Fredrika Runebergiltä

Tietoka dokumentista

Tietoa
29.3.1859
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Porvoo 29.3.1859

 

Hyvä Ystävä! 

 

Lähetän tässä Sinulle vähän pikku raapusteluja Litteraturbladetia varten, sikäli kuin Sinä katsot ne käyttämisen arvoisiksi. Vähän epäröin lähettääkö mitään, ilman erityisiä muistutuksia Sinun puoleltasi, mutta ”Ota tai jätä” ja oikeastaan Sinä saat syyttää itseäsi ja liiallista suopeuttasi minua kohtaan siitä, että tohdin uskoa ettet koe riesaksi minun avustuksiani lehdellesi. Totta puhuen, sinun suuri hyvyytesi ja suopeutesi jota olet osoittanut kirjoitteluani kohtaan on tehnyt minut täysin koppavaksi, kuten tästä näkyy.

Niin, rakas ystävä, erityiset kiitokset Sinun ylettömän hyvästä arviostasi minun rouva Catharinastani [”Fru Catharina Boije”]. Laskisin vielä suuremman osuuden siitä vanhan ystävyytesi tiliin, jollei tuntuisi melkein loukkaukselta sinua kohtaan, jos arvelisin sen liiaksi vaikuttaneen arviointiisi, mutta kyllä minä ymmärrän että se kuiskuttelee ja lieventää taustalla, ilman että sinä itse edes huomaat sen vaikutusta. Kiitos kuitenkin vielä kerran, nyt voin sentään jotenkin tyynesti suhtautua uhkarohkeaan ryhtymykseeni. Tähän olen huomannut saaneeni syyn monelta taholta, vaikka Johan Bruce -parkani on kuulemma polttomerkitty ”kavaltaja” -lisänimellä. Itse en pitänyt häntä onnistuneena, mutta en tohtinut monivuotisen lepuutuksen jälkeen yrittää enää muokata häntä uudelleen, mutta että kavaltaja! – Kiitos siitä mitä Snellman sanoi hänestä, näin asia minustakin oli. Se että Snellman Papperslyktanin ohella ei pitänyt tai piti vähemmän Malmin päiväkirjasta oli minulle yllätys, koska Rbg [J. L. Runeberg] piti koko hänen persoonaansa ja myös päiväkirjaa verrattomasti parhaana osana kirjasta. En muista mainitsinko että hänen merkintänsä koskivat ensin vain aikaa ennen Margrethan pelastamista, mutta että Rbg pyysi minua ottamaan mukaan kaiken minkä pystyin; niinpä kirjoitin uudestaan kirjan koko tämän osan, mikä itse merkintöjen tekijän luonteen ja sen aikaisen ilmaisutavan kautta lyhensi sitä huomattavasti. Rbg oli siihen niin tyytyväinen että halusi minun muokkaavan koko kirjan sen ajan tyylin mukaiseksi, mutta se tuntui minusta niin rohkealta etten tehnyt niin. Se ettei hän ”ottanut pois vaimoaan” perustui minusta hänen lojaaliin luonteeseensa, niin kauan kuin ympäristö esti häntä tietämästä vaimon omaa suostumusta, eikä hänen edes silloin pitänyt tehdä sitä niin kauan kuin oli pieninkin mahdollisuus laillisin keinoin pitää hänet; mutta en tainnut onnistua esittämään asiaa siten. Ymmärsin ettei se ole mikään novelli, joten nimitin sen ”kertomukseksi”. Jos kirjoittaisi monisanaisen romaanin niin vähäsanaisesta ja monitoimisesta ajasta kuin tuo, se tuskin antaisi hyvää ajankuvaa. Mutta yleisesti olen niin kyllästynyt noihin 10–20-osaisiin romaaneihin, joiden sisältö ilman veden lisäystä täyttäisi hädin tuskin yhtäkään osaa, näihin tyhjiin monisivuisiin deklamaatioihin, jotta sanottaisiin asioita, jotka kauniimmin ja sisällöltään täysin samoina voisivat mahtua muutamalle riville, että en hanakasti (ennen kuin minulle on postitse lähetetty Walter Scottin kynä) ryhdy yrittämään sitä laatua, vaikka haluaisin kuvata lörpöttelevääkin aikaa. Enkä varmaan onnistuisi semmoisessa mikä minusta tuntuu noin tylsältä. Muutenkin minä pidän eniten niistä maalauksista, jotka muutamalla siveltimenvedolla pystyvät näyttämään koko kuvan – toinen juttu onkin se, että niin tehden taitaa olla helpompi epäonnistua. Siinäkin kohden Snellman arvasi oikein, että minä aika vastahakoisesti hylkäsin romaanin pienen yksinkertaisen kertomuksen hyväksi. Niin se Topelius, kyllä hän tuotti minulle suurta harmia, mutta lohduttaudun sillä ettei ole häpeä saada kimppuunsa noin suuri kirjailija. En tiedä tarkoittaako Snellman Löfvingin merkintöjä viitatessaan siihen mistä olen noutanut kielen. Niitä minulla ei ollut käytössäni enää kun kirjoitin kirjan, vaikkakin olin lukenut ne aikaisemmin, mutta löytyyhän se kieli kaikesta mitä tuona aikana kirjoitettiin, erilainen eri säädyille ja henkilöille, ja siihenhän törmää kaikessa mitä on pengottava saadakseen jonkinlaisen käsityksen ajasta.

No, nyt olen taas vienyt aikaasi levittelemällä harakanvarpaitani näin pitkään. Mutta onko ihme että sitä tulee hinku lörpötellä omista mietteistään kun niille on noin hyvä ja ystävällinen vastaanottaja kuin Sinä.

Runeberg lähettää sydämellisiä terveisiä. Lähettäisin terveisiä lapsillesikin, mutta he eivät taatusti enää muista vanhaa tätiään.

Sinun

vanha uskollinen ystäväsi

Fredrika Runeberg.

 

Varastoni alkavat tyhjentyä. Olen nykyisin kirjoittanut niin vähän että sadut loppuvat kohta. Muut pikku kertomukset ja säkeet ja sen semmoinen roina on kohta ainoa mitä minulla on jäljellä. Rouva Catharinaan sisältyvän episodin jätin pois koska se oli liian pitkä noin pieneen kirjaan. Sekin on vain tavallinen kertomus (”romaaniproosaa”), sekä liian pitkä että liian heikko Litteraturbladetiin.

 

 

Vertailu