Finlands Allmänna Tidning nro 227, 29.9.1866: Muutama sana viennin ja tuonnin arvoa koskevista virallisista tilastotiedoista

Tietoka dokumentista

Tietoa
29.9.1866
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Viennin ja tuonnin arvon välisen suhteen selvittäminen kuuluu kaikkien maiden tilastolaitoksen tehtäviin. Siitä koituva hyöty on sama kuin tilastotiedoista yleensäkin. Ne palvelevat tieteellisiä intressejä ja antavat osviittaa hallituksille, usein myös teollisuudenharjoittajille.

Pelkästään tuotujen ja vietyjen tavaroiden määrän ilmoittaminen jättäisi aukon siihen, mitä jokainen haluaa tietää. On tosin selvää, että maa ei voi tuoda maahan suurempaa arvoa kuin se vie. Mutta tämä pätee vain yleisenä lopputuloksena, ei jonkin erityisen vuoden tai vuotta lyhyemmän ajanjakson suhteen. Niinpä viime vuodet ovat Suomessa valitettavasti osoittaneet tuontiylijäämää, joka on supistanut maan rahapääomaa. Pelkästään määrällisistäkin tiedoista voidaan suhdetta toki arvailla, mutta silloin jäädään vaille lukuja, jotka edes suunnilleen kertoisivat tappioiden suuruuden.

Itse asiassa pitkällä tähtäimellä myös ulkomaankaupan täytyy kasvattaa kansallisvarallisuutta. Muutoinhan kasvava väestö ei kykenisi elättämään itseään. Rahapääoman lisääntyminen ei riitä mittapuuksi tälle vauraudelle, joka lisäksi muodostuu siitä, mitä sanotaan elinkeinoihin ylipäätään sitoutuneeksi pääomaksi samoin kuin lisääntyneen kulutuksen osoittamasta väestön hyvinvoinnista. Mitään vuosittaista laskelmaa ei tästä kaikesta voi tehdä. Myöskään ulkomaankauppa ei tietenkään yksin anna mitään varmaa mittapuuta. Se on kuitenkin yksi tärkeä tekijä.

Ja lopuksi tuonnin ja viennin yhteiset arvot ovat tilastojen kannalta tärkeitä lukuja. Jokin arvomäärä on kyettävä ilmoittamaan.

Tämän ulkomaisen tavaraliikkeen arvon laskeminen ei ole mikään helppo asia. Näyttäisi oikealta, että ainakin viejien pitäisi antaa selvitys viennin arvosta eli myyntiarvosta ulkomaan satamassa, kun taas tuonnin arvo laskettaisiin täkäläisen myyntiarvon mukaan. Viimeksi mainittuun tosin tällöin sisältyisi tulli, satamakustannukset ja kauppavoitto – kaikki vain maan sisäisiä siirtoja. Minkäänlaista selvitystä tuonnin arvosta ei sitä vastoin voi toivoa. Mutta tehtailijoiden ja käsityöläisten tuotantonsa arvosta antamia tietoja seuranneen on helppo kuvitella, minkä tasoiksi kaikenlaiset selvitykset jäisivät niissä oloissa ja sen ajattelutavan puitteissa, jotka meidän maassamme näissä asioissa vallitsevat.

Arvoa ilmoittavan summan selville saamiseksi menetellään siten, että viennin arvo ulkomaan satamassa eli sen myyntihinta lasketaan laivauspaikkakunnalla käyvän ostohinnan mukaan + tuontitulli, oletetut rahtikulut sekä kauppavoitto. Tuonnin arvo ulkomaan satamassa eli sen ostohinta taas lasketaan niin, että meidän maassamme käyvästä myyntihinnasta vähennetään tullimaksut, oletetut rahtikulut ja kauppavoitto. Viennin suhteen lasketaan siis ulkomaisen ostajan maksavan tullin, rahdin ja kauppavoiton, jotka siten merkitsevät maalle tuloa. Tuonnin kohdalla nämä tavaran myyntihintaa nostavat menoerät taas suoritetaan omassa maassa, niistä ei koidu mitään maksuja ulkomaille ja siksi ne vähennetään myyntihinnasta jotta päästäisiin siihen hintaan, joka tavarasta ulkomailla maksetaan. Tätä laskelmaa vastaan esitetyt löyhät huomautukset osoittavat selvästi tiedon puutetta näissä asioissa, eikä niistä pidä välittää sitäkään vähää, koska mitään muutakaan laskutapaa ei ole voitu ehdottaa.

Laskelma on tietenkin epävarma. Rahtikulut voidaan osapuilleen laskea, mutta voittoprosentti on enemmän tai vähemmän kuviteltu luku.

Kun täydellistä varmuutta ei kuitenkaan voida saavuttaa, niin oletetun voittoprosentin suuruus näyttäisi sittenkin verraten yhdentekevältä asialta, kun se lasketaan samaksi joka vuosi. On selvää, että niin rahtikulut kuin kauppavoittokin vaihtelevat eri vuosina tavaroiden sekä myynti- ja ostopaikkojen mukaan, mutta juuri tämä vaihtelu tekee muunlaisen menettelyn mahdottomaksi.

Jos arvo ilmoitettaisiin niin viennin kuin tuonnin meidän maassamme käyvän hinnan mukaan, niin tuonnin arvo olisi aina vientiä paljon korkeampi. Sekin olisi samantekevää, jos haluttaisiin selvittää vain arvojen välistä suhdetta kunakin eri vuonna. Mutta kun perustellusti halutaan vastauksia kysymyksiin: kuinka paljon tuontimme maksaa? kuinka paljon vientimme siitä peittää? – niin silloin ei kysytä 10, 50 tai 100 vuoden aikana, vaan kunakin vuonna erikseen.

Jos käytössä olevan laskutavan puitteissa vain päästäisiin suurempaan tarkkuuteen käypien hintojen suhteen, se olisi ehkä yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin. Saa nähdä, kyetäänkö parempaa laskutapaa esittämään. Kaikkien arvoa koskevien tietojen poisjättäminen – tai ainakin julkaisematta jättäminen – käy sinänsä helposti siinä tapauksessa että yleisö yhtyy sanomalehtien tyytymättömyyteen niiden julkistamisesta. Viennin ja tuonnin määrät ilmoittaa tilastollinen toimisto.

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: