseen kruunun toimesta kaadettujen ja kauppiaitten huutokaupassa hankkimien tukkien uittamisen, kun saavat samalla kuljetetuksi tervansa jokisuulle. Näin voitaisiin saada aikaan hyvin tarkoituksenmukainen työnvälitystoiminta. Jotta voitaisiin keventää rahvaan vaikeuksia siirtymävaiheessa metsätaloudesta maatalouteen, on välttämätöntä laajentaa lupaa siten, että kruunun metsistä saadaan raivata ja kerätä kantoja ja juuria vielä vuosien ajan.

Yllätyin lukiessani valtiovaraintoimituskunnan viime kirjeestä, että Helsingin käsityksen mukaan tässä läänissä on saatu ”yleensä hyvä” sato. Viimeksi esittämäni kertomuksen sadon laadusta ja määrästä pitäisi kuitenkin antaa aihetta tällaisen käsityksen melko pitkälle menevään tarkistamiseen. Olen kuitenkin nyt joutunut niin tiukasti sidotuksi yleisiä töitä varten osoitetun määrärahan käyttämiseen, että joudun hyvän asian suureksi vahingoksi peruuttamaan aiotut jauhojen kuljetukset Kajaanin kihlakuntaan, jotta saisin ensi kesänä valmiiksi eräät tiet, joita on rakennettu kauan ja joista vain merkityksettömän pieni osuus puuttuu. Seurauksena on jo tehdyn työn tulosten rappeutuminen, koska maanomistajat eivät ota tien kunnossapitoa vastuulleen, ennen kuin se on rakennettu koko pituudeltaan kuljettavaksi, vaikka puuttuisi vain puoli peninkulmaa tai vieläkin vähemmän, kuten täällä on parissa tapauksessa asian laita. Minun on lähetettävä tästä esitys ensi tilassa.

Olemme odottaneet aina postin saapuessa tietoa Merenkulkukoulun opettajanvirkaa koskevasta ratkaisusta. Nyt on jo menetetty puolet lukukaudesta. Johtokunta on harkinnut väliaikaista ratkaisua siltä varalta, että Cannelin nimitetään, mutta häntä ei voida saada tänne ennen ensi kesää. Tilat, kalusteet, laitteet ja kartat ym. ovat kaikki valmiina.

Jos nyt taas tuotan vaivaa Herra Senaattorille sopimattoman pitkällä kirjeelläni, minun on pyydettävä anteeksi ja vedottava Herra Senaattorin antamaan suosiolliseen lupaan. Melkoinen osa siitä, minkä mainitsemiseen olen ottanut vapauden, ei tosin kuulu Herra Senaattorin välittömän toimintapiirin asioihin, sen jälkeen kun metsähallitus siirtyy tai on jo siirtynyt senaatin toisen toimituskunnan alaisuuteen, mutta en ole halunnut jättää käyttämättä tilaisuutta näiden aiheiden koskettelemiseen, koska ne saapunevat ennemmin tai myöhemmin talousasioiden toimituskunnan käsiteltäviksi.

Erinomaisinta kunnioitustani ja vilpitöntä alttiuttani vakuuttaen minulla on kunnia merkitä olevani

Suuresti kunnioitetun Herra Senaattorin

nöyrin palvelija

G. Alfthan

 

 

Vertailu