Myös tätä koskevissa ehdotuksissa valtionlaina on ensisijainen keino.
Jos lasketaan yhteen
Hypoteekkiyhdistyksen laina 12 miljoonaa
Rautatielaina 14 miljoonaa
Lahjoituslaina vähintään 16 miljoonaa
saamme uusien lainojen summaksi 42 miljoonaa markkaa, jonka vuotuinen lyhennys olkoon 2 400 000 markkaa.
Jotta korkoja ym. ei tarvitsisi maksaa hopeassa, ehdotetaan lahjoitustilojen lunastamiseksi kotimaista, ei ulkomaista lainaa.
Ei ole luultavaa, että Hypoteekkiyhdistyksen otettua lainansa ja lainattua sen edelleen ulos, maassa olisi paljoakaan yksityistä pääomaa vapaana. Jokin määrä olisi saatavilla esim. viiden prosentin koron antavia, kuoletusajaltaan lyhyempiä eli 25–30 vuoden mittaisia obligaatioita vastaan.
Mutta asia ei ole sillä autettu. Ylivoimaisesti suurin osa lahjoitusmaista nimittäin kuuluu Venäjän kruunulle ja Venäjän alamaisille, minkä seurauksena lunastusmaksut kulkeutuvat pois maasta – siis hopeassa tai hopean arvoisina. – Myös nykyisessä rahatilanteessa lunastusmaksua vaaditaan Venäjän seteleissä ja mistä ne otetaan? Tiedetään, että pankilla on vaikeuksia hankkia sellaisia omien seteleidensä lunastamiseen Pietarissa ja kun viljantuonti on suurta, pankin on katettava vajaus ulkomaisilla vekseleillä.
Ja joka tapauksessa lainanantaja edellyttää jonkinlaista pääomanalennusta. Tietämättömyys tällaisista liikeasioista aiheutti katkeria julkisia syytöksiä maan kapitalisteja kohtaan siksi, että he kieltäytyivät antamasta täydestä arvosta valuuttaa Hypoteekkiyhdistyksen 5 prosentin obligaatioista. Asioiden pakko alensi niiden arvon kuitenkin pian 90 prosenttiin nimellisarvosta, mitä kurssia meidän rahatilanteessamme itse asiassa voi pitää täysin laillisena.
Tällä tavalla tarvittaisiin siis pääomaa noin 11 prosenttia yli kauppahinnan osoittaman summan.
Vielä vähemmän luultavaa on, että lahjoitusten omistajat haluaisivat vastaanottaa obligaatioita ilman merkittävää pääomanalennusta.
Siksi olisikin varmasti edullisinta lunastaa ainakin Venäjällä asuvien yksityishenkilöiden omaisuus käteisellä. Mutta jos jo lainan ottamiseen tarvitaan paljon enemmän rahaa kuin säädyt näyttävät halukkailta tähän tarkoitukseen myöntämään, niin vielä suurempi vajaus on siinä tapauksessa, että tilat pitäisi ostaa niin sanotusti kertamaksulla. Miljoonalla markalla vuodessa saisi jotain aikaan ja valtio voi mahdollisesti, ellei mitään erityistä tapahdu, saada hankituksi Venäjän rahaa suunnilleen saman määrän. Silloin operaatio saataisiin loppuun suoritetuksi 15 vuodessa. Mutta selvää on, että niin ei voi tapahtua, ellei monia muita nyt hyväksyttyjä menoeriä supisteta. Ja tämän niin kuin muidenkin vastaavien menoerien kohdalla on selvää, että säätyjen täytyy taata ne täysimääräisinä tarvittavan pituisen ajan riippumatta siitä, saadaanko varat jatkuvasti viinaveron tuotosta. Ilman tällaista säätyjen antamaa vakuutusta ei hallitus tietenkään voi ryhtyä mihinkään pitkäaikaisiin sitoumuksiin.
