Fredrik Georg Afzeliukselta

Tietoka dokumentista

Tietoa
8.8.1843
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Upsalassa 8.8.1843

 

Korkeasti kunnioitettu Veli! 

 

Harrasta iloa ja mielihyvää tuntien olen ottanut vastaan molemmat ystävälliset kirjeesi kesäkuun 20. ja heinäkuun 20. päivältä. Vain yksi asia on tuottanut minulle tuskaa, ja tämä oli vahvistus siihen tietoon, että olet päättänyt jättää Helsingin Yliopiston ja ryhtyä koulun rehtoriksi etäiselle maaseutupaikkakunnalle. Se seikka, että tämä askel on poikkeama Sinulle viitoitetulta elämänuralta, ei ole voinut jäädä havaitsematta Sinun Ruotsissa olevilta ystäviltäsi, jotka tämän takia epäilivätkin mahdollisimman pitkään tällaisen mahdollisuuden olemassaoloa. Niin on nyt kuitenkin käynyt, mutta me toivomme, että se olisi vain pieni koukkaus, jonka jälkeen pian palaat ainoalle oikealle urallesi, Yliopistoon. Voi kunpa Sinä olisit sittenkin mieluummin ajoissa päättänyt hakea professuuria Lundista, olisit yhtä varmasti saanut tämän paikan kuin Ruotsi olisi siten voittanut omakseen filosofin, joka on ollut kunniaksi skandinaaviselle Pohjolalle. Syyt, joiden takia olen luopunut tavoittelemasta tätä paikkaa, ovat moninaiset, mutta tärkein on kuitenkin vakaumus, että Upsalan Yliopisto on Ruotsin sivistyksen keskus ja että tämä yliopisto siis on nyt kuten ennenkin oikea paikka viriävälle filosofiselle liikkeelle, etenkin kun lisäksi on otettava huomioon, että tämä yliopisto on juuri ollut ja yhäkin on fosforismin pesäpaikka. Täällä voi filosofinen oppositio päästä esiin ja herättää mielenkiintoa, sillä täällä meillä ovat koossa Ruotsin kaikki ”itsenäiset” filosofit ja teologit. Voit myös uskoa, että minuun kohdistuva kiukku ja harmistuneisuus on ollut ja on yhä varsin kiivasta. ”Svenska Bietin” vuodatukset ovat olleet kaikua siitä, ja jos niistä mitään on tullut Sinun tietoosi, voit niiden perusteella suunnilleen arvioida nykyisen tilanteeni. Näyttääkseni ”ukoille” hampaitani jätin hakemuksen Gävlen lukion avoinna olevaan filosofian lehtorin virkaan, mutta aion pian peruuttaa hakemukseni. Tämä askel sekä se sattuma, että Schröderin tultua valituksi koulukomitean jäseneksi minusta tuli välttämätön ensi syyslukukaudeksi professuurin viran hoitamista varten, ovat vaikuttaneet asianomaisiin suotuisasti. ”Biet” oli juuri rauhoittumaisillaan, kun ”Freja” veti taas kaiken esiin.

