Finlands Allmänna Tidning nro 12 ja 13, 16. ja 17.1.1849: Suomen vakuutusyhdistyksestä

Tietoka dokumentista

Tietoa
16.1.1849
Pvm kommentti: 
17.1.1849
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Kun nyt on hyvää vauhtia syntymässä kyseessä olevan kaltainen, maassa ennen tuntematon ja käyttämätön, maan varustamoille niin tärkeä laitos, sen täytyy kiistämättä koitua yleiseksi ja yksityiseksi hyödyksi, jos se toteutetaan ottaen huomioon maamme erilaisten olojen vaatimukset muihin maihin verrattuina, missä sellaisia yhdistyksiä on. Tässä vaiheessa saattaisi kiirehditty ja yksipuolinen sääntöjen määrääminen helposti vaarantaa sen tulevan tilan ja aiheuttaa monen osakkaan tuhon, jos ne heti hyväksytään. Sitä vastoin yleisempi keskustelu alan miesten kesken yhdistystä koskevan ehdotuksen tärkeimmistä kohdista johtaisi varmimmin maallemme parhaiten sovellettaviin perusteisiin. Ehdotamme siis mielipiteiden vaihtoa asiassa valitsemallamme tiellä.

Missään toisessa maassa ei tietääksemme ole olemassa niin laajaa alusten keskinäistä vakuutusyhdistystä kuin se, josta viimeksi Turussa on herätetty keskustelu. Ne yhdistykset jotka nyt kukoistavat ja kantavat hyvää hedelmää Drammenissa ja Mossissa, Göteborgissa, Gävlessä, useissa hollantilaisissa kaupungeissa jne. muodostuvat kukin vain yhdestä kaupungista tai vain lähekkäin sijaitsevista kaupungeista, ja koska meillä ei ole muuta kokemusta sellaisista laitoksista kuin se, jonka nämä yhdistykset antavat, mutta joka tätä aiottua yhdistystä varten oleellisen erilaisuuden vuoksi ei kaikessa voi hyödyttää meitä, voivat niiden yhtiösäännöt hyvin olla meille osviitaksi, mutta eivät kaikissa pääasiallisissa määräyksissä meillä sovellettavissa.

Näistä säännöistä saadaan tietään muun muassa, että yhdistyksen hallituksen on molemminpuoliseksi turvaksi kaikin puolin valvottava yhdistykseen otettuja aluksia, niiden varustuksia samoin kuin sitä, että käytetään kelvollista laivapäällystöä.

Tämä kontrolli toteutuu helposti, kun yhdistys muodostuu yhdestä kaupungista tai muutamista toistensa lähellä sijaitsevista kaupungeista, mutta sen täytyy kohdata useita vaikeuksia ja aina jäädä epätäydelliseksi, kun se muodostuu useista kaupungeista, jotka sijaitsevat yli 120 peninkulmaa pitkällä rannikolla. Ensin mainitun tapaisissa yhdistyksissä varustamoliikettä harjoitetaan lähes samalla tavalla; varustajat tuntevat toisensa henkilökohtaisesti, voivat helposti vaihtaa tietoja ja kokemuksiaan ja päästä helpommin yksimielisyyteen tai säilyttää sen asioista, jotka koskettavat yhdistyksen etua. Meillä tilanne on päinvastainen, siinä tapauksessa että koko maata varten synnytetään yksi ainoa yhdistys.

Toinen oleellinen määräys ulkomaisten yhdistysten statuuteissa, jota ei riskiä epäoikeudenmukaisesti jakamatta voida yhdessä yhdistyksessä soveltaa koko maahan mutta jota kuitenkin, sen mukaan mitä olemme kuulleet, Turussa laadituissa yhtiösäännöissä on noudatettu, on määräys vakuutusmaksusta vakuutetulle alukselle.

Vakuutusyhdistyksissä, jotka muodostuvat yhdestä kaupungista tai useammasta lähekkäin sijaitsevasta kaupungista, voidaan vuosimaksu määrätä ilman ennakkoa, koska ylimääräisen maksun lisääminen pitemmistä matkoista tai palautukset kotona olevista aluksista voidaan ottaa huomioon, koska näiden alusten kotipaikat ovat yhtä lähellä ja melkein kaikki alukset käyvät kotona vähintään kerran, monet kaksikin kertaa vuodessa. Jos samaa periaatetta noudatetaan yhdessä yhdistyksessä koko Suomea varten, niin osa varustamoista ottaa korvauksetta kantaakseen suuremman riskin kuin toiset.

