Helsingissä 11.10.1841

Parahin Veli! 

Melko pitkäveteinen kirje Sinulle makaa valmiina rojukätköissäni ja koristanee mainittuja pyhiä paikkoja vielä ehkä pitkäänkin. Jos niin haluat, tulkitse syyksi voitettu intohimoinen halu luovuttaa jokainen kirjoitettu rivi julkisuuteen, mistä intohimosta Sinä minua ennen muinoin syytit, jollei epistola seuraakaan sitä leveätä väylää, jota pitkin tämä lappunen saapuu Sinulle luultavasti ehjänä. Lähetän tämän pyytääkseni, ettet masentuisi loppuun kuluneiden lykkäystesi jatkamisen viivästymisestä etkä tekisi epätoivoisuudesta kieliviä päätöksiä. Jos oletat tällä viivästymisellä olevan minkäänlaista syvempää merkitystä, syyllistyt törkeään tuhlaukseen, tuhlaat nimittäin ruutia harakoihin. Syy on pelkästään mekaaninen. Armfeltin vasta äskettäinen saapuminen Pietariin ja samoin Schulténin ajautuminen sieltä pois, minkä seurauksena hän on jälleen täällä, ovat aiheuttaneet viivästyksen. Luultavasti tästä kuitenkin seuraa pikainen ja varmasti toiveiden mukainen lopputulos.

Tästä vakaasta käsityksestäni huolimatta minun on kuitenkin, vaikkakin tavattomasti epäröiden ja pitkään mietittyäni salvandarum animarum causa [sielujen pelastamiseksi] – kehotettava Sinua ehdottomasti suorittamaan kaappaus, jos voit siepata professuurin Lundista. Syyt tähän epätoivoiseen neuvoon selviävät edellä mainitusta scriptumista. Pääsisältö voidaan kuitenkin ilmaista lyhyesti ja näppärästi vanhalla fraasilla, että ei ole hyväksi ihmiselle, että hän saa vahingon sielullensa. Eikä näin käy pelkästään taloudellisen ahdingon takia. Jollei piru tällä välin erityisen voimallisesti riivaa niin Sinua kuin muitakin, ei kukaan kuitenkaan voi muutaman vuoden kuluttua kilpailla kanssasi filosofian oppituolista isiemme maassa.

Ehkäpä menettelen anteeksiantamattoman pahasti, jos annan näillä sanoillani edes merkityksettömintäkään virikettä Sinun vaihtoehtojen välillä horjuvalle mielellesi. Hirvittävän neuvon antaa se, joka kehottaa Sinun kaltaistasi miestä maanpakolaisuuteen Suomen kaltaisesta maasta. Mutta sen tietämyksen nojalla, mikä minulla näistä kummastakin tekijästä on, en voi antaa toisenlaista neuvoa. Ita me Deus adjuvet [niin Jumala minua auttakoon]! Toden totta ystävyyteni Sinua kohtaan on ainakin antanut neuvon omaa etua tavoittelematta. Sillä enemmän kuin koskaan tarvitsisin Sinua lähelleni. Avaran maailman vilinässä alkaa olla hieman tyhjää.

Kerro terveisiä sikäläisille ystäville. Pyydä, etteivät he suhtautuisi minuun nyreästi eivätkä uskoisi minua niin kiittämättömäksi ja häpeämättömäksi, etten aina lämpimästi muistaisi ja tunnustaisi heidän minulle osoittamaansa runsasta ystävyyttä. Kiitä speciaelissimee [erityisimmin] Theodoria siitä tuon ystävyyden osoituksesta, jonka sai Collanin välityksellä. Välillisesti se vahvisti jo aikaisemmin syntynyttä uskoani siihen, että hän on mies, toisin kuin jotkut muut housuissakin kulkevat nykyisin. Kello on jo lyönyt. Minun on jätettävä käsistäni tämä todistus ryhtyäkseni laatimaan toista. Hyvästi! Ystäväsi

Fredr Cs