2. maaliskuuta viime vuonna annetun viinanvalmistusta ym. koskevan armollisen määräyksen 87. pykälässä säädetään, että tähän asti käytetty kuparista valmistettu viinanpolttovälineistö, jonka siihen oikeutettu omistaja luovuttaa kruunulle, tullaan lunastamaan viinanvalmistusverosta valtiolle koituvasta osuudesta hintaan 1 mk 60 penniä naulalta. 26. toukokuuta samana vuonna keisarillinen senaatti viime vuosien kadosta kaikkein eniten kärsineiden alueiden rahvaan hätää jotenkin lievittääkseen ja antaakseen sille mahdollisuuden kruunulle näinä vuosina kasaantuneiden velkojensa suorittamiseen määräsi, että Kuopion, Vaasan, Oulun, Viipurin ja Mikkelin lääneissä sekä Turun ja Porin läänin Ylä-Satakunnan ylemmässä kihlakunnassa saataisiin jo samana vuonna suorittaa mainittujen välineiden lunastusmaksuja niille tilallisille, joilla on ennen tämän vuoden 1. tammikuuta lankeavia kruununverorästejä tai kruunun antamia hätäapulainoja samoin kuin kolmessa ensiksi mainitussa läänissä niille todelliseen hätään joutuneille tilallisille, jotka viimeksi kuluneen polttokauden aikana eivät valmistaneet viinaa. – Asianomaisten maaherrojen esityksestä keisarillinen senaatti on 10. päivä kuluvaa lokakuuta myöntänyt, että myös tänä vuonna saadaan Kuopion ja Oulun lääneissä sekä Vaasan läänissä Pietarsaaren ja Kuortaneen kihlakunnissa ja Lapuan kihlakunnan Kauhavan nimismiespiirissä lunastaa mainittuja välineitä niiltä yhteiseen kansaan kuuluvilta tilallisilta, joilla on kruununveronrästejä ja jotka todella ovat kyvyttömiä niitä muulla tavoin suorittamaan. Sitä vastoin mainittujen välineiden yleistä lunastusta ei ole voitu toteuttaa, koska siihen käytettäviä varoja ei vielä ole saatu eikä voida odottaa vuoden mittaan saatavankaan.

Saman 2. maaliskuuta 1865 annetun armollisen määräyksen viinanvalmistusveron käyttöä ja jakamista koskevan kohdan mukaan verosta nimittäin ensimmäisenä suoritetaan valtiolle 660 000 markkaa korvauksena aiemmasta viinavuokrasta. Mutta kun tälle vuodelle ilmoitettu valmistusmäärä, yhtä Turun läänissä vasta syksyllä toimintansa aloittavaa 50 000 kannun polttimoa lukuun ottamatta on ainoastaan 320 000 kannua, ja siitä on luvassa vain määrätty 1,60 markan vero kannulta, lukuun ottamatta Vaasan läänin 90 000 kannua, joista maksetaan lisäksi erillistä kruununveroa 1/10 penniä kannulta, niin tehdaspoltosta saatavat tulot tuskin ylittävät tänä vuonna 512 000 markkaa, mikä on 148 000 markkaa vähemmän kuin viinavuokrasta vahvistettu korvaus.

Kruunu on myös joutunut maksamaan yleisistä varoista viinanvalmistuksen valvontakulut, eri lääneihin palkkapolton estämiseksi asetettujen ylimääräisten nimismiesten palkat sekä viinan salakuljetuksen estämiseksi tehostetun tullivalvonnan kulut. Myös jo toteutuneet viinanpolttovälineiden lunastukset sekä niiden punnitus-, varastointi- ym. kustannukset on maksettu yleisistä varoista.

Kruunun tällä tavoin pääasiassa Kuopion, Vaasan ja Oulun lääneissä lunastamien

välineiden hinta on 120 500 mk

Lisäksi mainituissa kuudessa läänissä

kruunun lunastettavaksi tarjottujen

välineiden arvo 1 141 022 mk

Uudenmaan ja Hämeen läänissä lunastukseen

tarjottavien välineiden arvoksi voidaan

olettaa vähintään 600 000 mk

joten menoja koituisi yhteensä 1 861 528 mk.

