Oulussa 15.10.1864
Suuresti kunnioitettu Herra Senaattori.
Päivän postissa lähtee anomus 16 000 Suomen markan määrärahan myöntämisestä liikenneyhteyksien parantamiseen Lapissa; tämä anomus juontuu viime kesänä Inariin tekemästäni matkasta eikä suinkaan vasta sen jälkeen ilmaantuneesta kadosta; jos senaatti kuitenkin suostuu anomukseeni, sinänsä hyödyllinen hanke voisi samalla olla hyödyksi pulaa lievittävänä toimenpiteenä. Tässä tapauksessa olisi toivottavaa saada vastaus pian, mikäli mahdollista sähkeenä, sillä vuodenaika on jo pitkällä ja asioiden käynnistäminen Lapissa vaatii aikaa.
Ehdottamani pitkospuureitit ym. tulevat hätäaputöinä välttämättömiksi etenkin siinä tapauksessa, että keisarillinen senaatti ei suostu varhaisempaan anomukseeni tukkityömaiden järjestämiseksi kruununmetsiin. Olisi ollut toivottavaa, että lausuntooni puutavarahuutokaupoista olisi kiinnitetty hieman enemmän huomiota – viimeksi pidettyjen tulokset ovat osoittaneet, etten ollut kovinkaan pahasti väärässä.
En toki vielä tiedä, millaisen kohtalon on saanut meijereitä koskeva lausuntoni; kysymys on kylläkin tärkeä, vaikka mielestäni sikäli väärin asetettu, että sen mukaan viljanviljelyä olisi vähintäänkin tuntuvasti rajoitettava ellei aivan täysin lopetettava.
Sato on Jumalan kiitos varsin hyvä läänin tärkeimmissä ja runsasväestöisimmissä osissa: Salon [Saloisten] ja Haapajärven kihlakunnissa, koko Kajaanin kihlakunnassa Suomussalmea lukuun ottamatta ja Oulun kihlakunnan pääosassa; lappalaisraukat ja merkittävä osa Kemin kihlakunnasta ovat kuitenkin saaneet katovuoden, ja olen hyvin huolissani etäisistä seuduista, mm. Kuolajärvestä [Sallasta], Kolarista ja Enontekiöstä, joille voidaan kuljettaa viljaa vasta rekikeleillä.
Kemiin matkalla ollut 1 000 jauhosäkin lasti on joutunut haaksirikkoon Kristiinankaupungin lähellä, toista 2 000 säkin lastia on jo kauan odotettu Tornioon samoin kuin tänne 1 800 tynnyrin ohralastia Riiasta; jos nämäkin erät jäävät puuttumaan, voidaan keväällä joutua kokemaan niukkuutta. Kiiruhdan kuitenkin nyt heti sadonkorjuun jälkeen perimään joitakin kruunun viljalainoja – jotta voisin ensi keväänä lainata siemenviljaa; on myönnettävä, että tässä hieman kierretään noidankehää, mutta minkäs teet? Rahvaalla on niin paljon velkoja, että se voisi sortua päästämään viljan käsistään tavalla tai toisella saadakseen rahaa, puhumattakaan niistä määristä, jotka saattaisivat vaeltaa – viinapannuihin.
Herra Senaattori hallinnoi maan finanssiasioita; kertokaa minulle, miten voin pyydettyäni jo 4 000 markkaa muutamien siltojen rakentamiseen Suomussalmelle ja 16 000 markkaa Lapin teihin rohkaistua pyytämään vielä lisämäärärahoja tienrakennustöihin Kuolajärvelle (hätäaputyöksi), nimismiesten virkataloja varten Inariin, Utsjoelle ja Kuolajärvelle, työläisten rangaistussiirtolaan Pelsonsuolle, vielä moniin muihinkin mitä välttämättömimpiin ja useimmiten jo aloitettuihin tietöihin Ylitornioon (hätäaputyöksi), Kajaaniin ym. paikkakunnille? Me olemme niin köyhiä, että meidän on pakko pyytää kaikkea valtiolta; se on surkeata, mutta niin asiat ovat, emme pysty tekemään mitään omin voimin. Mistä tulee se palkeiden puhallus, joka puhaltaa meihin elämän henkeä? Tuleeko se kansakoululaitoksesta vai kunnallishallinnon järjestämisestä vai suomen kielen ottamisesta käyttöön – virastoissa?
Budjettia ja hankintoja koskevien ehdotusten lähettäminen on viivästynyt meidän lääninkirjanpitäjämme auttamattoman hitauden takia, joka aiheuttaa minulle todellakin murheita; 3. raporttia satotilanteesta laaditaan parhaillaan ja se lähetetään seuraavassa postissa. – Myös hätäaputoimien keskustoimikunnan selvitys yksityisten lahja-avusta on lopultakin valmis ja painettavana; siitä tulee peräti kvarttokokoinen kirja, jossa on 13–14 painoarkkia.
Erinomaisinta kunnioitustani ja vilpittömintä alttiuttani vakuuttaen minulla on kunnia allekirjoittaa olevani
Suuresti kunnioitetun Herra Senaattorin
nöyrin palvelija
G. Alfthan
