On käynyt ilmi, että kaikki pankin toimenpiteitä koskeva tieto on mennyt eräiltä tämän aiheen parissa askartelevilta lehdiltä ohi. Niiden harhaanjohtavat kirjoitukset jatkuvat.
Nuo lehdet sekoittavat auttamatta toisiinsa kaksi eri asiaa.
Toinen on pankin valuuttavarannon supistuminen suurten ulkomaille toimitettujen lähetysten vuoksi.
Tämä asia ei selvästikään liity rahanuudistukseen muuten kuin että asianomaiset rahanlähettäjät ovat rahanuudistusta odottaessaan lykänneet lähetyksiään.
Muutoin samat lähetykset olisi toimitettu aikaisemmin eikä pankilla olisi ollut sen paremmin mahdollisuutta kuin tarvettakaan koota sillä nyt rahanuudistuksen edellä ollutta valuuttamäärää.
Kierrossa olevan setelistön määrä olisi nyt joka tapauksessa sama. Niin myös pankin lainanantokyky.
Pankin hallitus on toiminut asiassa siten, että silloin kun mitkään lähetykset eivät vaadi antamaan valuuttaa pois, sitä säästetään kunnes lähettäminen jälleen aloitetaan.
Näin oli syytä menetellä, oli kysymys sitten rahanuudistuksesta tai ei. Jos pankki olisi lisännyt lainanantoaan eli antanut enemmän seteleitä hallussaan olevaa valuuttaa vastaan, se olisi lähettämisen jälleen alkaessa joutunut kieltäytymään vekselien antamisesta.
Kaikki tämä on asia sinänsä.
Toinen asia on, että pankki on tarvinnut lisää valuuttaa voidakseen antaa hopeaa kiertoon. Tämän valuutan pankki on saanut Hypoteekkiyhdistyksen talletuksesta. Tämä asia riippuu rahanuudistuksesta, edellinen ei.
Hypoteekkiyhdistys on tallettanut pankkiin kahdeksan miljoonaa. Maaliskuun 1. päivään mennessä se oli nostanut lähes viisi miljoonaa pankin seteleinä. Kierrossa oleva setelikanta oli siis lisääntynyt näillä viidellä miljoonalla.
Tähän voidaan lisätä, että yhdistyksen laina oli noin yhdeksän miljoonaa ja että se on osin pankille pankin seteleitä vastaan, osin yksityisille myynyt myös yhdeksännen miljoonan niin että kierrossa oleva setelistö on yhdistyksen lainan ansiosta kasvanut kuudella miljoonalla. Itse asiassa pankin valuutta on lainan kautta siis kasvanut yhdeksällä miljoonalla.
Kun metallirahaa nyt annetaan liikkeeseen, Hypoteekkiyhdistyksen kiertoon panema seteliraha vedetään jälleen pois ja tilalle tulee hopearaha.
Tähän perustuu koko rahanuudistukseen kuuluva operaatio. Sitä varten säädyt halusivat ottaa lainaa, ei suinkaan suhdanteiden aiheuttaman rahanpuutteen vuoksi.
Vekseliliike eli maahantuojien vekselien diskonttaus ennen uudistusta ja tällä tavoin saatujen valuuttojen myynti uudistuksen jälkeen on sitä vastoin, kuten sanottu, toimenpide, jolla sinänsä ei ole mitään tekemistä uudistuksen kanssa. Jos herrat rahanlähettäjät olisivat suvainneet ostaa valuuttansa ennen 13. marraskuuta, asia olisi ollut rahanuudistuksen kannalta samantekevä – samoin kuin mainitun päivän jälkeen tapahtuvat lähetykset nyt ovat.
Mutta tässä esitetystä seuraa selvästikin, ettei pankin ole rahanuudistuksen vuoksi tarvinnut tehdä lainaa tai vähentää omaa lainanantoaan.
