Frans Johan Rabbelle

Tietoka dokumentista

Tietoa
16.1.1847
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Kuopio 16.1.1847

 

Kunnioitettu Veli! 

 

Kuultuani Lönnrotilta, että hän on anonut, ja huhun kerrottua Turusta, että hän on saanut julkaisuluvan ”Litteraturtidningiä” varten, minun on sydämellisesti kiitettävä Veljeä tämän asian järjestämiseksi suoritetusta tuoreimmasta ystävänpalveluksesta ja lisättävä pyyntö hyväntahtoisesta anteeksiannosta, jota minun on anottava sen suuren laiminlyöntini takia, että liitän vasta tähän yhteyteen kiitoksen sanan niin monista muista vuosien mittaan osakseni tulleista veljellisen mielenlaadun osoituksista.

Olettaen, että Veljellä on Lönnrotin valtakirja asioiden hoitamiseen, minun on vielä pyydettävä tarvittavia jatkotoimia lehden luotsaamiseksi selville vesille. Siihen tarvittaneen Postihallitukselle osoitettua anomusta, jotta lehden tilauksia otettaisiin vastaan postikonttoreissa, ja mukaan on liitettävä julkaisuluvan jäljennös. Lisäksi Finlands Allmänna Tidningissä on julkaistava oheinen ilmoitus kolme kertaa. Näiden asioiden järjestämiseksi tarvittaviin menoihin on ohessa 24 hopearuplaa. Ole nyt ystävällinen, Parahin Veli, ja käytä puolestani ystävämme Berndtsonin apua näiden operaatioiden läpiviemiseksi. Tiedän sangen hyvin, että Veljen oma aika on ennestään hyvin varattua palveluksiin lääketieteen maailmalle ja puolelle muustakin maailmasta.

Lehden julkaisulupa maksaa luullakseni 14 ruplaa. Muita menoja varten varaan 4 ruplaa. Loput Veli käyttänee hyväntahtoisesti ”Seuran” uusiksi jäseniksi ilmoittautuvien neiti Tavaststjernan ja madam Snellmanin ilmoittautumismaksuihin sekä viimeksi mainitun rakkaan aviomiehen vuosijäsenmaksuun.

Minun on lisäksi mainittava, että tämä viimeksi mainittu ei arvottomuutensa tuntien ole vielä murtanut kutsukirjeensä sinettiä.

Lupauduttuani Seuran asiamieheksi olen odottanut jäsenmaksurästien luetteloa ryhtyäkseni perimään rahoja, ja mielestäni sen tiedon julkaiseminen, että olen halukas hoitamaan maksurästien edelleen lähettämisen, on tätä ennen yhtä tehotonta kuin se kokemukseni mukaan jo kerran aikaisemmin oli. Omista maksuistani olen toki kirjoittanut F. Ehrströmille, mutta en tiedä, miten asiat nyt ovat.

Kirjoitan tätä monenmoisten markkinavieraiden alituisesti ahdistelemana. Etpä tiedä, Parahin Veli, millaista on olla pikkukaupunkilainen ja sen lisäksi sanomalehtimies ja koulun rehtori markkinoiden aikaan. Säätyläisneitejä ja maalaistyttöjä käsikirjoituksineen, pastoreita ja nimismiehiä isällisine huolineen, vapaamielisyyttään julistavia tervanviejiä jne. jne. – tätä kaikkea saa syntinen niskoilleen.

Suothan, Parahin Veli, minulle anteeksi sen, että näin itsepintaisesti pyrin lisäämään moninaisia tehtäviäsi. Tiedän, että tämä on samanlaista puhetta, jota itse kuulen päivästä päivään, vakuutuksia, että kyllä tiedetään, miten niukasti on aikaa, ettei haluta estellä jne. – ja näitä puheita kuunnellessa kuluu tunti toisensa jälkeen.

Samaan puheiden lajiin kuuluu vakuutukseni, että teen kiitollisena Veljelle vastapalveluksia; tiedänhän, etten saa siihen minkäänlaista tilaisuutta. Älä kuitenkaan epäile hyvää tahtoani äläkä sitä kunnioitusta ja altista ystävyyttä, jota vakuuttaen olen

kiitollinen palvelijasi

Joh. Vilh. Snellman

 

 

Vertailu