Finlands Allmänna Tidning nro 288, 11.12.1862: Avustusvarojen jaosta

Tietoka dokumentista

Tietoa
11.12.1862
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

1Pääkaupungin avustusvarojen keräystoimikunta on päättänyt ehdottaa varojen jakoa hädänalaisiin lääneihin suhteessa 4 Vaasan lääniin, 3 Oulun ja 2 Kuopion lääniin.

Päätös ei ole tärkeä vain täällä kerättyjen varojen jaon suhteen, vaan vallitseva tilanne voi johtaa Ruotsista, mahdollisesti myös Venäjältä sekä muista maakunnista tulevien lahjojen jakamiseen samalla tavalla.

Toimikunta perustelee päätöksensä seuraavilla luvuilla:

Vaasan l. Oulun l. Kuopion l.

Viljantarve 460 000 277 000 340 000

Viljavarat 184 000 111 000 200 000

Vajaus 276 000 166 000 140 000

väkiluku 276 000 166 000 204 000

Viljan tarpeeksi on kaikissa lääneissä arvioitu 1 2/3 tynnyriä henkeä kohti.

 

Koska viljanvajaus siis eri lääneissä jakautuu suunnilleen suhteessa 4:2 ½:2, on omaksuttu se kanta, että apu on jaettava samassa suhteessa.

On kuitenkin väärin arvioida hätää viljanpuutteen mukaan.

Yleisesti ottaen tämä näyttää selvältä. Absoluuttinen vajaus voi olla lähtökohtana vain jos kyseiset väestöt ovat samanlaisessa asemassa. Esimerkiksi Kirkkonummen pitäjä voi kadon kohdatessa joutua ostamaan paljon enemmän viljaa kuin väkiluvultaan yhtä suuri seurakunta Kuopion ja Oulun läänin rajoilla, mutta Kirkkonummella puutetta ei juuri huomaa, kun taas jälkimmäisessä syödään pettua ja kenties kuollaan nälkään.

Ei aivan, mutta osaksi tällainen on myös Vaasan ja Oulun läänien välinen suhde.

Vaasan läänin eteläinen puolisko kuuluu tunnetusti maan viljavimpiin seutuihin. Keskivertovuosinakin se tuottaa viljaa yli oman tarpeen ja tänäkin vuonna sieltä on viety viljaa. Kato on siellä yleensäkin harvinaisuus eikä halla ole riehunut vuosikymmeniin.

Oulun läänissä sitä vastoin hyvin harvoilla paikkakunnilla on viljaa muualle annettavaksi eikä sitä liene koskaan viety läänin ulkopuolelle.

Reinin tilastojen mukaan korjattu sato on koko Vaasan läänissä henkeä kohti 0,939 tynnyriä ruista, 0,866 tynnyriä ohraa ja 0,146 tynnyriä kauraa eli yhteensä 1,93 tynnyriä viljaa. Oulun läänissä luvut sitä vastoin ovat 0,529 tynnyriä ruista, 0,977 tynnyriä ohraa ja 0,033 tynnyriä kauraa eli henkeä kohti yhteensä 1,54 tynnyriä viljaa, josta ruista siis vain kolmasosa, kun sitä Vaasan läänissä on puolet. Vaasan läänissä on mukaan laskettava myös paljon runsaampi perunanviljely, joka kärsii hallasta vain harvoin läänin pohjoisosassa. Oulun läänissä perunanviljely taas onnistuu vain harvoilla paikkakunnilla.

Siellä missä leipäruoka on aina niukkaa, normaalia heikompi kasvu välttämättä pahentaa puutetta entisestään.

Tämän vuoden kato on kohdannut myös Vaasan läänin viljavaa puoliskoa. Rukiista on korjattu vain 2–4 jyvää, kevätkylvöstä 4–6 jyvää.

Mutta myös läänin keskimääräinen sato on rukiista 62, ohrasta 5 jyvää.

Tällaisessa tilanteessa voi syntyä melkoisia vaikeuksia, mutta ei varsinaista hätää.