Se on vain antanut Hypoteekkiyhdistykselle viisi miljoonaa seteleinä ja vaihtaa nyt taas näitä seteleitä yhdistyksen pankkiin tallettamilla, markan ja penninrahoiksi muutetuilla valuutoilla.
Kahden asian erottaminen, sen ymmärtäminen että A on A ja B on B, ei pitäisi mennä yli asianomaisten ymmärryksen. Ei pidä kuitenkaan odottaa, että he huomaisivat tämän eron. Lukevaa yleisöä voikin ainoastaan varoittaa luottamasta heidän tietoihinsa ja väitteisiinsä ilman tarkempaa tutkimista.
Jos ulkomaille lähettäminen jatkuu ja pankin valuuttavaranto edelleen pienenee niin että seteleitä täytyy ottaa sisään pankin lainanantoa supistamalla, niin tämä ei riipu rahanuudistuksesta millään tavoin.
Syy voi olla se, että maan tuonti on ylittänyt viennin – ja se epäilemättä onkin osittainen syy. Suuren viljantuonninhan on täytynyt tällä tavoin aiheuttaa kauppataseeseen epätasapainoa – vaikka tietenkin arvellaan, ettei sellaista ole olemassa.
Mutta toinen tiedossa oleva syy on, että ulkomainen luotto on käynyt vähiin eikä kykene enää peittämään epätasapainoa. Sen tilalle halutaankin pankin valuuttoja, joiden saamiseksi pankin taas halutaan ottavan lisää lainaa.
Rahanuudistus on tässä asiassa täysin syytön.
Yhtä vähän rahanuudistus liittyy siihen lainaan, jonka valtio nyt on ottanut tuotannon tukemiseksi. Uudistuksen kannalta sitä ei tarvita nimittäin lainkaan. Uudistus ei myöskään ole pienentänyt rahavaroja penniäkään. Päinvastoin se tulee lisäämään niitä Hypoteekkiyhdistyksen lainaamalla yhdeksällä miljoonalla, josta kuusi miljoonaa on jo mennyt yleiseen liikkeeseen.
Yhtä vähäinen lienee rahanuudistuksen osuus tapahtuneisiin konkursseihin. Pesien tilasta annetut tiedot osoittavat kyseisten liiketoimien valitettavasti olleen kestämättömiä.
Liikemaailman mukaan tällaisen tilanteen ilmaantuminen juuri nyt johtuu siitä, että monet liikkeenharjoittajat saivat ulkomaalaisilta pidennettyä (kallista) luottoa lupaamalla maksaa rahanuudistuksen jälkeen, jolloin se olisi edullisempaa. Uudistuksen sitten tapahduttua maksut ovat kuitenkin jääneet suorittamatta.
Sitä ei pankki voi auttaa. Samat firmat ovat nimittäin useimmissa tapauksissa jo aiemmin niin paljon velkaa pankille, ettei niille voida myöntää lisää lainaa. Pankki ei loputtomiin voi ylläpitää kestämätöntä toimintaa, vaikka sen varsin usein on ollut pakko yrittää jatkaa niin pitkään kuin mahdollista.
Tähän asiaan rahanuudistuksen on tuotava muutos, ei siis lainanantoon vaan takaisinmaksuun. Pankki, joka antaa seteleitä kaksinkertaisen määrän valuuttaansa nähden, ei voi antaa pysyviä lainoja. Suomen Pankin ohjesääntö ei myöskään sellaisia salli. Silti lainan uudistamisesta on tullut sääntö, maksamisesta miltei poikkeus. Tämän asiantilan parantaminen on erittäin vaikeaa. Toimiin sen helpottamiseksi on ryhdytty.
Tässä maassa on puheissa ja kirjoituksissa totuttu leikkimään miljoonilla. Useiden miljoonien lainaamista ulkomailta käsitellään pikkuasiana. Vakavamielisemmät ihmiset eivät vain jossain määrin pelänne velkaantumista, vaan he myös ymmärtävät, että Suomen ulkomaisen luoton täytyy olla sangen rajoitettu ja sen turvaamiseksi sitä on käytettävä järkevästi.
