Lokakuussa 1848
Veli Cygnaeus!
Lähetän Sinulle oheisen epistolan, jonka saattamisen eteenpäin jätän Sinun hoidettavaksesi harkintasi mukaan.
Se lurjus, josta siinä puhun [kuvernööri G. A. Ramsay], on varmasti kirjoittanut raportteja Pietariin toiselle samanlaiselle, joka on siellä ottanut tehtäväkseen hyödyn hankkimisen itselleen ja meidän maamme vahingoittamisen.
Voin vain arvailla raporttien sisältöä. Esim. että muuan täällä toimiva sanomalehtiyhtiö, jonka aikaansaamiseen minulla ei ole ollut mitään osuutta, on minun johtamani poliittinen klubi, jossa tämän Takapajulan virkamiehet eivät hänen levittämiensä harhakuvitelmien mukaan enää uskalla olla mukana. Lisäksi luultavasti raportteja siitä, mitä hän, siis tämä lurjus, on sensorina poistanut Litteraturbladetista – selvästi sanottuna hänen tyhmyydestään. Ehkä vielä joitakin ohimennen kuultuja lausahduksia, koska hän on järjestänyt tänne tiedonantajia jokapäiväisen keskustelukumppanienikin piiriin. Lopuksi valheita, joita hän harmissaan kuvittelee totuuksiksi tai ehkä matalamielisyydessään itse kasaa kokoon. Hänet nimittäin tiedetään paitsi narriksi myös suorastaan raivokkaan kostonhimoiseksi, ellei hänelle osoiteta tarpeeksi kunnioitusta. Autoin häntä jonkin aikaa hankkimaan arvostusta itselleen; nyt hän on kuitenkin jälleen muuttunut kiusankappaleeksi kaikissa tapaamisissa ja ajautunut eristyksiin muista ihmisistä. Hän kaipaa ihmisiä, koska hän kaipaa joka päivä muiden arvostusta. Hän tietää, että hän on saanut kiittää minua paremmista päivistään, ja nyt hän panee huononkin aikansa minun syykseni, vaikka olen enintään sivusta vaikuttanut siihen vain nauramalla hänen naurettavuuksilleen. Kaiken kaikkiaan: mitä surkeampaa tämä kaikki Takapajulan takapajuisuus on, sitä selvemmin se vaikuttaa asianomaisiin.
Rohkeneekohan henkilö, jolle kirje on osoitettu, sanoa sanaakaan näiden raporttien epäilyttävyydestä? Siinä tapauksessa kirje on lähetettävä. Jos arvelet, että se on turhaa, polta kirje. Raivostuttavaa joka tapauksessa on, että kyseessä olevan miehen kaltainen täi ja minun täiset oloni täällä vaikuttavat kohtalooni. Minulla ei todellakaan ole jäljellä muuta keinoa kuin puotipuksuksi ryhtyminen.
Lähetä joka tapauksessa kirje eteenpäin jotakin poikkeuksellista yhteyttä käyttäen – ehkä Langenskiöldin mukana, jolle olen kirjoittanut samasta asiasta. Jos voit tilaisuuden tarjoutuessa vakuuttaa Walleenille, että täkäläinen lurjus on narri, jolle yleisesti nauretaan, ja että innokkaasti odotetaan sitä hetkeä, jona hänet täältä karkotetaan, sanot vain totuuden, ja se saattaa ehkä levitä omia teitään – vaikkakin uskon, että juuri tämän lurjuksen sotkeutuminen minua henkilökohtaisesti koskeviin asioihin on lujittanut hänen asianomaisella taholla nauttimaansa luottamusta.
Olen kuullut konsistorin ratkaisusta vain huhun, jonka kuulemassani muodossa esitän oheisessa tekstissä. Sirelius lupasi välittää minulle tiedon; hän on kuitenkin unohtanut asian. Eikä kukaan muu näytä aavistavan sitä eikä minun uteliaisuuttani.
Laadi luentojasi varten suunnitelma ja ota siinä huomioon tuntien määrä ja se, kuinka paljon kullakin tunnilla on ehdittävä. Muuten epäonnistut – vaikka kukaan muu ei sano sitä Sinulle etkä Sinä usko minun sanojani. Ota joka kohdassa kirjallisuus huomioon, ja jos voit sanoa jotakin kansansivistyksestä, massojen sympatioista ja antipatioista, niiden uskonnollisuuden laadusta, kansakoulujen tilasta – huom. ei säädöksistä, vaan niiden toimeenpanosta, maaseudun kunnallisista oloista ja maanviljelyn tilasta, opetat uusia asioita. Pelkkä poliittinen historia ei kiinnosta meidän aikanamme, ja innokas poliittisten persoonallisuuksien ihailu, jos sellaista enää kyetään herättämään – johtaa väärään käsitykseen asioista.
Poista ihmeessä historicasi alkulehdet. Luotat yleisöön liian vähän sekä itseesi ja meihin kaikkiin kirjallisen työn pikkutekijöihin liian paljon.
Älä myöskään sano kenellekään muulle sitä, mitä sanoit minulle veljestäsi Augustista. Loppu työn kaunistaa. Hän on itse anteeksi annettavasti oman toimintansa lumoissa, mutta alkaa havaita, että hänen taipumuksensa viittaavat enemmän virikkeiden antamiseen ja johtamiseen kuin asian käytännölliseen hoitamiseen eli kunniasta nauttiminen sopisi työssä uurastamatta. Jos maa aiotaan virvoittaa uuteen elämään sen rikollisten parantamisella, kyseessä on kunnianhimon sanelema kiusaus irtautua vähäisiltä näyttävistä tehtävistä; ja tämä hanke voi tästä syystä epäonnistua. Kymmenen syntisen joukosta yhdenkin pelastaminen vaatii suurta vaivannäköä; mutta mikään inhimillinen kyky ei ole pystynyt tekemään noista kymmenestä ihmisyyden apostoleja. Todistetaan maisterinpromootioiden avulla. Viaporin vangit eivät liene parempia ehdokkaita promovoitaviksi kuin kandidaatit. – Voi hyvin!
Tuus [sinun] Snellman
PS Näet, että kirjeen ulkoasu on epäonnistunut; kirjoita mielipiteesi vain sen sisällöstä ja lähettämisestä eteenpäin.