Viimeksi tulleesta kirjeestäsi näen, ettei tämä päivälehtipolemiikki ole Sinun mielestäsi hyödytöntä asian edistymisen kannalta maassamme. Samaa mieltä olen minäkin ja jopa uskon, että jollei ”Biet” olisi ollut niin äkäinen ja ahdistellut kirjoituksillaan koko ajan, ei asia olisi koskaan voinut päästä näin lyhyessä ajassa Ruotsissa tällaiseen vauhtiin, mihin se nyt näyttää päässeen. Ihmistä, joka ei nykyisin osaa puhua Hegelistä eikä hegeliläisestä filosofiasta, voidaan pitää tietämättömänä, tämä on alkajaisiksi kieltämättä varsin hyvä tilanne. Näin on nyt kuitenkin saatu kuulla tietämätöntä ja pinnallista jaarittelua, ja jäljellä on se vaikea askel, että virinneelle kiinnostukselle hankitaan perusteellisen filosofisen tutkimuksen vakaa tuki. Kuten tiedät, eivät Upsalan ylioppilaat ole erityisen hyvin perehtyneitä siihen, mitä tieteelliseksi tutkimukseksi sanotaan; ehkä tilanne voi kohentua, jos vain ehdin joskus opettaa heille logiikan kurssin, jotta he vapautuvat siitä nykyisin vallalla olevasta harhaluulosta, että se on täysin käsittämätöntä. He ovat nyt ryhtyneet lukemaan Hegelin teosta ”Geschichte der Philosophie” Schröderin luentosarjan sijasta. Syyskaudella aion luennoida logiikasta julkisesti ja jatkaa sitten ilmaiseksi kevätlukukaudella. Tämä on nyt lähin ulkonainen peruste päätökselleni, että ryhdyn nyt heti toimiin julkaistakseni ”historiallisen esityksen Hegelin filosofiasta”; haluaisin, että minulla olisi peruslinjanveto annettavaksi nuorison käsiin. Ja pääasiassa tämän perusteella tämän teoksen rakennesuunnitelma taas on määräytynyt. Minun on hyväksyttävä työsuunnitelmaa koskevat huomautuksesi, vaikka saanenkin lisätä, että olen jo alusta asti esittänyt suunnilleen samat itsekin. Minulla oli valittavanani kaksi Hegelin järjestelmän käsittelytapaa: painotettava yleistajuisuutta tai tieteellisyyttä. Kumpi minun oli valittava, kun tarkoituksenani oli kirjoittaa ensyklopedinen yleiskatsaus järjestelmää koskevien akateemisten luentojen perusaineistoksi? Luullakseni: jälkimmäinen. Jos taas olisin halunnut kirjoittaa esityksen laajemmalle yleisölle, minun olisi pitänyt valita ensiksi mainittu. Olen kuitenkin nyt esittämilläni perusteilla pitäytynyt logiikkaa käsitellessäni Hegelin omissa kehittelyissä mahdollisimman uskollisesti esitelläkseni sitten luennoilla ja suullisessa asioiden käsittelyssä abstraktit peruslinjat yleistajuisemmalla tavalla. Käsittänet, että Upsalassa on vasta aivan muutamia Hegelin ”Enzyklopaedien” kappaleita, ja jollei kuulijalla olisi kirjallista opastavaa tekstiä apunaan, hän ei aivan varmasti jaksaisi ponnistella pitkään. Luonnonfilosofian aion käsitellä hyvin lyhyesti saadakseni hieman enemmän tilaa hengen filosofialle. – Myönnän mielelläni täysin aiheelliseksi huomautuksesi, ettei lyhyttä yleiskatsausta ”filosofisiin tutkielmiin” pitäisi ottaa mukaan; Sinä olet kuitenkin itse esittänyt vastahuomautuksen, jota minun on käytettävä puolustuksekseni, nimittäin että tämä pieni esittely on välttämätön ”historiallisen” täydellisyyden takia. Itse asian kärsimättä se olisi elämäkerran tavoin voinut aivan hyvin jäädä pois; teoksen täydellisen kattavuuden takia näitä kumpaakin vähemmän tärkeää yksityiskohtaa kuitenkin tarvittiin. Pystyn varsin hyvin ennakolta näkemään, ettei tämä minun esitykseni heikennä, vaan pikemminkin voimistaa vallalla olevaa puhetapaa, jonka mukaan Hegelin filosofia on vaikeaselkoista formalismia, mistä todisteena olen usein kuullut Sinun alkeiskurssiasi mainittavan; mutta miten pitäisi toimia, jotta voisi esittää Ruotsissa Hegelin filosofian niin kevyeksi ja miellyttäväksi, ettei pinnallinen diletanttisuus syyttäisi sitä vaikeaselkoiseksi, kun olen kuullut monien valittelevan Mayerin naisväelle osoittaman kirjasen tuottamia vaikeuksia. Suunnitelmanani on ollut pelkästään Hegelin esittäminen puhtaana ja muuttamattomana nuorison käytettäväksi. En toki halua kiistää sitä, että tuollainen esitys olisi kuitenkin voitu tehdä toisellakin tavalla ja kenties paremmallakin tavalla kuin olen sen nyt tehnyt; olen kuitenkin vain parhaan kykyni mukaan yrittänyt tehdä sen minun tavallani ja sellaisen suunnitelman mukaan, jota pidin sopivimpana oman tavoitteeni kannalta.

