Fredrik Kristian Nybomilta

Editoitu teksti

Suomi

Hampurissa 30.11.1867

 

Herra Senaattori Joh. Wilh. Snellman.

Helsinki. 

 

Kunnioittava viime kirjeeni oli Lontoosta tk. 19. päivältä. Jouduin viipymään Doverissa melkein päivän, koska emme voineet ylittää Kanaalia myrskyn ja Calais’n edustan särkkien kohdalla haittaavan matalan veden takia. Antwerpenissa neuvottelin herra C. J. Sassen kanssa, jonka yritys on paikkakunnalla vanha ja tuntee Suomen ja Ruotsin kauppaa ja meidän pohjoisia olojamme. Herra Sasse sanoi minulle herra E. Julinilta Turusta saamansa kirjeen takia miettineensä paljon niitä kysymyksiä, jotka hänelle esitin, mutta hän ei ollut voinut päätyä muuhun tulokseen kuin toteamaan, ettei meidän tuotteillemme löytyisi markkinoita Belgiasta lankkuja ja lautoja lukuun ottamatta, eikä hän myöskään tuntenut mitään uutta tuotetta, jota meidän maassamme voitaisiin valmistaa tuohon maahan vietäväksi. Hra Julinille hän oli lähettänyt näytteeksi puukenkiä, mutta ei uskonut meidän puulajiemme soveltuvan näiden tuotteiden valmistamiseen, eikä niiden kuljettaminen Suomesta myöskään voisi hänen mielestään kannattaa.

Antwerpenista lähdin Amsterdamiin ja sain siellä ystäväni herra A. Th. Töttermanin, Venäjän varakonsulin, avulla erilaisia tietoja meklareilta, jotka mm. sanoivat suomalaisesta tärpätistä samaa, mitä minulla on ollut kunnia ilmoittaa Englannissa tästä tavarasta sanottavan, ”markkinoillemme tullut suomalainen tärpätti ei ole ollut laadultaan huonoa, mutta voimakkaan ja tympäisevän hajun takia tavaran myyminen on ollut melkein mahdotonta ja tapahtunut lopulta vain alennettuun hintaan; sellaista laatua ei täällä voida lainkaan myydä tukkukaupassa”. Tynnyrinlaudoista he sanoivat: ”Mäntypuisten tynnyrinlautojen myynti on täällä vaikeaa ja on neuvottava luopumaan niiden lähettämisestä. Tammilaudat ovat täällä haluttuja, kunhan ne ovat veistettyjä eivätkä sahattuja”; niiden mitat ovat

”pituus leveys paksuus hinta

30 tuumaa 4 tuumaa 1 tuuma 6–8 fl. [guldenia]

44 ” 4 ” 1 ” 12–14 fl.

55 ” 4 ” 1 ” 20–25 fl.

122 kappaleen erältä. 1 Amsterdamin tuuma vastaa 1 Englannin tuumaa. Mäntylaudoista ei voitaisi laskea saatavan kuin enintään puolet edellä mainituista hinnoista.” Hartsista: ”Suomalaista hartsia ei täällä tunneta; jos se ei laadultaan ole kovin paljon amerikkalaista huonompaa, voitaisiin siitä laskea saatavan 4 fl. kilolta.” Parkitusaineesta: ”Kuusenkuorta ei täällä voida myydä; karvarimme käyttävät pelkästään tammenkuorta.”

Myös Belgiassa ja Englannissa karvarit käyttävät tammenkuorta.

Ilmoittamistani hinnoista joudun huomauttamaan, että arviot on esitetty tottuneiden työläisten valmistamista ja tyydyttävistä raaka-aineista valmistetuista tavaroista. Voimme siis vasta näytelähetysten perusteella saada selville, millaisia hintoja meidän tuotteistamme voidaan ulkomailla saada.

Viisaalta kai näyttää, että vientihankkeittemme lisäämisyritykset toteutetaan varovasti ja asiassa liikaa kiirehtimättä. Vaikka Englanti on rikas ja monenlaisia tuotteita vievä maa, se ei kriisin aikana pystynyt maksamaan puuvillantuontiaan Intiasta muuten kuin jalometalleilla, pääasiassa hopealla, koska Amerikan sodan [Yhdysvaltain sisällissodan] Englannissa aiheuttamaa äkillistä puuvillan tarvetta ei vastannut yhtä voimakas Englannin tuotteiden tarve ja ostohalukkuus Intiassa. Tästä syystä epäilen, pystyykö mikään maa maksamaan nopeasti ja runsaasti kasvavaa tuontia muuten kuin jalometalleilla tai lainoilla. Tuontimaa pystyy ja joutuu maksamaan tuollaisen tuonnin omilla tuotteillaan vasta vähitellen pitkähkön ajanjakson kuluessa.

