Se suuri oikeudenmukaisuus ja hellä huolenpito isänmaastamme, jota rahanuudistusta koskevat määräykset sille nyt viestittävät, ei ole vähäisin niistä monista asioista, joista Suomen on kiittäminen nyt hallitsevaa armollista hallitsijaa.
Kunpa jokainen Suomen asukas tässä yhteydessä muistaisi, että tämäkään hyvänteko ei ole vain Suomen suuriruhtinaan määräys, vaan suuren Venäjän keisarikunnan mahtavan itsevaltiaan tekemä myönnytys.
On ilahduttavaa tietää, että toimenpide ei aiheuttanut minkäänlaista aineellista tappiota keisarikunnalle. Venäläisen setelirahan yleisen käypyyden lakkaaminen Suomessa on nimittäin finanssien kannalta niin vähäpätöinen seikka, että se tuskin ansaitsee huomiota. Seteleitä oli täällä kierrossa tuskin enempää kuin miljoona ruplaa, joka on 1/600 Venäjän luottosetelien kokonaismäärästä. Mutta myönnytyksen suuri merkitys on itse siinä tosiasiassa, että muutoin koko valtakunnassa pakkokurssiin käypä seteli menettää tämän kelpoisuutensa meidän pienessä maassamme. Tästä jalosta myönnytyksestä olemme Venäjälle vilpittömimmän kiitoksemme velkaa.
Toimenpiteen aiheutti maamme köyhyys ja heikko kyky kantaa epävarman rahanarvon tuottamia uhrauksia. Erityisesi maataloutemme, teollisuutemme ja liikenneyhteyksiemme jälkeenjääneisyys yhdessä niiden auttamiseksi tarvittavan pääoman puuttumisen kanssa ovat pakottaneet ulkomaiseen lainanottoon ja muuhunkin ulkomaiseen luottoon turvautumiseen. – Myös tulevaisuudessa meidän on toivottava ulkomaisten pääomien saamista maahan. Mutta emme kykene maksamaan niin korkeaa korkoa, mihin huono ja epävarma kurssi meidät pakottivat. – Ei tarvitse muistuttaa, kuinka paljon useiden vuosien huonot sadot ovat heikentäneet Suomen kykyä suoriutua uusista uhrauksista.
Olematta julkea voidaan kuitenkin lisätä: Suomi on itse pyrkinyt ansaitsemaan tämän poikkeusmenettelyn. Maa on rehellisesti, voimiensa mukaan kantanut oman osansa sen sodan taakasta, jonka kustannukset johtivat venäläisen setelirahan arvon laskuun. Mutta Suomen valtion tuon osuuden peittämiseen käyttämät, säästössä olleet hätävarat olivat myös samoina seteleinä ja vajaus täytettiin valtiolainalla, jota maa joutuu maksamaan takaisin vielä 37 vuotta. Suomen pankki sitä vastoin on instituutio, jonka luottoon hallituksella ei valtion tarpeiden vuoksi ollut oikeutta kajota. Pankin tilanne on siksi koko ajan ollut sellainen, että se voi milloin hyvänsä lunastaa liikkeelle panemansa setelit. Vain pakko ottaa venäläiset setelit vastaan niiden nimellisarvosta on estänyt pankkia toteuttamasta tätä lunastusta. Pankin velvollisuus siihen on kuitenkin sitä suurempi, koska sen metallivaranto ei ole valtion omaisuutta, vaan maan asukkaiden, jotka hallituksen takuita vastaan ovat tallettaneet pankkiin selvän rahansa ja saaneet tämän talletuksensa velkakirjaksi pankin seteleitä.
Runoilijamme ovat tosin kuluttaneet puhki sanonnat kansamme uskollisuudesta. Saanemme kuitenkin odottaa kauan ennen kuin muilla on esittää meidän vähäiset ansiomme: Kiistämätön tosiasia on, että kansana meitä ei ole tarvinnut muistuttaa alamaisten velvollisuuksiemme täyttämisestä. Sen puolen vuosisadan aikana, joka on kulunut maamme yhdistämisestä Venäjän valtakuntaan, yhdistyminen ei ole maksanut Venäjälle kopeekkaakaan, saati sitten vaatinut veripisaraakaan.
Samoin on muistettava, että nyt tapahtuneen rahanuudistuksen vuoksi myös Suomen Pankin seteleiden pakkokurssi lakkaa neljän kuukauden kuluttua. Sen jälkeen niiden käypyys riippuu vain ja ainoastaan pankin kyvystä lunastaa ne metallirahalla. Suomalaisella pankkisetelillä ei siis ole tässä maassa mitään laillista etusijaa venäläiseen luottoseteliin nähden.
Nämä seikat eivät kuitenkaan vähennä nyt tehdyn myönnytyksen arvoa eivätkä kiitollisuudenvelkaamme sen johdosta.
Me suomalaiset voimme enää vain toivoa, että Venäjän nyt niin taitavissa käsissä oleva finanssihallinto onnistuisi vakauttamaan venäläisten luottosetelien arvon. On selvää, että heti kun niin tapahtuu, nämä setelit kelpaavat myös Suomen yleisessä liikkeessä Suomen Pankin setelien tavoin ja pankki ottaa niitä vastaan siinä kuin omiakin seteleitään. Tämä onnellinen tapaus tulee hyödyttämään myös Suomea eikä se vaaranna Suomen Pankin olemassaoloa millään tavoin. Tapahtuuhan miltei puolet Suomen tuonnista Venäjältä. Myös Suomen vienti Venäjälle kohoaa vuosi vuodelta. Eikä mikään vekseli ole tämän vilkkaan kaupan suorituksissa yhtä käyttökelpoinen kuin arvoltaan vakaa seteliraha.