Veron ollessa 1 mk 60 p kannulta tämä

summa vastaa 1 163 455 kannua. Jos

lunastuskustannuksista saataisiin

säästettyä 60 p kannulta,

vähennystä koituisi 698 073 mk

jolloin välineiden lunastamisesta

koituisi tappiota 1 163 455 mk

Valtion viinavehkeiden lunastamiseen jo

käyttämät varat tekemät asioita hoitavien

tietojen mukaan (?) 120 000 mk

Samaan tarkoitukseen tarvittaneen kuluvan

vuoden aikana vielä 50 000 mk

jonka lisäksi tulevat valvontakulut,

vuodessa arviolta 30 000 mk

eli yhteensä 200 000 mk

Sitä vastaan on ennen vuotta 1866

valmistetun viinan myyntiveron nettotulo 26 000 mk

Tämä vähennettynä jää 174 000 mk

johon lisätään mainittu viinavuokran

korvaukseen jäänyt vajaus 148 000 mk

niin saadaan valtion ennakoiden määräksi 332 000 mk

Kun viinanvalmistuksen kontrolloimisesta ja polttovälineiden lunastamisesta koituu valtiolle näin tuntuvat menot, ei voida pyytää, että valtio voisi tällä hetkellä toteuttaa maan kaikkien viinanpolttovälineiden lunastamisen. Maan hädästä kärsivien osien auttamisesta on viime vuosina koitunut valtiolle ennennäkemättömän suuria ylimääräisiä menoja ja rahavarat ovat siten vähentyneet. Näin ollen on mahdotonta peittää tässä esitetyn suuruinen, odottamaton menoerä, josta valtio sitä paitsi saa korvauksen vasta useiden vuosien jälkeen. Säätyjen tekemän ja H. K. Majesteettinsa vahvistaman viinaveron käyttöä ja jakamista koskevan päätöksen mukaisestihan pitäisi tästä verosta, josta ensin on maksettu valtiolle korvauksena viinavuokran tuotosta 660 000 markkaa, ilman mitään vähennyksiä luovuttaa kunnille neljäsosa. Lisäksi kuntien hallintaan tulee miljoona markkaa, jonka käytöstä määräävät ne, joilla aiemmin oli oikeus valmistaa viinaa. Vasta sitten valtio voi saada korvauksen polttimoiden valvontaan sekä palkkapolton ja viinan salakuljetuksen estämiseen menneistä varoista. Mutta rahojen saamiseksi edes viinavehkeiden lunastamiseen pitäisi veron nousta tämänvuotisesta 512 000 markasta noin 3 500 000 markkaan, kuten seuraava veron käytöstä annettujen määräysten pohjalta tehty laskelma osoittaa:

Valtion viinavuokran menetyksestä

saama korvaus 660 000 mk

Kunnille ja kaupungeille 1 000 000 mk

Se määrä, johon veron tulisi kohota

välineiden lunastuksesta koituvien

tappioiden peittämiseksi1 163 455 mk

yhteensä 2 823 455 mk

kunnille neljännes tästä 705 864 mk

yhteensä 3 529 319 mk

Jos siis viinanpolttovälineet nyt lunastettaisiin, valtio voisi odottaa saavansa rahansa takaisin vasta sitten kun viinanvalmistusveron tuotto on nykyisestä liki seitsenkertaistunut, mihin todennäköisesti menee useita vuosia. Ja silloinkaan valtio ei vielä olisi peittänyt valvonnasta ja määräysten rikkomisen estämisestä tänä aikana koituneita menoja.

Voidaan huomauttaa, että polttovehkeiden lunastaminen voisi korvata muita hätäaputoimenpiteitä, jotka näin vähenisivät. Sellainen ei kuitenkaan ole kovin luultavaa, koska tilallisen rahvaan hyväksi suoritetut avustustoimet ovat olleet enimmäkseen siemenviljan hankintaa. On sitä paitsi ilmennyt, että yhteinen kansa on varsin vähän hyödyntänyt oikeuttaan käyttää viinanpolttovälineitä lankeavien hätäapulainojen suorittamiseen. Ja koska kruununmakasiinit tällä hetkellä ovat täysin tyhjiä, olisi muutoinkin toivottavaa, että nuo lainat maksettaisiin takaisin viljassa. Tulevaisuudessa olosuhteiden luulisi sallivan senkin, että välineitä otetaan vastaan myönnettyjen lainojen suorituksena. Sitä vastoin niissä lääneissä, joihin lainoja ei ole myönnetty ja välineet siksi on lunastettava käteisellä, lunastaminen todennäköisesti jää riippumaan viinaveron tuoton kohoamisesta ja sitä kautta viinanvalmistuksen lisääntymisestä.