Pian tänne saavuttuani minulla oli kunnia ottaa vastaan Herra Senaattorin kirje tk. 22. päivältä ja olen lähettänyt Suomen Pankin konttorille Pietariin 1 paketin, joka sisältää 2 pakkaa karkeaa kangasta. Toisessa on 31 alenia [Tanskan kyynärää] hampurilaista kangasta, joka on merkitty kirjaimella Z., toisessa 48 alenia hampurilaista. Ensiksi mainittua myydään täällä vähittäin, jolloin se maksaa minun siitä maksamani hinnan, 4. 4 senttiä pakalta, jälkimmäistä hintaan 5 senttiä pakalta. Täällä on mahdotonta selvittää hankintahintaa luotettavasti. Nämä molemmat laadut ovat kuulemani mukaan varsin hyvin kaupaksi käyvää tavaraa. Jos me onnistuisimme tuottamaan ensiksi mainittua laatua (Z, 31 alenia) vastaavaa tavaraa eli yhtä pehmeää, mutta puhtaampaa, voisimme täyttää tällä kaupan alalla vallitsevaa tarvetta, koska sellaista tavaraa ei ole markkinoilla, mutta sitä haluttaisiin innokkaasti ostaa. Tietysti hinnan on asetuttava sellaiselle tasolle, että vähittäishinta voi olla edellä mainittu tai sitä hieman alempi. Viimeksi mainittuja kankaita käytetään lattioiden pesuun ym. ja niiden pitää tämän takia olla pehmeitä ja puhtaita aineista, jotka hangattaessa irtoavat.

Tynnyrinlautoja ei voida myydä täällä eikä Lyypekissä. Tärpätin ja hartsin menekki riippuu täysin uusista näytteistä, joita tänne voidaan saada. Jos ne ovat samanlaisia kuin aikaisemmat, ei näitä tuotteita voida myydä, mutta ehkä menekkimahdollisuuksia on jonkin verran, jos saadaan aikaan parempaa laatua, niin että ne voittavat kilpailun amerikkalaisten ja ranskalaisten valmisteiden kanssa.

Muokatuilla lampaannahoilla ja -taljoilla ei ole markkinoita täällä, näitä tuotteita viedään täältä Venäjälle. Muokkaamattomia lampaan- ja vasikannahkoja voitaisiin saada helpommin tänne myydyksi.

Tänne saapuessani tapasin ilokseni viipurilaisen herra R. Lydeckenin, joka oli pyrkinyt täällä parin viikon ajan hyvin innokkaasti ja kyvykkäästi selvittämään mahdollisuuksia vientimme lisäämiseen ja saan kiittää hra Lydeckeniä monista tiedoista.