Hätä sitä vastoin vallitsee läänin pohjoisosassa, jossa tavallisestikaan ei saada satoa yli oman tarpeen. Siellä ruis on antanut 2–3 jyvää, ohra joillakin paikkakunnilla yhtä paljon, mutta kenties useimmilla se on menetetty täysin. Vain Kuortaneen, Keuruun, Ähtärin ja Virtain seurakunnissa sato on välttävä. Läänin tähän puoliskoon kuuluu myös joitain paikkakuntia joilla eletään metsästä eikä pellosta ja toisia, joissa ainakin tervanpoltto tarjoaa jatkuvan sivuelinkeinon. Mutta tämä ei juuri pienennä yleistä puutetta erityisesti siitä syystä, että näillä seuduilla halla vierailee usein ja ne kärsivät myös vuonna 1856. Tällaisen alueen väkiluvun suuruudeksi voidaan arvioida 130 000–140 000 henkeä.

Oulun läänissä kato on lähes poikkeuksetta kohdellut pahimmin juuri varsinaisia viljantuotantoalueita, paikkakuntia joilla viljellään sekä ruista että ohraa. Nämä paikkakunnat sijaitsevat Oulujoen eteläpuolella Vaasan läänin rajaan saakka. Limingan emäseurakunta sekä Kempeleen ja Lumijoen kapellit ovat ainoa poikkeus koko tällä laajalla alueella. Peltoviljely on kuitenkin myös täällä sellaista, että rannikkoseurakunnissa syödään selvää leipää kun taas itäisillä Maanselän paikkakunnilla harvoin pääsee eroon akanoista ja pettuleivästä. Maaherran kolmannessa vuodentulokertomuksessa ei näiden seutujen kohdalla ilmoiteta sadon jyvämäärää lainkaan, vain yleinen kato. Oulun keskuskomitean selvityksen mukaan taas jotain on saatu talteen toisinaan ”vain parin virstan levyisellä” rannikkokaistalla samoin kuin eräissä järvien ja jokien (luultavasti koskien) rannoilla sijaitsevissa sisämaakylissä.

Onnellisempi tilanne on rannikolla Lumijoelta pohjoiseen aina Tornioon asti samoin kuin Hailuodossa. Siellä rukiista ja ohrasta on saatu kolmesta viiteen jyvää. Myös suurten järvien tuntumassa Pudasjärvellä, Paltamossa ja Sotkamossa on paikoin saatu yhtä hyvä sato.

Mutta on muistettava, että rukiin keskimääräinen sato läänissä arvioidaan 7–8 jyväksi, mikä tahtoo sanoa, että siellä kylvetään harvaan. Se mikä Vaasan läänissä on puolet keskisadosta, tekee täällä noin kolmasosan sadosta. Oulun läänin mainituilla seuduilla ohra on kuitenkin tärkeämpi viljalaji.

Myös tässä läänin Oulujoen pohjoispuolisessa osassa on muita, tässä mainitsemattomia paikkakuntia kohdannut osin vaikea, osin täydellinen kato. Osa näistä paikkakunnista elää kuitenkin metsästä ja tänä vuonna korkeasta tervan hinnasta. Pahimmin kärsineiden paikkakuntien väkilukua on vaikea arvioida edes suunnilleen. 100 000 on luultavasti liian alhainen kuin liian korkea arvio.

Hätääkärsivän väestön määrä on joka tapauksessa Vaasan läänissä suurempi kuin Oulun läänissä. Mutta kun otetaan huomioon tässä esitetyt seikat, avuntarve on jälkimmäisessä varmasti suurempi. Oulun läänin väestön asemaa vaikeuttaa myös heinäsadon yleinen huonous sekä se, että vilja on täällä 10–15 prosenttia kalliimpaa kuin Vaasan läänissä.

Lopuksi kirjoittaja lisää jotain luvuista, joihin toimikunta on perustanut oman näkemyksensä.