Edellä olevasta voinet havaita, ettei minulla voi olla mitään syytä tyytymättömyyteen niiden työhöni kohdistuvien huomautusten takia, joiden esittämistä Sinä saatat pitää aiheellisena. Olisin päinvastoin hyvin iloinen, jos voisit koko logiikan sisältävän toisen vihkon ilmestyttyä arvostella hankkeen ”Freyassa” tai ”Studier och Kritiker” -lehdessä, vaikutus on suunnilleen sama. Heiberg on sanonut Kööpenhaminassa eräälle tuttavalleni, että hän arvostelee sen ”Intelligensbladissaan”. Vielä on mahdotonta tietää, millaisen menekin teos saa eli voiko tuotto kattaa painatuskustannukset, sillä enempää ei voi toivoa. Toiveeni suuntautuvat kuitenkin tulevaisuuteen; ja myös työn loppuunsaattaminen jää riippumaan siitä.

Seuraava, logiikan sisältävä vihko valmistunee suunnilleen parin viikon kuluttua. Sitten painatus keskeytyy, kunnes saan ensi vuoden alussa nähdä, voiko ensimmäisen vuoden myynti turvata minut tappioilta edes siinä määrin, että uskallan jatkaa. Kohdistan tässä mielessä toiveeni ehkä enemmänkin Suomeen kuin Ruotsiin; ainakin aluksi.

Olet sanomalehdistä nähnyt, että Tanskan nuoriso on käynyt Ruotsin nuorison vieraana; lienet myös havainnut, että kysymyksessä ovat suuret asiat. Niistä on puhuttu avoimesti Ruotsin pääkaupungissa, ja ne tuntuvat herättäneen voimakasta myötämielisyyttä. Upsalassa voidaan tuskin ajatella tätä arvokkaampaa ja suurenmoisempaa juhlaa; jopa ”ukotkin” ovat saaneet siitä vaikutteita, vaikkeivät he varmaankaan aluksi aavistaneet, että tämä heidän puheittensa mukaan ”nuorisojuhla” saisi yleisön valtoihinsa sellaisella rynnäköllä kuin nyt on tapahtunut. Hänen Kunnianarvoisuutensa [C. F. af Wingård] antoi jopa houkutella itsensä puhujaksi. Käyköönpä Pohjolan unionin nyt miten tahansa, se toteutunee ennemmin tai myöhemmin, se on ainakin minun vakaa käsitykseni – mutta jo ennen sitä tämä tapahtuma on, kuten Ploug lauloi, ”en svale, som varsler Nordens vaar” [pääsky, Pohjolan enne tuo]. Minusta Tanskan nuorisoa tuntuvat elähdyttävän nykyajan suuret kysymykset valtion, kirkon ja tieteen piirissä, ja se saattanee tässä mielessä vaikuttaa myönteisesti tentti- ja leipäopintoihinsa vajonneeseen, jopa hukkuneeseen Ruotsin nuorisoon. Tällaista vaikutusta alkoi olla havaittavissa jo tämän ensimmäisen vierailun tuloksena. Ylioppilaiden keskuudessa puhuttiin jälkeenpäin yleisesti, että tanskalaiset olivat kummallisen eloisia ja ”he kaikki puhuivat Hegelin filosofiasta”. Näiden sanojen lausujat tuntuivat tosiaankin itse hieman häpeilevän; onhan Upsalassa uskottu Geijeriin ja Boströmiin ja eletty siis täysin vakuuttuneina siitä, että Hegelin filosofia kaatuu ensimmäiseen tuulahdukseen (Geijerin sanonta julkisessa luennossa) ja että se ”on nyttemmin kuin mitätöity velkakirja” (Boströmin yksityisesti käyttämä ilmaus, jota joukko auktoriteettia seuraavia ylioppilaita kuitenkin Upsalassa innokkaasti märehtii). Tuollaiset kokemusperäiset havainnot vaikuttavat kuitenkin suotuisasti yksinkertaisen väen laumaan, ja Upsala voi niiden ansiosta päästä mukaan hengenelämän yleiseen liikkeeseen. Etäisyys eurooppalaisesta elämästä yleensä, jopa eristäytyminen Ruotsin valtioelämästäkin, on paha este vilkkaamman elämän viriämiselle Yliopistossamme. Nuorisolla ei ole lainkaan tilaisuuksia oppia tuntemaan nykyajan käsityskantoja ja oloja; he harjoittavat tenttiopintojaan aivan samaan tapaan ja yhtä innostuneesti kuin päivätyöläinen työtään. He ajattelevat ainoastaan – ”palkkoja”. Mikäli tätä ikävää asiaintilaa voidaan jossakin määrin muuttaa paremmaksi, tämän on tapahduttava filosofien perustutkinnon järkevämmän järjestämisen tietä, sen nykyisen järjestelyn turmiollinen vaikutus näkyy jokaisessa promootiossa yhä vain selvemmin. Luentoihin nojaava ja pelkkään arvosanaan tähtäävä opiskelu valtaa alaa vuosi vuodelta, eikä lopulta ole jäljellä lainkaan tieteellisiä tutkimuksia, mutta miten Yliopiston silloin käy? Siitä tulee ns. ”pänttäyslaitos”. Voimme tuskin odottaa kovin paljon komiteoilta, jotka kummassakin yliopistossa on asetettu selvittämään akateemisten laitosten uudistamista, ne ovat tiukasti kiinni vanhassa hapatuksessa ja suhtautuvat uudistuksiin pelolla ja vavistuksella. Vielä vähemmän voidaan toivoa tässä mielessä suuria meidän nykyiseltä kirkollisasiain ministeriltämme, hra Heurlinilta. Tämä on todella surkeaa: ei kuitenkaan pitäne kokonaan menettää toivoaan paremmasta ajasta, kun Oskar nousee Ruotsin valtaistuimelle. Ukko on vanha, eikä hänellä enää liene kovin paljon aikaa jäljellä.