Mikäli Herra Senaattori sallii, että käytän hetken pohtiakseni olojamme, pyydän lupaa sanoa, että meidän vähäinen kykymme hyvinvointimme lisäämiseen ja ulkomaalaisten kanssa kilpailemiseen teollisen toiminnan alalla johtuu mielestäni siitä, että kansamme asuu hajallaan liian laajalla alueella ja tämä on yhteydessä työnjaon kehittymättömyyteen maassamme ja tämän takia koneet eivät voi levitä maahamme. Koneistaminen merkitsee työn teettämistä luonnonvoimilla ja nämä tekevät työtä ilmaiseksi. Tällä perusteella voidaan ymmärtää, että ulkomailla voidaan valmistaa kauppatavaroita huokeammin kuin esim. meidän maassamme, vaikka raaka-aine voi siellä olla kalliimpaa ja työläisen päiväpalkka suurempi, sillä luonnonvoimat ovat tuottaneet ulkomaisia valmisteita ja työskennelleet ilmaiseksi. Mielestäni meidän on pyrittävä keskittämään sivistyksemme kehittäminen maan eteläosaan; niin julkisen vallan kuin yksityistenkin voimien on tartuttava työhön siellä, missä voidaan toivoa päästävän parhaisiin tuloksiin. Niin kovalta kuin tämä saattaa näyttääkin, meidän on pakko aluksi kohdella maan pohjoisempaa osaa kaltoin, kunnes voimamme riittävät sivistyksen ulottamiseen asteittain pohjoisemmaksi. Asutuksen tiheys voi näin jossakin osassa maata – etelässä – kasvaa, jolloin työnjako ja koneiden käyttöönotto tulevat mahdollisiksi. Kotitalouksissa tehtävien käsitöidenkin osalta on kaiketi pidettävä silmällä ajan merkkejä ja havaittava kaiken mullistavan työnjaon eteneminen. Meikäläinen talonpoika puuhailee vielä liian monien asioiden parissa, koska hänen maataloutensa jättää hänelle runsaasti vapaata aikaa joko ilmaston takia tai siitä syystä, ettei hän pysty hoitamaan maataan järkiperäisemmin ja tuottavammin, tai näistä molemmista syistä. Hän huolehtii kotonaan itse leipurin, teurastajan, räätälin, suutarin, ainakin jossakin määrin työkalujensa ja muiden välineidensä valmistajan tehtävistä. Hän saa aikaan yhtä ja toista, mutta työn tulokset eivät ole laadukkaita ja ennen kaikkea hän tekee valmisteensa hitaasti – hyvin hitaasti. Kaiken tämän hän myös tekee omin käsin eli kalleinta voimaa käyttämällä. Meikäläinen talonpoika on oikeastaan täydellisin kotikäsityön harjoittaja Euroopassa, kun kotikäsityölle annetaan meillä tavallinen merkitys. Juuri siinä vika onkin. Hänen pitäisi valmistaa harvempia tuotteita, mutta tehtävä ne hyvin ja nopeasti. Tavaroita, joita meillä sanotaan kotikäsityön tuotteiksi, mm. erilaisia pieniä puuesineitä, leluja jne., valmistavat ulkomailla havaintojeni mukaan alalleen erikoistuneet ammattimiehet. He elävät talonpoikaisissa oloissa, asuvat maalla, työskentelevät asunnollaan yksin jne., mutta eivät koko elämässään valmista muuta kuin tiettyjä harvoja tavaroita ja heidän vaimonsa eivät useinkaan tee muuta kuin kiertelevät myymässä miehen veistämiä tai sorvaamia esineitä. Tällaista kotikäsityötä tehdään esim. Sheffieldissä, jonka vientituotteista (hienotakeista) suurta osaa ei valmisteta suurissa tehtaissa, vaan ne tekee yksin asunnollaan työskentelevä työmies saatuaan työn kustantajalta (tehtailijalta tai kauppahuoneelta) koneellisesti valmistetun raaka-aineen (teräskappaleen kutakin tiettyä esinettä varten), mutta hän valmistaa koko ikänsä vain yhtä ainoata tuotetta, veistä tai saksia jne. En pysty käsittelemään tätä aihetta perinpohjaisesti, mutta uskon esittäneeni selkeästi käsitykseni siitä, mihin suuntaan työtä meidän maassamme pitäisi kehittää. Mikäli tässä käsityksessä ilmenee epäkypsyyttä tai ehkä virheitäkin, toivon Herra Senaattorin suovan sen anteeksi.

Kun kauppatoiminta maaseudulla on nyt maassamme sallittu, odotan sen, etenkin kun se joskus täydellisesti vapautuu, tuottavan suuria tuloksia työnjaon edistäjänä, kun kauppa ottaa vastaan tuotteita ja hoitaa niiden jakelua.

Vaikka poikkean asiasta ja vaadin liian kauan Teidän kallista aikaanne – nyt kalliimpaa kuin koskaan – haluan lyhyesti mainita, että maamme kaupallinen maine ulkomailla on hyvin huonolla tolalla. Lontoossa, Amsterdamissa ja Hampurissa olen kuullut samat valitukset meidän vähäisestä maksuvalmiudestamme ja meidän kevytmielisyydestämme. Saksalaiset käyttävät hanakasti tätä perustelua selittääkseen, miksi he eivät järjestä keräyksiä Suomen hädänalaisten auttamiseksi kuten he tekevät Ruotsin hyväksi; me olemme menettäneet tarpeeksi yksityisten käsien kautta, he sanovat. Sulkumerkeissä sanottuna minua ilahduttaa kuulemani tieto, etteivät he aio tänä talvena lähettää kaupparatsujaan maahamme. Meitä kohtaan tunnetun kehnon luottamuksen monien syiden joukossa ovat saksalaisten tapa harjoittaa liiketoimiaan maassamme ja meidän hyväuskoisuutemme sekä Suomen Pankin taannoinen kevytmielisyys. Sikäli kuin asioita tunnen, maan suurinta ja lähes monopoliasemassa olevaa rahalaitosta ei vielä hoideta sillä tavalla, että se osaltaan edistäisi luotettavia kauppatapoja ja yleensäkään kauppatapoja. On kuitenkin vain tunnettava suurta kiitollisuutta siitä, että Herra Senaattori on toiminut kevytmielisyyden kitkemiseksi pankista.

2. joulukuuta 67. Lähden ensi yönä Hampurista Berliiniin ja Pietariin ja minulla on kunnia allekirjoittaa olevani

aitoa kunnioitustani vakuuttaen

F. K. Nybom.

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: