Oulu 5.9.1863
Suuresti kunnioitettu Herra Senaattori!
Noudattaakseni mahdollisimman nopeasti Herra Senaattorin kirjeessään elokuun 31. päivältä esittämää toivomusta saada lähempiä tietoja tulevan vuoden näkymistä, kiirehdin vielä tämän päivän postissa lähettämään selvityksen siitä, mitä me täällä tässä vaiheessa tiedämme. – Pyytääkseni anteeksi virallisten ilmoitusten mahdollista viipymistä minun on samalla lähetettävä ennakolta sellainen selitys, että kun Keisarillinen Senaatti vaatii tietoja satonäkymistä ym., lääninhallituksen on pakko ensin kirjoittaa kruununvoudeille ja näiden puolestaan nimismiehille, jotka taas voivat antaa lausuntonsa vasta pidettyään kokouksia asianomaisten seurakuntien kanssa. Meidän valtavat etäisyytemme sekä meidän syrjäseuduilla hitaasti ja harvoin kulkeva postiliikenteemme ovat näin ollen syynä siihen, että saamme toivotut tiedot vasta myöhään.
Satotulokset voidaan lisäksi arvioida edes kutakuinkin luotettavasti vasta sitten, kun rahvas on ryhtynyt puimaan viljaansa, mikä nyt on vasta juuri alkanut. – Uskon kuitenkin tähän mennessä saatujen selvitysten perusteella voivani kohtalaisen varmasti esittää seuraavaa.
Hallojen [heinäkuussa] pahiten koettelema alue on Salon kihlakunnan sisämaan puoleinen osa eli uusi Haapajärven kihlakunta, seuraavaksi pahiten kärsivät Salon rannikon puoleinen osa ja ehkä puolet Oulun kihlakunnasta (Muhos, Tyrnävä, Pudasjärvi, Ii), kun taas Kajaanin, Kemin ja Lapin kihlakunnissa aikaisia halloja koettiin tuskin lainkaan. Elokuun 30. päivän vastaisena yönä halla vieraili Ylitornion pitäjässä, jossa vahingot eivät kuitenkaan liene erityisen suuria, koska osa viljasta oli jo leikattu. Pelko oli aluksi suurta Salon ja Oulun kihlakuntien koko alueella, mutta myöhemmät suotuisammat säät ovat tuntuvasti vähentäneet odotettavissa olleita menetyksiä. Koska Pulkkilan ja Kärsämäen pitäjät kuuluivat eniten kärsineisiin, otan vapauden liittää oheen otteita sikäläisten pappien kirjeistä, jotka voivat valaista tilannetta. – Samoin on käynyt muilla yöhallojen heinäkuussa koettelemilla paikkakunnilla, ja olen edelleenkin sillä kannalla, että me tarvitsemme 25 000–30 000 tynnyriä leipäviljaa selviytyäksemme talvesta ja alkukesästä.
Ei ole silti suinkaan välttämätöntä, että hallitus myöntää ennakkoa koko tämän määrän hankkimiseksi, sillä yli 10 000 tynnyriä on jo hankittu ulkomailta kauppiaiden omilla varoilla, pääasiassa Ouluun ja Raaheen, mutta jonkin verran myös Tornioon, Kemiin ja Kajaaniin – ja hieman lisää hankittaneen vielä samaan tapaan.
Täällä Oulun kaupungissa toimivat kauppiaat ovat sangen halukkaita hyväksymään tarjotut ehdot, ja olen jo saanut tarjouksia useilta kauppiailta, joiden joukossa on melko luotettavia miehiä, kaikkiaan 7 000–8 000 tynnyristä. Raahen kauppiaat, joiden liikevaihto riippuu nälkiintyneestä ja juuri nyt maksukyvyttömästä Salon kihlakunnasta, eivät nyt halua suostua mihinkään annettuaan jo aiemmin rahvaalle melkoisia määriä luotolla. Odotan kuitenkin vielä tulosta viimeisestä heille esittämästäni vetoomuksesta. Ellei tulosta tule, on ehdottomasti lisättävä kruunun varastoja (joissa on nyt 10 000 tynnyriä jauhamatonta ulkomaista viljaa), ja minusta on joka tapauksessa varminta hankkia tämän läänin tarpeita varten noin 5 000 tynnyriä Kuopioon tai vielä mieluummin Iisalmeen. Se tie meille toki varmaankin olisi avoinna, vaikka saarto katkaisisi meriyhteydet (maakuljetusmatkaa on 3 peninkulmaa Jaakkimanvaarasta Putikkoon Saimaalle), ja sota-aikoina saattaa olla parasta, että varastot ovat sisämaassa. – Kun tämä otetaan huomioon, ei pankin tarvitsisi antaa ennakkoa enempää kuin tarvitaan 10 000–12 000 tynnyrin tuontiin rannikkopaikkakunnille.
Kun sitten tarkastellaan ensi kevään kylvöviljoja, mm. Alatornion, Kemin, Oulun, Limingan, Siikajoen ja Kalajoen seuduilla ei aivan varmasti ole varastossa enempää kuin ne itse tarvitsevat – mutta ensi keväänä tavara on kallista eivätkä hätään joutuneet saa luottoa niiltä ammattiveljiltään, joilla on ollut parempi onni. Hallituksen on näin ollen puututtava asiaan ja joko annettava lupa siihen, että nyt heti mutta ehkä salaisesti ostetaan jonkun kauppiaan välityksellä ja varastoidaan kevääksi täkäläistä siemenviljaa, joka on aina halutuinta, tai toimitettava muutamia tuhansia tynnyreitä Etelä-Suomesta Raaheen ja Ouluun. Tänäkin vuonna on jälleen saatu havaita, että ulkomainen vilja kypsyy 10–14 päivää myöhemmin kuin kotimainen, joten sitä ei ole vielä voitu korjata. Muutamilla paikkakunnilla tosin kävi niin merkillisesti, ettei ulkomainen vilja hitaamman kehittymisensä takia paleltunut heinäkuussa, kun osa omasta viljasta menetettiin. Hallasta kärsineilläkin seuduilla saataneen jonkin verran kylvösiemeneksi kelpaavaa viljaa, mutta nälkä saattaa talven aikana pakottaa väen syömään sen. –
Yleiset työt lienevät aivan välttämättömiä, ja tehdäkseni esityksen asiasta odotan vain pöytäkirjoja eräistä koolle kutsutuista pitäjänkokouksista, joissa käsitellään hyödyllisimpiä suuria ojitustehtäviä.
Ellen pelkäisi uuvuttavani Herra Senaattoria, kertoisin jotakin tänään päättyneestä ensimmäisestä maatalouskokouksesta sekä karja- ja maatalousnäyttelystä, mutta olen jo ollut kyllin laveasanainen.
Erinomaisinta kunnioitustani ja vilpitöntä alttiuttani vakuuttaen minulla on kunnia merkitä olevani
Herra Senaattorin nöyrin palvelija
G. Alfthan
