Vaikka lehdissä julkaistut, palkkaneljännesten maksamista täkäläisestä rahastosta koskevat tiedot eivät ole vähääkään luotettavia, olosuhteet eivät salli myöskään niistä vaikenemista.

Valtio ei voi suorittaa maksuja muussa rahassa kuin mitä se on valtiontuloina saanut ja mitä sillä on hallussaan.

Kun viime aikoina venäläisiä seteleitä on tullut valtionkassaan tavallista enemmän, niin että käytettävästä varannosta 28. helmikuuta merkittävä osa oli venäläistä rahaa, oli 1. maaliskuuta maksettaviin palkkaneljänneksiin pakko käyttää osittain tätä rahaa. Tämän johdosta palkat maksettiin puoliksi venäläisillä seteleillä.

Tähän aikaan vuodesta, ennen vakituisten verojen kantamista, valtion käteisvarat ovat tavallisesti vähissä. Epätavallisen suuret ylimääräiset menot ovat tänä vuonna entisestään vähentäneet näitä varoja, joita viime vuoden supistuneiden tullitulojen vuoksi oli muutoinkin tavallista vähemmän. Siksi maksuissa jouduttiin välttämättä turvautumaan säästyneeseen vararahastoon. Se koostuu venäläisistä neljän prosentin metallirahoista, joita saatiin suorituksena Suomen valtion Venäjän valtakunnanrahaston suorittamista maksuista. Suomen Pankissa, jossa valtion ylijäämävarat ovat talletettuna, nämä obligaatiot vaihdettiin jo aiemmin ja muuta tarkoitusta kuin palkkaneljännesten maksamista varten. Ja kun pankilla ei täällä ollut seteleitä saatavilla, niitä tilattiin Pietarin konttorista, jonne niitä joka kuukauden lopussa lähetetään maan vaihtokonttorista pankin osoitusten maksamiseen. Tästä luultavasti syntyi se järjetön oletus, että venäläisiä seteleitä olisi siellä vaihdettu Suomen Pankin seteleihin.

Valtiolla ei ole oikeutta vaatia pankkia antamaan itselleen markkaseteleitä venäläisiä seteleitä tai obligaatioita vastaan. Pankilla ei ylipäänsäkään ole velvollisuutta vaihtaa venäläisiä seteleitä, vaikka niitä on suorituksissa otettava vastaan. Jokaisen luulisi ymmärtävän, että jos pankille asetettaisiin mainittu velvollisuus, se ei kykenisi ylläpitämään valuutan ja setelinannon välille määrättyä suhdetta. Sellainen vaatimus olisi valtiolta myös kohtuuton ajankohtana, jolloin pankilla on venäläisiä luottopapereita liiaksikin.

On luultavaa, että pankki saa vastaanottaa osan venäläisestä rahasta, jota valtio oli pakotettu panemaan liikkeelle. Mutta loppuosan lähettävät Pietariin sellaiset kauppiaat, jotka eivät koskaan käytä pankin osoituksia. Alentuneen jälkivakuutusmaksun seurauksena tällaiset lähetykset ovat näinä aikoina olleet tavallista yleisempiä, minkä vuoksi varsinkin suuremmat venäläiset setelit ovat olleet haluttua tavaraa.

Niin pankkiin kuin kruunun kassoihinkin virrannut venäläisten seteleiden paljous on peräisin joulukuulta. Tammi- ja helmikuussa niitä on pankkiinkin tullut verrattain vähän.