Oulussa 4.5.1865
Suuresti kunnioitettu Herra Senaattori.
Vastaukseni Herra Senaattorin kunnianarvoisaan huhtikuun 24. päivän kirjeeseen oli jo valmiina ja jopa postissa, kun odottamaton tapaus pakotti minut hankkimaan kirjeeni takaisin ja olennaisesti muuttamaan sen sisältöä.
Kun en tähän mennessä ole pyytänyt lupaa auttaa läänin eteläosan rahvasta luovuttamalla sille kevätviljan kylvösiementä, tämä on johtunut seuraavista tärkeistä syistä:
1. Viinanpolttoa on yleensä harjoitettu pienissä puitteissa; eräät Haapajärven kihlakuntaan kuuluvat sisämaan pitäjät luopuivat tämän oikeuden käyttämisestä vapaaehtoisesti; rannikolla Salon [Saloisten] kihlakunnassa on otettu käyttöön vain puolet pannuista, useimmiten asialla henkilöt, joilla ei ollut maksamatonta velkaa kruunulle.
2. Pitäjänmakasiinien [viljavarastojen] johtokunnat ovat heti sadonkorjuun jälkeen olleet hyvin innokkaita vaatimaan saataviaan, ja niillä on nyt koottuna varastoja siinä määrin, että ne pystyvät tehokkaasti avustamaan tarvitsevia (Kajaanin kihlakunnan pitäjänmakasiineissa on yli 3 000 tynnyriä, pelkästään Kalajoen pitäjän makasiinissa 3 000, Iin ja Pudasjärven pitäjien makasiineissa 1 500 tynnyriä viljaa jne., puolet ruista, puolet kauraa) – tämä kaikki joulukuun viimeisenä päivänä 1864; sittemmin on vielä kertynyt jonkin verran lisää.
3. Vaikka kruunun viljalainoista on helmikuun 15. päivään mennessä saatu osamaksuina takaisin 10 000 tynnyriä ja tuon ajankohdan jälkeen vielä hiukan lisää, tämä ei näytä pahemmin kutistaneen varastoja, koska en ollut eiliseen mennessä saanut läänin eteläosasta yhtään ainoata anomusta, jossa olisi pyydetty viljalainoja; näin olivat asiat siitäkin huolimatta, että minulla oli helmikuussa pidetyissä ruoturasituksen tasauskokouksissa tilaisuus tavata varsin lukuisa joukko Salon [Saloisten] kihlakunnan rahvasta.
4. Olen ottanut huomioon rahvaan ennestään melkoisen velkaantuneisuuden sekä sen taipumuksen ottaa suuremmin epäröimättä vastaan uusia lainoja, jos siltä suoraan kysytään.
Minulla oli oikeus tämän kaiken perusteella päätellä, ettei ollut aihetta pelätä läänin kyseessä olevassa osassa ilmenevän mitenkään yleisesti kevätviljan kylvösiemenen puutetta, ja tästä syystä pidin parhaana olla pyytämättä uusia avustustoimia, jotta asiat saataisiin lopultakin uudenlaiseen järjestykseen.
Luokseni saapui kuitenkin tuskin tunti sitten Pyhäjärven pitäjän edusmiehiä, jotka toivat sen surullisen tiedon, että vastikään lumen alta paljastuneet rukiin oraat ovat osoittautuneet mustiksi ja täysin pilaantuneiksi ja että mainittu pitäjä, joka oli toivonut selviytyvänsä omien varastojensa turvin, toteaa joutuvansa nyt pakkotilanteessa anomaan lainaksi 300 tynnyriä ohraa saadakseen turmeltuneet ruispellot kylvetyksi viljaa kasvamaan. Kysyttäessä he kertoivat, että sama ikävä tilanne näyttää vallitsevan muillakin seuduilla, joiden kautta he olivat tänne tulleet, etenkin Piippolan pitäjässä.
Minun on nyt valmistauduttava siihen, että eräät muutkin pitäjät seuraavat Pyhäjärven pitäjän esimerkkiä; määräsin jo muutamia päiviä sitten, heti Herra Senaattorin kirjeen saavuttua ja ollakseni laiminlyömättä mitään, asianomaiset kruununvoudit ilmoittamaan minulle kiireimmiten, oliko jossakin aihetta pelätä kevätviljan kylvösiemenen puutetta. Saatuani vastaukset, pyydän ensi viikolla sähkeitse lupaa luovuttaa olosuhteiden edellyttämä määrä siemenviljaa ja pyydän täten nöyrimmin sähkevastausta. Koska minulla on varastoja melkeinpä joka pitäjässä, aikaa ei menetetä ja seurakunta ehtii hyvin saada käytettäväksi tarvitsemansa määrän, sikäli kuin tarvetta rukiinoraiden laadun takia todellakin ilmenee.
Läänin etäisempien pohjoisosien on nyt kuitenkin tultava toimeen sillä minkä ovat saaneet; avun toimittaminen niille on nyt jo liian myöhäistä.
Pelkään, ettei Keisarillinen Senaatti ole täysin tyytyväinen puutavaran myyntiä koskevaan lausuntoon, jonka lähetän, mutta olen yrittänyt esittää asiat niistä saamani vakaan käsityksen mukaisesti. Valitettavasti sahanomistajat eivät halua eivätkä nykyoloissa todella ehkä voikaan maksaa enempää; kauppiaiden yhteisö saattaa kylläkin joskus pitää huolta omista eduistaan enemmän kuin olisi kohtuullista – mutta tätä ei voida estää komentelulla; on luotava kilpailua, ja ellei sitäkään saada aikaan, on kaiketi sopeuduttava tilanteeseen, jota ei pystytä muuttamaan.
Erinomaista kunnioitustani ja vilpitöntä alttiuttani vakuuttaen
Suuresti kunnioitetun Herra Senaattorin
nöyrin palvelija
G. Alfthan
PS Mikä hirmuinen isku onkaan kohdannut rakastettavaa ja armollista Keisariamme! Vasta näinä päivinä olemme saaneet vahvistuksen surulliseen uutiseen Kruununperijän äkillisestä poismenosta.