Lokakuussa kerrottiin, että Vaasan lääniin on tilattu viljaa kruunun ennakoilla 114 316 tynnyriä ja yksityisistä varoista 27 573 tynnyriä eli yhteensä 141 889 tynnyriä. Oulun lääniin on tilattu kruunun ennakoilla 74 850 tynnyriä ja yksityisen avun turvin 30 000 tynnyriä eli yhteensä 104 850 tynnyriä.

Keskuskomitean tietojen mukaan Oulun lääniin on kuitenkin tullut 135 000 tynnyriä, minkä lisäksi tuolloin eli 8. marraskuuta odotettiin vielä jonkin verran lisää. Vaasan läänin todellisesta tilanteesta emme osaa sanoa muuta kuin että vt. maaherran 1. lokakuuta lähettämän sähkösanoman mukaan tilattu ainoastaan 133 689 tynnyrin määrä katsottiin ”riittäväksi”.

Kun toimikunnan luvuissa Vaasan läänin vajaukseksi on arvioitu 276 000 tynnyriä eli kaksi kertaa niin paljon kuin mikä vt. maaherran mukaan ”katsottiin riittäväksi” –vaikkapa vain ensi vuoden avoveteen saakka – niin jossain täytyy olla virhe.

Allm. Tidningenissä ilmoitettiin julkisesti 8. marraskuuta, että ”oletettu leipäviljan ja kevään siemenviljan vajaus asukkaiden omien varojen lisäksi” on Vaasan läänissä ilmoitettu ”korkeintaan” 178 398 tynnyriksi, Oulun läänissä 158 110 sekä Kuopion läänissä 136 110 tynnyriksi. Nämä tiedot koskevat tarvetta 1. kesäkuuta 1863 saakka. Vaasan läänissä kesäkuun 1. päivän ja sadonkorjuuajan välinen lisätarve ei voi olla 92 000 tynnyriä.

Tämä kohta kaipaa siis joka tapauksessa lähempää selvittämistä.

Kuopion läänin kohdalla taas on pohjoisimpia kihlakuntia (Iisalmi ja Pielisjärvi) kohdanneen kadon epätavallisen ankaruuden ohella otettava huomioon myös sadon laatu. Jos köyhän väestön on ruokittava itseään ainoastaan sieltä täältä kerjätyllä, häränjyviä vilisevällä viljalla, niin onnettomat seuraukset ovat näkyvissä.

Edellä esitettyjen numeroiden mukaan viljavajaus on Kuopion läänissä 7/8 Oulun läänin ja neljäsosa Vaasan läänin vastaavasta. Sitä vastoin voi laskelmissa ottaa mukaan myös Savon ja Pohjois-Karjalan paremmat kala- ja lihavarat.

Ja jos voidaankin pitää kohtuullisena, että Helsingissä kerätyistä varoista vain pieni osa lähetetään Kuopion lääniin, koska se saa merkittäviä lähetyksiä myös Viipurista, jossa näköjään halutaan kulkea omia teitä, niin tulisi nimenomaisesti todeta, että tätä jakosuhdetta ei tästä syystä tule ottaa ohjeeksi ulkomailta tulevien lahjojen jaossa.

Kuopion läänissä puute ei ole sen vähäisempää kuin muuallakaan, siitä on riittävästi todisteita.

Ylipäänsä näyttää parhaalta, että niin kauan kuin nykyistä luotettavampia selvityksiä ei ole, jako tehdään niin tasan kuin mahdollista.

J. V. S.

 

 

  • 1. Kirjoittaja on velvollinen kertomaan, että ehdotettuaan eräässä aiemmassa kokouksessa jakosuhteeksi 1 Vaasan, 1 Oulun ja 3/4 Kuopion lääniin, hän ei ollut läsnä toimikunnan viimeisessä kokouksessa. – Kaikella kunnioituksella enemmistön kantaa kohtaan tässä esitetään siksi argumentteja sen perusteluja vastaan.
  • 2. Reinin mukaan vain 5. jyvä myös rukiista.