Oulussa 24.2.1866
Suuriarvoinen Herra Senaattori ja Ritari.
Herra Senaattorin tervetullut kirjelmä tämän kuun 16. päivältä sekä samaan aikaan lähetetty sähke päätyivät käsiini samanaikaisesti vasta eilen; valtiovaraintoimituskunnan 17. päivän kirje, jossa hyväksytään anomukseni Kajaanin kihlakunnan avustamisesta, taas saapui muutamia tunteja vastaussähkeeni lähettämisen jälkeen.
Esitän suuret kiitokseni myönnetystä rahalainasta; rahaa on nimittäin oltava, koska kylvettäväksi kelvollista viljaa ei enää ole käytettävissä, ja Kajaanin seudun asukkailla, joista enemmistö asuu 20–30 peninkulman päässä, on jo nyt perin suuria vaikeuksia riittävän hevosten määrän kokoamisessa siemenviljan noutamiseen.
Kajaanin seudun asukkaiden velat johtuvat pääasiassa tervantoimitussitoumuksista, joiden nojalla viljaa tai rahaa on otettu vastaan ennakkomaksuna, eivätkä kiinnityslainat liene siellä vielä kovin yleisiä. Kiistämättä mitenkään sitä, että joku saattaa käyttää rahat muihin kuin asianmukaisiin tarkoituksiin, olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että enemmistö käyttää ne ostaakseen jauhoja tai ruista Kajaanin, Iisalmen, Joensuun kauppiailta sekä kotiseudun maalaiskauppiaita. Tosin on olemassa vaarallinen aukko – nimittäin kruunulle tulevat maksut, mutta palaavathan rahat silloin ainakin takaisin valtionkassaan.
Avustustoimien lykkääminen mahdollisimman pitkälle on toki välttämätöntä, ja olen uskoakseni yleensä noudattanut samaista periaatetta – mutta siemenvilja on eräille seuduille hankittava ajoissa ja siten – joutuu toisinaan alttiiksi sellaisille hyökkäyksille kuin esim. Dagbladetin julkaisema Hyrynsalmen rovastin Saxbäckin kirjoitus, jonka takia sain kenraalikuvernööriltä huomautuksen ja jouduin vastaamaan hänen kysymyksiinsä.
Jouduin kaikessa kiireessä laatimaan tämän päivän anomuksen siemenviljasta ym. läänin muulle osalle, jotta en olisi menettänyt yhtä postipäivää. Sen takia en voinut myöskään tarkemmin määritellä aiottuja hätäaputöitä, mutta otan vapauden mainita tässä: Pyhäjärveltä Iisalmen kauppalaan johtavan tien rakentaminen valmiiksi (jäljellä on tämän läänin alueella enää ½ peninkulmaa) ja uusi tie Oulaisten ja Ylivieskan välille, tarkoituksena avata yhteys Sievin kautta Kokkolaan saakka ja toiseen suuntaan Vihannin kautta (tämä osuus on jo valmiina) Liminkaan ja Ouluun.
Tuntuva ja pitkäksi aikaa korvaamaton tappio oli kauran menetys; tämän viljalajin viljely oli jo pääsemässä varsin hyvään vauhtiin, mutta väestö mokoma söi tai myi pois parin edellisen vuoden tuottaman sadon kokonaan. Rukiinsiementä täällä ei ole oikeastaan lainkaan; jos saamme kauniin kesän, voidaan vaaratta kylvää uutta viljaa – mutta jos käy toisin, on monia seutuja autettava vanhalla viljalla. Ohransiementä olisi yleensä ollut varsin runsaasti, elleivät asianomaiset olisi hädässään joutuneet syömään sitä – niiden noin 5 000 tynnyrin avulla, jotka koko lääni nyt saa lainata, olennainen puute saadaan kuitenkin poistetuksi, ja odotan ensi tilassa senaatin suostumusta nyt pyydettyjen 2 500 tynnyrin luovuttamiseen lainanottajille.
Jotta en jälleen vaivaisi Herra Senaattoria liian monisanaisella kirjeellä, lopetan ja olen syvintä kunnioitustani ja vilpitöntä alttiuttani vakuuttaen
Suuriarvoisen Herra Senaattorin ja Ritarin
nöyrin palvelija
G. Alfthan
