Tunnustamme, että luontainen halumme olla loukkaamatta saa meidät erittäin vastenmielisesti käymään alla olevin kysymyksin Allehandan kimppuun. Mutta hetki siihen on koittanut, kun Allehanda äskettäin julistamalla korkea-arvoisen virkamiehen liberalismia oli niin vähän tunnontarkka niiden suhteen, jotka se haluaa asettaa vapauden ystävien kärkeen. Meillä on siihen sitäkin suurempi syy, kun meidän on Allehandan alkusanoista Herra v. Kochille löydettävä avain sen arvoituksellisiin viittauksiin ”kaukaisesta tulevaisuudesta”. Siksi kysymme:
Kuinka kaukana D. A. näkee sen tulevaisuuden, jolloin kansallinen hallitus Ruotsissa on todella mahdollinen toive?
Näkeekö D. A. tämän tulevaisuuden riippuvan vain valtakunnan säätyjen toimista vai jostain yksittäisestä henkilöstä ja sattumanvaraisista tapahtumista?
Pitääkö D. A. kansallista hallitusta välttämättömänä ehtona sille, että syvältä käyvä kansanedustusuudistus menestyy, kuten nyt lepäävä esitys vaati; vai päinvastoin kansallinen hallitus voidaan saada vain edustusuudistuksella?
D. A. tuntee ajatuksemme näissä asioissa. Jos myös nykyisestä kansanedustuslaitoksesta ei löydy vakaita ja vapautta rakastavia miehiä niin monta, että vahvistetusta valtiovaliokunnasta saadaan aikaan yhden äänen enemmistö, niin on kaikki puhe kansan tyytymättömyydestä nykyiseen hallitukseen turhaa. Jos heitä sen sijaan löytyy, niin tulevilla valtiopäivillä on opposition vallassa asettaa kansallinen hallitus. Jos porvaristo ja talonpojat tukevat sitä, voidaan aatelin ja papiston vastustus kansanedustuskysymyksessä kokonaan voittaa. Vain tässä järjestyksessä on meidän ajatuksemme mukaan kansanedustusuudistus mahdollista toteuttaa, ja vain tässä hengessä toimivalta valtiopäiväoppositiolta voidaan odottaa muita tuloksia kuin vuoden 1840 valtiopäiviltä.
D. A. näkee helposti, miksi olemme esittäneet sille nämä kysymykset, samoin kuin se joutuu huomaamaan, että niihin vastaaminen on merkityksellistä lehden maineelle. Allehandan toimitus on vakuuttanut, että poliittisen hajanaisuuden aikoina on tehtävä tietty valintansa. Mutta se näyttää liittyvän enemmän henkilöihin kuin asiaan. Me noudatamme päinvastaista sääntöä. Siksi olemme artikkelisarjassa koettaneet osoittaa ne virheet, jotka vuoden 1840 kansanedustuslaitos teki, paljastaneet omaa etua ajavat suunnitelmat, joiden kautta tietty puolue teki tyhjäksi kaikki näihin valtiopäiviin asetetut toiveet, ja tuoneet esiin sen masentavat tulokset. Annamme D. A:lle anteeksi kaikki lausumat menneestä, mutta vaadimme avointa lausuntoa D. A:n vakaumuksesta tulevaisuuden suhteen. Aftonbladetin osallisuuden valtiopäivien tulokseen olemme paljastaneet. Se yritti turhaan erilaisilla runoilla johtaa yleisön huomiota pois tärkeistä kysymyksistä, mutta nyt sen on ollut pakko vetää takaisin perättömyyksiään. Valtiopäivien aikaiselle käytökselleen se ei ole keksinyt mitään puolustelua. Ei liioin perustuslainväännöksilleen tänä vuonna. Sen vaikenemisesta ei nyttemmin voi päätellä muuta kuin että se haluaa jatkaa vanhoilla jäljillä, ilvehtiä kuolleena syntyneen kansanedustusehdotuksen kanssa, pitää meteliä järjestelmästä ja varjella ministeristöä sen alullepanijana. D. A:n, joka lujalla asenteellaan nykyistä ministeristöä vastaan on sanoutunut irti ehdotuksen alullepanijoista, on mahdollista nyt vain oman arvostuksensa takia myös sanoutua irti kaikista siteistä niihin tulevaisuusliberaaleihin, joiden liberalismista nykyaika ei tiedä mitään. Se tapahtuu yksinkertaisimmin ja selvimmin, jos Allehanda meidän tavoin vaatii terävämpiä toimia tulevalta kansanedustuslaitokselta kuin vuonna 1840 toteutetut, ottamatta huomioon, mitä tulevaisuus mahdollisesti voi tuoda. Jos D. A. lisäksi vielä muistuttaisi Ritarihuoneen vaikutuksen vaarasta, niin meitä ilahduttaisi osoittaa kunnioitusta sen toimituksen puolueettomuudelle.
D. A:n pitää tosin pyytämämme selityksen vuoksi asettua riippumattomaan asemaan suhteessa Aftonbladetiin. Yhtä vähän kuin Allehanda me tulkitsemme väärin kyseisen lehden hyödyllisyyttä negatiivisessa suhteessa. Mutta uskomme myös, että tämä tapa hyötyä tuo mukanaan myös suurta haittaa, ja olemme osoittaneet, että sen positiiviset toimet ovat johtaneet harhaan kansan ystäviä ja vahingoittaneet sen asiaa. Uskomme tietävämme, että Allehandan toimitus on vakaasti samaa mieltä kanssamme, ainakin siitä, että Aftonbladet on hyödyttänyt vain negatiivisesti ja siten myös vahingoittanut. Rehellisyyteen ja puolueettomuuteen kuuluisi silloin myös, että D. A. ilmoittaisi kantansa tästä samoin kuin Aftonbladetin ”hataruudesta ja häilyvyydestä” sekä sen nurjuudesta ”oikaista epäoikeita lainauksia”. Vai voiko Allehandan toimitus kieltää tämän vakaumuksensa? Päämäärä ei pyhitä keinoja, eikä epäreilu ja hatara kirjoittelu siksi voi liioin hyödyttää vapauden asiaa. Se ei siksi koskaan menetä hiuskarvan vertaa Aftonbladetin laskevan luoton vuoksi vaan voittaa jokaisesta reilusta ja rohkeasta totuuden lausumisesta.
