Niiden pelkojen rauhoittamiseksi, joita huhu uuden kotimaisen valtionlainan ottamisesta näyttää aiheuttaneen, voi olla apua seuraavista tiedoista:
Lainan tarkoitus on säätyjen päättämien uusien kulkuyhteyksien toteuttaminen.
Se otetaan vuosina 1865–67 ja maksetaan takaisin vuosina 1873–75 säätyjen äsken mainittuun tarkoitukseen myöntämistä varoista.
Toistaiseksi lainataan kuitenkin vain 1 200 000 markkaa. Niin sanottuja Saimaa-seteleitä on nimittäin yhä liikkeellä mainitun summan verran. Rahat niiden lunastamiseksi ovat valmiina kuoletusrahastossa. Mutta kun mainittua 15 vuoden maksuajalle asetettua paperia ei valtion puolelta voi laillisesti irtisanoa, on katsottu sopivaksi antaa niitä omistaville tilaisuus vaihtaa ne uuden lainan obligaatioihin ja käyttää rahat kulkulaitostöihin. Toivotaan, että 5 2/5 %:n korko 3 3/5:n sijaan saisi asianomaiset halukkaiksi vaihtoon, vaikka uudet obligaatiot eivät olekaan irtisanottavissa.
Olosuhteista riippuu, joudutaanko lainaamaan enemmän, ja koska joudutaan. Hypoteekkiyhdistys tulee lainaamaan jälkikäteen ulos lähes 10 000 000 markkaa. Tämä lainaus vapauttaa melkoisen nyt maaomaisuuteen kiinnitetyn pääoman. Jos tämä pääoma näyttää etsivän itselleen kohdetta, ei voine olla mitään valtakunnanonnettomuuden vaaraa siinä, että jokin osa siitä sijoitetaan kanava- ja rautatietöihin, etenkin kun uuden lainan obligaatioiden suuruudeksi tulee 100–200 markkaa ja ne tuottavat korkoa päivässä 1 ½–3 penniä. Näin ne palvelevat osin myös setelirahana eikä lainattu pääoma siten häviä kierrosta, mihin myös suuri osa kulkulaitostöihin sijoitetuista rahoista jälleen tietenkin palaa.
Lisäksi maassamme on setelinantoon oikeutettujen yksityispankkien perustamisen vuoksi odotettavissa kierrossa olevan rahamäärän nopea kasvu sekä rahan saannin helpottuminen. Erityisesti Yhdyspankki tuskin jättää laittamatta muutaman miljoonan edestä seteleitä kiertoon heti, kun asiaa koskeva asetus on ilmestynyt.
Vaikka huonot sadot ja viljantuonti ovatkin vieneet maasta merkittävästi pääomia, niin samaan aikaan tehdyt, yhteensä lähes 24 miljoonan markan ulkomaiset lainat tulevat korvaamaan menetykset. Ennemmin on syytä pelätä, että kun Hypoteekkiyhdistyksen miljoonat ja yksityispankkien setelit tulevat yleiseen liikkeeseen, niin liiallinen spekulaatio ja liikatuonti tulevat osoittamaan luoton ja rahavarojen kasvaneen yli tarpeen, eikä teollisuuden ja kaupan siten voi katsoa kärsivän pääomien puutteesta.
Sellaisessa tilanteessa ei voi pitää sopimattomana käyttää osaa tästä tilapäisestä ylijäämästä kulkulaitoksiin. Kokonaismäärä ei missään tapauksessa ylitä sitä, minkä säädyt ovat tarkoitukseen hyväksyneet. Kyseisen lainaoperaation seurauksena summa tulisi vain käytettäväksi kuudessa vuodessa kymmenen asemesta. Tämän rajan puitteisiin rajoittuu siis se, mitä kauppa ja teollisuus mahdollisesti voisivat kärsiä lainan ottamisesta.
Tulevaisuuden ratkaistavaksi jää, voidaanko kyseisten kulkulaitostöiden suorittamista ulkomaisen lainan avulla vieläkin nopeuttaa.
Tällä hetkellä ei tarvitse todistaa, että ulkomaisen lainan saanti järkevillä ehdoilla on mahdotonta. – Suomi maksaa sitä paitsi jo nyt lainan lyhennyksiä 2 328 000 markkaa vuodessa, mikä summa on siis tuonnin kautta saatava takaisin, jotteivät maan rahavarat vastaavasti pienenisi. Viennin arvon ollessa ainoastaan 30–35 miljoonaa markkaa ei näin tuntuvan valuuttamäärän hankkiminen todellakaan ole helppoa. Vuosittaisten maksujen lisääminen ei tällaisissa oloissa olisi oikein järkevää. Omassa maassa otettava kahdeksan vuoden ennakko on valtiolle tuskin mainitsemisen arvoinen velka. Vuosikymmeniksi asetettu ulkomainen kuoletuslaina sen sijaan on tulevaisuudessa maan luoton pakkopaita.
