Porvoo 22.12.1858
Sinun runsas hyvyytesi ja ystävällisyytesi, jota olet osoittanut sekä minua että pieniä sepustuksiani kohtaan, suo minulle rohkeutta myös lähettää Sinulle pienen, vasta ilmestyneen kirjani. Olisin paljolti rauhallisempi jos olisin voinut pyytää Sinun arviotasi siitä, ennen kuin päästin sen maailmalle; mutta niin röyhkeä en sentään ollut, että tohtisin pyytää Sinua ottamaan niskoillesi moisen vaivan. Kunpa et pitäisi tätä nyt aivan ala-arvoisena, jos Sinä tosiaan viitsit kahlata läpi tämmöisen romaaninpoikasen. Jos toisaalta jätät sen lukemattomana roskapaperiläjään en voi todellakaan moittia Sinua. Se on virunut valmiina viisitoista vuotta, ja pelkään kovin ettei sillä ollut sitä arvoa, joka ei vähenisi kun se siirtyy toiseen aikaan kuin se missä se muotonsa sai, ja kumminkin, kun Rbg [J. L. Runeberg] kannatti sen julkaisemista, en tohtinut muutakaan kuin lähettää sen maailmalle. Tosin naisella on kirjailijantiellä mahdollisuus vain ”voittaa tai kuolla”, hänelle ei ole keskitietä; suopeutta tänään ja unohdusta huomenna hänen kynänsä tuotokset eivät voi kokea – jos ne eivät ole edes lukemisen arvoisia, hän ei miehen lailla vaivu unohduksiin, vaan muisto on paljon pysyvämpi kuin jos hän olisi kirjoittanut kelvollisesti, ja se muisto on melko raskas taakka. Ajatuskin siitä hyytää selkäpiitäni, mutta nyt minun täytyy vastata huutooni enkä voi asialle enää mitään. Miksiköhän tuntuukin niin houkuttavalta että joku muu lukee sen mitä on kirjoittanut? ja miksiköhän sitä toivoo että joku myös kuulisi sanat jotka puhuu? Tästä aiheesta minä olen kirjoittanut sadunkin, se voisi ehkä myös kelvata Litteraturbladetiin.
Suothan anteeksi, hyvä ystävä, sen suunnattoman surkean kirjelappusen jonka viimeksi lähetin Sinulle, samoin kuin sen että koko viime lähetykseni Litteraturbladetille oli niin hutiloitu; mutta jollen olisi lähettänyt sitä silloin, en olisi ehtinyt tehdä sitä pitkiin aikoihin, edessä oli hirmuinen kotitalousurakka, ja kirjoittamispäivänä minua hätisteli kohoava taikina, joten raapustelin kirjeen kiireisesti. Se kiusaa minua vieläkin.
En ole tyytyväinen pikku kirjani ulkomuotoon. Minä olisin halunnut siitä kaksitoistataitteista, mutta painaja tahtoi välttämättä käyttää kuusitoistataittoa, lisäksi olisin toivonut vähän isomman kirjasinkoon. Toiveeni oli aivan oikeutettu, kun katsoo Sederholmin tällä tavoin painettua ja paljon kauniimpaa kirjaa. Nyt minun kirjassani on joka sivulla yhtä paljon tekstiä kuin hänellä, sivumäärä on melkein kaksinkertainen, ja kuitenkin minun kirjani näyttää pienemmältä kuin hänen, ja sitä jopa ehkä pidetään kalliina, vaikka hinta juuri ja juuri kattaa kustannukset. Pahinta kumminkin on että se on ruma.
Runeberg lähettää sydämellisiä terveisiä. Toivotamme Sinulle ja lapsillesi iloista ja hyvää joulua. Ja ennen kaikkea terveyttä lapsille.
Sinun alati uskollinen ystäväsi
Fredrika Runeberg
PS Tarkoitukseni oli nimenomaan olla rasittamatta sinua pikku kirjapahaiseni painatusongelmilla, mutta sinun ystävälliset neuvosi juttujeni julkaisemisen suhteen osuivat niin oikeaan että minä aivan huomaamattani sukelsin juuri siihen aiheeseen, enkä muistanut että vähäinen aloittelija tässä puhuu suurelle konkarille, vaan ajattelin vain rakasta, alati ystävällistä ja hyvänsuopaa Snellmania, joka on aina osoittanut minulle niin suurta huomaavaisuutta.