Oikeastaan en kai voi kertoa Sinulle terveisiä Boströmiltä, koska hän oleskelee parhaillaan jossakin kylpyläpaikassa – tarkoitan Strömstadissa. Hän on kehnossa kunnossa eikä oikein hyvällä tuulella sen jälkeen, kun aloin hieman jyrähdellä Hegelistä ja nykyajasta. Hänen työohjelmassaan on parhaillaan luennot valtion filosofiasta; hänellä on kuitenkin hyvin vähän kuulijoita; koko viime lukukauden aikana heidän määränsä ei noussut tusinaankaan. Vielä huonommin menestyvät Schröderin luennot, hänellä ei koskaan ole kuulijoita neljää enempää, mutta usein häntä ei kuuntele kukaan, kun ei ole opiskelijoita, jotka aikovat pian tenttiin ja menevät sen takia kuuntelemaan. Carlsten miettii omia mietteitään – hieman epäselviä ja epämääräisiä; hänelle on pääasia olla ”itsenäinen itsekseen ajattelija”. Lenström toimii nyt opettajana Gävlen Atheneumissa, hakee isoa seurakuntaa, jollaista hän ei kuitenkaan saa, vaan hänestä tulee luultavasti filosofian lehtori Gävleen; ja siihen hän on varmaan tyytyväinen jonkin aikaa. Hän on nyt ryhtynyt teologiseksi kirjailijaksi kaikin voimin ja julkaissut jo tänä vuonna kolme ”oppikirjaa”, nimittäin esikäsitykset, dogmihistorian ja kirkkohistorian esitykset; kaikki kolme ovat sangen huolimatonta työtä ja epäonnistuneita. Vielä kolme lienee kuitenkin tulossa. En voi lopuksi olla vielä kerran ilmaisematta harrasta toivettani, että Sinä palaisit pian takaisin Yliopistoon ja hyödyttäisit siten isänmaatasi ja tiedettä paikalla, jolla Sinua välttämättä tarvitaan. Kunpa Sinun nykyiset olosi pian muuttuisivat ja astuisit uudelleen filosofian kateederille – toivoo vilpitön ystäväsi

Fr. G. Afzelius

Vertailu