Oulussa 21.11.1865
Suuriarvoinen Herra Senaattori.
Kun en aikaisemmin ole esittänyt vilpittömintä onnitteluani suurtyöstä, jonka Herra Senaattori on vastikään saattanut menestyksekkääseen päätökseen, pyydän Herra Senaattorin ymmärtämystä sille, että tämä johtui osaksi vähäisestä huonovointisuudestani kuluneella viikolla ja osaksi siitä, että olin ollut monien muiden oululaisten tavoin mukana myös täältä lähetetyn onnittelu- ja kiitospikasanoman lähettäjien joukossa. Herra Senaattoria ilahduttaa varmasti kuulla, että monet suurista vientikauppiaistamme ja laivanvarustajistamme ovat ottaneet iloiten vastaan rahauudistuksen, jota on täällä juhlittu myös Seurahuoneella pidetyillä juhlapäivällisillä.
Keisarillinen senaatti näyttää pitäneen useita ehdotuksiani avustustoimista ennenaikaisina. Etuakin saattaisi silti olla siitä, että kerralla saataisiin yleiskuva tilanteesta, jotta tarpeellisiin toimiin, etenkin rahavarojen hankintaan, voitaisiin ryhtyä ajoissa. Niinpä ei pidä unohtaa, että kirjeen lähettämisestä Helsinkiin kuluu 3 viikkoa vastauksen saamiseen sieltä; kaksi viikkoa tarvitaan kuulutusten toimittamiseen Kajaanin kihlakunnan kaukaisimpiin pitäjiin, edelleen kaksi viikkoa kuulutusaikaa ja lopuksi vielä 2–3 viikkoa, ennen kuin asianomaiset lainanottajat saavat paperinsa järjestykseen sekä pystyvät hevosineen ja ajoneuvoineen saapumaan rannikon makasiineille – siis 8–10 viikkoa, kun keli taas on maaliskuun lopulla toisinaan jo äärimmäisen huono. Onko minun esitettävä uusi anomus? Siinä tapauksessa minun on lähetettävä se jo muutaman viikon kuluttua, jottei aikaa menetettäisi. Sitä paitsi kyse oli pääasiassa ohransiemenestä, tavarasta, jota kauppiailla ei ole tarjolla, pikemminkin voisi syntyä todellista kilpailua, jos köyhäinhoitojohtokunnille toimitetaan avuksi siemeneksi kelpaamatonta viljaa – enkä silti suosittele tästä keinosta luopumista, ellei mitään muita keinoja ole. Asianomaisilta on jo useita viikkoja sitten vaadittu tarpeellista selvitystä itävyydestä, joten toivon voivani piakkoin esittää tätä asiaa koskevan anomuksen, mutta eräät köyhäinhoitojohtokunnat, esimerkiksi Hyrynsalmi, pyytävät apua aivan heti.
Koska senaatti ei ole halunnut ratkaista anomustani lykkäyksen myöntämisestä valtion antamien lainojen maksamiseen tältä vuodelta, seurauksena on, että rahvas ottaa tämän lykkäyksen itselleen ilman lupaa; kätenihän on sidottu senaatin edellisellä käskyllä. Vasta joulukuun alkupäivinä, jolloin tänne saapuu useita kruununvouteja asioiden selvittämiseksi koolle kutsuttuun kokoukseen, voin laatia ehdotuksen pyydetystä maksujen määräaikojen sääntelystä, koska ehdotuksen laatiminen, kun kyseessä on 42 000 tynnyriä viljaa, on varsin mutkikas tehtävä. Olen aikonut pitää kiinni seuraavista pääkohdista: 1. maksut jaetaan tasaeriin 5–10 vuoden maksuajaksi; 2. määritelty vuotuinen erä peritään ulosoton uhalla ehdottomasti, tämän estämättä asianomaisia maksamasta hyvinä satovuosina enemmän ja lukemasta tätä myöhemmin hyväkseen; 3. maksettavaksi säädetään vähäinen korko, jotta edistettäisiin suurempien maksujen kertymistä hyvinä vuosina, ja 4. vanhat vuoden 1857 lainat, jotka on osaksi uusittu 1862, peritään erikseen ja osa niistä hyväksytään maksettavaksi vähittäin. Mielestäni lainojen yleinen muuttaminen rahamääräisiksi ei ole kovinkaan soveliasta, vaan rahvaan on sallittava maksaa velkansa viljana. Kaikki nämä kevennykset lienevät välttämättömiä, kun otetaan huomioon, että Salon [Saloisten] ja Haapajärven kihlakunnat ovat velkaa viisinkertaisen määrän tavanomaisiin kruunulle maksettaviin suorituksiinsa verrattuna. Onneksi olin jo kesällä antanut asianomaisille kruununvoudeille käskyn erityisten luetteloiden laatimisesta kaikista veloista ym., joten ne ovat nyt valmiina.