Hallitus on nyt onnistunut saamaan rahaa odottamattoman edullisesti. Voidaan hyvin sanoa, että itse lainan saantikin oli odottamaton. Toivottavasti kestää kauan ennen kuin maan viimeinenkin kiinnittämätön ”koti ja kontu” tarjotaan ”vakuudeksi”. Mutta on myös oikeus odottaa, että jo paljon aiemmin hallitus lakkaa ottamasta lainaa ulkomailta tai edistämästä sellaisen ottamista. Vakuuksien tarjoamisen raja ei voi eikä saa olla sama kuin lainaamisen raja. Lainaahan ei makseta vakuuksilla vaan rahalla ja ulkomaiset lainat maksetaan jaloilla metalleilla tai niitä vastaavilla valuutoilla. Niiden saamiseksi taas on yksi ainoa keino, se että maan kauppa ja laivaliikenne tuottavat valuuttaa maan viennin ja tuonnin välisenä erotuksena.
Luulisi olevan helppoa sanoa, kuinka hyvät mahdollisuudet niin edulliseen kauppataseeseen varsinkin tällä hetkellä ovat. Viljantuonti jatkuu varmasti ja yhtä varmalta näyttää, että vienti jää edellisvuosia pienemmäksi. Ennen kaikkea metsätuotteiden vienti kärsii ostajien puutteesta ja hinnasta, joka ei peitä kustannuksia.
Lehdistössä tosin puhutaan rahantarpeesta ja vakuuksien runsaudesta, mutta Suomen Pankilla ei juuri ole kokemusta molemmista yhdessä. Yhdeltä ainoalta maamme paikkakunnalta on esitetty toivomus pääomien saamisesta hallituksen välityksellä. Muidenkin tällaisten ilmoitusten esittämiseen annettiin tilaisuus, mutta lainanottajia on ilmaantunut varsin vähän. Yleisen mielipiteen nimissä puhuminen on liikeasioissa vielä merkityksettömämpää kuin monessa muussa asiassa.
Kun laina siitä huolimatta on otettu, sitä ei tehty vain liikeasioiden helpottamiseksi. Jos liikemaailma sellaista kuitenkin tarvitsee, niin tuntuisi kohtuulliselta odottaa jonkinlaista toimenpidettä liikkeenharjoittajien puolelta. Neuvo tyytyä vakuuksiin, jotka maksun jäädessä tulematta realisoidaan, voi tuntua mukavalta. Mutta jos esim. Suomen Pankki olisi noudattanut neuvoa ja realisoinut omistavansa vakuudet heti maksujen jäädessä tulematta, olisi varmasti annettu toisenlaisia neuvoja. Nyt pidetään pikkuasiana myydä marras- ja joulukuussa kymmeniä tuhansia toltteja lautaa, leivisköjä rautaa ym., joukko osakkeita (Helsingin pörssissä?), muutama höyrysaha, joitakin kaupunkitaloja ja maaomaisuutta ym. Ja valtion tyhjentymätön kassa, joka on vuosikausia saanut maksaa miljoonia varustaakseen osan maasta siemen- ja leipäviljalla, ja jota pitäisi auttaa tuloja pienentämällä voi kai hyvin sillä aikaa antaa ennakkona muutamia miljoonia!
Aika on kuitenkin liian kova ja vakava, jotta tyhmistä puheista voisi harmistua. Syystä on toivottu, että maan liikkeenharjoittajat oivaltavat hyvän tahdon välttämättömyyden myös omalta puoleltaan. Lainanottajien yhdistyksiä toivottiin, koska sellaiset voisivat huolehtia, että itse kukin täyttää sitoumuksensa. Vakuudet on parempi sijoittaa niiden huostaan kuin hallituksen. Ne voivat valvoa aikaisemmin lankeavien osasuoritusten maksamista, koska ne tietävät, milloin jokin osakas kykenee maksamaan. On ilahduttavaa voida lisätä, että herrat liikkeenharjoittajat ovat osoittaneet ymmärtävänsä olosuhteiden vaatimukset ja toimivat niiden mukaan. Lehdistön yritykset vastustaa tällaista toimintatapaa ovat epäonnistuneet.