Uudistus tullaan eri näkökulmista epäilemättä tuomitsemaan. Tällaisissa asioissa jokainen katsoo asiakseen esittää mielipiteensä. Ilman minkäänlaista hämminkiä uudistusta ei siten saada toteutetuksi. Maan sanomalehdillä on tässä asiassa oiva tilaisuus vaikuttaa hyödyllisesti. Suvaitkoot niiden toimitukset korostaa ennen muuta seuraavia seikkoja:
Ensinnäkin: Pankin kykyä säilyttää seteleidensä arvo ei voi epäillä. Pankilla on määräyksen mukaan oltava valuuttaa 7/13 liikkeellä olevien setelien määrästä, mutta tämän lisäksi sillä on
Valuuttaa 3 500 000
venäläistä 4 %:n metallirahaa 2 680 000
venäläisiä luottoseteleitä 1 210 000
3 890 000
mikä voidaan vaihtaa hopeaksi
82 %n mukaan
jolloin se tekee 3 189 000
yhteensä mk 6 689 000,
joka muodostaa siis kierrossa olevien seteleiden takuut ylittävän valuuttamäärän. Tähän summaan sisältyy Hypoteekkiyhdistyksen pankissa olevista talletuksista vain 2 485 000 markkaa, jota vastaan yhdistys on nostanut pankin seteleitä. Talletuksesta on vielä nostamatta siis 5 515 000 markkaa, jota valuuttaa ei vielä lasketa pankin varoihin, mutta joka hopearahassa nostettuna karkeasti ottaen täyttänee kierrossa tarvittavan metallirahan tarpeen.
Liikkeessä oleva setelikanta on 29 695 000 markkaa. Valtion rahastoissa ja kassoissa siitä on noin 4 500 000 markkaa. Kierrossa on siis 22 miljoonaa. Pankin talletusvelat taas ovat 1 400 000 mk, ja kun yllämainitusta 6 689 000 markasta vähennetään tämä summa, jäljelle jää 5 289 000 mk. Pankki voi toisin sanoen vaihtaa neljänneksen yleisessä liikkeessä olevista seteleistään ilman että valuutan ja setelien välille määrätty suhde horjuu. Tai toisin sanoen: pankilla on valuuttaa lähes 2/3 kaikkien liikkeessä olevien seteleidensä määrästä. Tällainen tilanne on omiaan virittämään luottamusta.
Toiseksi: Pankin seteleitä otetaan luonnollisesti tulevaisuudessakin vastaan kruunun kassoissa. Tämän tiedottaminen suurelle yleisölle on erittäin tärkeää. Rahvaan tulee tietää, ettei se tarvitse kruununverojensa maksamiseen penniäkään hopeaa.
Kolmanneksi: Suomen Pankin setelien pakkokurssi 13:nteen maaliskuuta 1866 saakka koskee siis vain yksityisten suorituksia. 14. maaliskuuta lähtien pankki on velvollinen lunastamaan setelinsä hopealla. Yleisön huomiota on kiinnitettävä siihen, että seteli, jota vastaan saa hopeaa sen nimellisarvosta, on yhtä hyvä kuin hopea, ja että sama tilanne vallitsi maassa vuosina 1840–1854.
Neljänneksi: Voi käydä niin, että venäläisiä seteleitä ensimmäisinä päivinä otetaan vastahakoisesti vastaan. Jokaisen sellaisia omistavan tulee kuitenkin muistaa, että venäläinen seteli on yhtä arvokas kuin ennenkin, sitä vastaan saa yhtä paljon hopeaa kuin aiemminkin ja sillä pitää myös Suomessa saada yhtä paljon tavaraa kuin aiemminkin. Venäläinen seteli ei rahanuudistuksessa menetä arvostaan kopeekkaakaan. Jos siis esim. kauppias pyytää tavarastaan enemmän venäläisiä seteleitä kuin ennen, hän vain koettaa käyttää tilannetta hyväkseen ansaitsemattoman voiton tavoitteluun. Lähetyskulut Pietariin hopean saamiseksi venäläistä seteliä vastaan ovat nimittäin niin vähäiset, että kauppiaan, joka haluaa myydä tavaraansa, ei tule laskea niiden varaan. Viisas kauppias päinvastoin ilmoittaa, että hän myy venäläisiä seteleitä vastaan samalla hinnalla kuin aiemminkin. Ja ne, joilla on venäläisiä seteleitä varokoot antamasta niitä pois alle niiden todellisen, muuttumattoman arvon.
Viidenneksi: Suomen Pankin seteleillä kenenkään ei sitä vastoin pidä maksaa tavarasta samaa hintaa kuin aiemmin. – Jokainen vaatikoon ainakin 18 prosentin alennusta hintoihin. – Myyjä, joka ei tätä alennusta hinnastaan myönnä, koettaa hänkin vain hankkia ansiotonta voittoa.
Kuudenneksi: Kukin ostakoon ensimmäisinä päivinä vain kaikkein välttämättömimmän, sen mitä ilman ei tule toimeen. Ensi hetken hämmentävässä tunnelmassa monikaan ei tiedä, mitä hänen pitää pyytää tai maksaa. – Muutaman päivän kuluttua taas yksi jos toinenkin tuntee jo tilanteensa ja pankki on ehtinyt antaa ulos jonkin verran pennimääräisiä rahoja pienten suoritusten helpottamiseksi.