Ensi kevään siemenviljavarastojen tila näyttää synkältä, myös tietyissä Salon ja Haapajärven kihlakuntien osissa, koska rahvaan on ruispulan takia syötävä itämiskykyinen ohransa niilläkin seuduilla, jotka ovat sitä saaneet. Ehkäpä kuulutuksen antaminen siitä, ettei valtio nykyisenä niukkuuden aikana tänä vuonna antaisi apua, ei olisi ollut oikein soveliasta; sittenpä on kuitenkin varauduttava siihen, että kun Kajaanin kihlakunta ja perimmäinen pohjola ovat keväällä saaneet osansa, jäljellä olevat pari tuhatta ohratynnyriä on annettava lainaksi myymisen sijasta – ja sittenkin saadaan nähdä monia kylvämättömiä peltoja. Tämä kaikki on hyvin murheellista ja aiheuttaa minulle suuria huolia.
Väkeä virtaa Pelsoon hyvin runsaasti, ja monet tyytyvät 50 pennin päiväpalkkaan toisin kuin oletettiin – mikä osoittaa, että hätä on todella suuri. Voisinkohan rohjeta pyytää määrärahaan pientä korotusta, sillä säät ovat edelleenkin suotuisia ja senaatin Oulujoen eteläpuolitse kulkevalle tielle myöntämästä määrärahasta voi olla apua vasta kevätkesällä, koska päiväpalkan rajoittaminen 72 penniin ei mahdollista siltojen rakentamista, joka joudutaan teettämään urakkatyönä; tämäkin on taas sitonut käteni; miksi minun ei sallita rakennuttaa siltoja muitta mutkitta niin kuin pyysin? Joskushan ne on kuitenkin rakennettava.
Odotan hyvin kärsimättömästi senaatin päätöstä tarjouksista, joita on tehty tukkien saamiseksi Kajaanin ja Kemin metsänhoitoalueilta; kun Candelinin tarjousta Iin alueen osalta ei hyväksytty, sikäläinen (Pudasjärven, Kuusamon) rahvas jää vaille 30 000 markan ansioita.
Myös vastaus oululaisten tarjoukseen viinanpolttoon ryhtymisestä viipyy, ja tämän perusteella päättelen asiassa ilmenneen vaikeuksia. Jotta aikaa ei menetettäisi, minun on nyt kuitenkin julistettava kontrollöörin virka haettavaksi.
Pohdiskelut suuresta Oulujoen sillan rakennushankkeesta ovat nyt lopultakin edenneet niin pitkälle, että asiasta voidaan piakkoin esittää anomus. Jos asia ratkaistaan senaatissa nopeasti, tästä voidaan saada hyviä hätäaputöitä talveksi ja kevääksi.
Pyydän Herra Senaattoria suomaan anteeksi tavanomaisen laveasanaisuuteni, mutta olen todellakin huolissani tulevan vuoden näkymistä ja olen nyt saanut keventää sydäntäni, kun tiedän Herra Senaattorin mielellään auttavan niin sanoilla kuin teoillakin.
Erinomaisinta kunnioitustani ja vilpittömintä alttiuttani vakuuttaen minulla on kunnia kirjoittaa olevani
Suuriarvoisen Herra Senaattorin
nöyrin palvelija
G. Alfthan
PS Jäät ovat heikkoja, lumisohjoa ja huono kärrykeli.
Olen tänään allekirjoittanut 8 passia 30 henkilölle, miehille, naisille ja lapsille, jotka siirtyvät Kuhmosta rajan yli Venäjälle.