On helppoa määrätä, että valtion tulee antaa säätyjen päättämistä maksuista ennakkoja hätääkärsiville maanviljelijöille, tuonti- ja vientikauppiaille ym. Mutta kysymys on siitä, mitä valtiovalta vielä marras- ja joulukuussa pystyy lainaamaan. Jos tästäkin vuodesta tulee kova, niin ne kovin vähätellen käsitellyt miljoonat olisivat valtion tarpeisiin hyvinkin toivottavia – jos ne olisivat käytössä. Niin pitkälle ei asianomaisten neuvonantajien ajatus yllä eikä sitä voida heiltä myöskään pyytää. Mutta maastamme ei puutu asioihin vakavissaan ja järkevästi suhtautuvia miehiä, joita huojentanee vakuutus, että valtion tarpeisiin ei vielä ole tehty yhtään velkaa ja ettei myöskään vuoden 1862 ns. Rotschildin valtionlainasta ole käytetty penniäkään muuhun kuin tarkoituksena olleeseen päämäärään, kotimaisten valtiolainojen uudistamiseen.
Viimeisin julistettu selvitys pankin tilasta 28. helmikuuta osoittaa, että valuutta on jatkuvien ulkomaisten lähetysten vuoksi vähentynyt, minkä vuoksi myös lainananto on hiukan supistunut. Selvityksen mukaan varalla oleva 4 300 000 markkaa vastaa yhdessä liikkeeseen lasketun hopearahan kanssa suunnilleen sitä, minkä Hypoteekkiyhdistys on pankkitalletuksestaan nostanut. Tämä vararahasto siis edustaa pankin Hypoteekkiyhdistyksen lainan perimisen kautta saamaa valuuttaa. Maamme liikemiesten luulisi ymmärtävän helposti, että Hypoteekkiyhdistys on lainannut saman määrän (ja lisäksi yhdistyksen suoraan hankkiman miljoonan) ja että hallitus on rahanuudistuksen avulla hankkinut maahan tämä lisäpääoman. Mutta heidän pitäisi ymmärtää sekin, ettei mitään osaa vastaavasta, pankissa varalla olevasta valuutasta voitu lainata ulos päivää ennen hopeanvaihdon alkua, koska vaihto tapahtuu juuri näitä valuuttoja vastaan. Niiden rauhoittamiseksi, jotka saattaisivat pitää vararahastoa liian vähäisenä, muistutettakoon, että selvityksen mukaan talletuksesta on jäljellä 3 093 000 markkaa. Lisäksi yhdistys on tästä summasta maaliskuussa nostanut seteleinä ja lainannut valtiolle 1 500 000 markkaa niin että pankin reservit ovat nousseet 8/15:lla vastaavasta valuutasta eli 800 000 markalla. Mainitut valtion lainaamat rahat lainataan nyt liikkeenharjoittajille ja ne tulevat siis hyödyttämään yleistä liikettä aikaisemmin kuin muutoin olisi tapahtunut. Tämä pääoma palvelee siis ensin muuta tuotantoa ja vientiä palvellakseen siten maataloutta.
Olosuhteiden vuoksi on selvästi sanottava, että näillä tiedoilla ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin kumota yleistä arviointia harhaanjohtavat tiedot ja väitteet. Harhaanjohtamisen vaaraa voinee nyt pitää voitettuna. Ja jos sen aiheuttanutta karkeaa tietämättömyyttä ei voikaan poistaa, voidaan kuitenkin luottaa niihin, joiden mielipide tässä asiassa jotain merkitsee, että vain selvien lukujen esittäminen riittää ja kaikki selittely siksi voidaan lopettaa.
