Oulussa 14.4.1866

Suuriarvoinen Herra Senaattori ja Ritari. 

Esitän nöyrimmän kiitokseni siitä ilahduttavasta uutisesta, että Oulun kaupungilla on toivoa saada aikoinaan luvattu sillanrakennuslaina. Työ on 3. pääsiäispäivän jälkeen täydessä vauhdissa. Päivittäin on 35 hevosta ja yli 100 miestä ollut töissä kuljettamassa osittain valmiiksi hakattuja kiviä Sairaalasaaresta uuden sillan paikalle. Ajankohta oli myöhäinen, mutta työ onnistui.

Vastaukseksi Herra Senaattorin viimeksi saapuneeseen kunnianarvoisaan kirjeeseen, joka saapui käsiini vasta torstaina tämän kuun 12. päivänä, ilmoitan nöyrimmästi, samalla viimeksi lähettämääni sähkeeseen viitaten:

Herra Senaattorin omasta kehotuksestahan minä tein ehdotukseni viljan ostamiseksi ja lainaamiseksi edelleen leipäviljaksi. Konsuli Bergbomin tarjoaman ohran ostaminen on mielestäni edullisin kauppa, johon kruunu voi ryhtyä:

1. koska vilja on halpaa; tuskinpa jauhoja tai ruista voitaisiin saada edullisemmin ehdoin; ja kun otetaan huomioon Riiassa nykyisin vallitseva hinta, hinnat eivät luultavasti alene kesään mennessä paljonkaan, jos lainkaan,

2. koska tavaraa voidaan hätätilanteessa suotuisissa sääoloissa käyttää siemenviljana. Vaikka tutkitutin kruunun varastojen viljan marras- ja joulukuussa mitä tarkimmin, on saatu valituksia, että osa Oulun kihlakunnan makasiinista luovutetusta ohrasta ei ole hyvin itävää (kokeissa saatiin tuloksiksi 87–92 %), ja tästä syystä olen julkisella kuulutuksella kehottanut asianomaisia tekemään ennen kylvöjä uudet idätyskokeet, koska vilja on koottu osamaksuksi kruunun lainoista eli siis eri tahoilta ja sen itämiskykyisyys saattaa tämän takia vaihdella. Koska suurin osa on vuoden 1864 ohraa, sen pitäisi sentään olla kelvollista.

3. Ellei Bergbom halua ryhtyä lainajärjestelyihin; hän voi toki saada muulla tavalla kaupaksi osan tavarastaan, mutta silloin Kestilä, Muhos ja muut vaikeaan hätään joutuneet seurakunnat eivät saa mitään.

Kelit katoavat pian, joten sen mitä tehdään pitäisi tapahtua nopeasti.

Jos saan lähtööni kenraalikuvernöörin luvan, aion lähteä toukokuun puolivälissä Helsinkiin ja toivon, että minulla on silloin enemmän onnea kuin viimeksi siellä käydessäni.

Erinomaisinta kunnioitustani ja vilpitöntä auliuttani vakuuttaen minulla on kunnia allekirjoittaa olevani

Suuriarvoisen Herra Senaattorin

nöyrin palvelija

G. Alfthan