 

[nro 13, 17.1.1849]

Esimerkiksi esitettäköön: jos vuosimaksuksi lasketaan kaikkien kaupunkien samanlaisille aluksille 6 pros. ja samanlaiset oululais- ja turkulaisalus tekevät kaksi matkaa Lontooseen yhden vuoden aikana, niin Turun varustamo ottaa oululaisaluksesta itselleen niin paljon suuremman riskin kuin Oulun varustamo turkulaisaluksesta kuin mitä Turun ja Oulun välimatka on, mikä on suunnilleen yhtä pitkä kuin matka Pietarista Tukholmaan, josta välimatkasta vakuutusyhdistyksissä maksetaan vakuutusmaksua ½–2 pros. vuodenajan mukaan. Oulun varustamon pitäisi kuitenkin kohtuudella korvata jotain siitä suuremmasta riskistä, joka koituu yhdistykselle siitä, että alus neljä kertaa on kulkenut Pohjanlahden läpi. Yhtä edullinen kaikille ei myöskään ole se Turussa ehdotettujen yhtiösääntöjen määräys, että alus, joka koko vuoden, siis myös myrskyisimpänä vuodenaikana, purjehtii vaarallisimmilla vesillä, maksaa mitättömästi korkeamman vakuutusmaksun kuin sellainen alus, joka kesällä tekee vain yhden matkan kauneimpaan vuodenaikaan.

Siksi meistä näyttää, että aluksen jokainen matka tai matkat lastauspaikasta purku- ja rahtipaikalle olisivat oikeudenmukaisin peruste vakuutusmaksulle, yhdistyköötpä Suomen kaupungit yhdeksi tai jakaantukoot useaksi yhdistykseksi.

Vastuusumma voitaisiin määrätä 20 prosentiksi vakuutetun aluksen arvosta, mutta vakuutusmaksut sitä vastoin niin mataliksi kuin suinkin, ottamatta lainkaan huomioon voitonjakoa tai oikeammin ylijäämää yhtiön kassassa. Jotta varustamot eivät olisi riippuvaisia johdon mielivallasta, pitäisi sitten, kun määräyksistä alusten kunnosta niiden luokittelun kannalta on päästy yksimielisyyteen, laatia taulukko varmoine vakuutusmaksuineen jokaisen luokan aluksille, vuodenajalle ja matkareitille, jolloin vakuutusyhtiön taulukoita voitaisiin noudattaa, laskemalla kuitenkin vakuutusmaksu alhaiseksi, niin että sen vuotuiset tuotot nousisivat suunnilleen 4–5 prosenttiin vastuusummasta. Vakuutusmaksuista muodostetaan varapääoma joka pannaan kasvamaan korkoa tai sijoitetaan varustamoihin vakuutta vastaan, jolloin niitä ei tarpeettomasti rasiteta käteismaksuilla.

Hallinnon palkkauksen ja menojen kustantamiseksi voitaisiin vuoden aluksi maksaa ½ pros. vakuutettujen alusten määrätystä arvosta, joka maksu lisäksi olisi vakuutusmaksuna aluksen vakuutuksesta vuodelta, jos se pysyy koti- tai muussa satamassa.

Kun korvaus merivahingosta tulee kysymykseen, pitäisi varustamojen suorittaa vaadittu summa, siinä tapauksessa että varapääoma ei ole riittävä; ja jotta sellainen suoritus määrätyssä ajassa kiistatta tehtäisiin, pitäisi siitä laatia määräys niin, että varat voidaan ulosmitata ilman oikeudenkäyntiä jos maksu on laiminlyöty, mikä oikeus pitäisi antaa yhdistyksen johdolle samoin kuin paloapuyhtiössä.

Vakuutusmaksut ehdotetaan, kuten on mainittu, mataliksi, esim. 1. toukokuuta lähtien 1. lokakuuta saakka ensimmäisen luokan aluksille:

Matka yhdestä paikasta toiseen Itämerellä ja sen lahdilla 1/8 pros.

Itämeren satamasta Englannin itärannikolle, sekä Pohjanmeren ja Kanaalin satamiin ¼ pros.

Itämereltä Englannin länsirannikolle, Ranskan satamiin Kanaalin eteläpuolella ja Portugaliin 3/8 pros.

Itämereltä Gibraltariin, Cadiziin ja Malagaan ½ pros.

Mainitusta paikasta Välimeren satamiin 3/8 pros., ja niin edelleen, lisäten 1 1/6 prosenttia jokaiselta muulta luokalta ja jokaiselta kuukaudelta, jona alus myöhemmin kuin 1. lokakuuta kulkee Itämerellä ja muilla vaarallisilla vesillä.

Pitempi ja vaarallisempi purjehdus, joka Oulun ja muiden Pohjanmaan kaupungin aluksilla on kotoa ja kotiin, tekee vakuutusmaksun vähän korkeammaksi kuin aluksille, jotka esim. purjehtivat Turusta ja Turkuun.

Yhtiö vastannee vain täydellisestä menetyksestä ja suuremmista havereista, jotka ovat johtuneet törmäämisestä tai aluksen ajosta karille; kaikista pienemmistä havereista, mikäli niitä voidaan rajoittaa, pitäisi varustamon yksin vastata, koska pienempi vahinko melkein aina korjataan pienillä kustannuksilla, jos korjaus tehdään varustamon laskuun, mutta voi nousta aika korkeaksi, jos siitä tehdään haveri: katsastukset, haveriasiakirjat ja muut siihen kuuluvat, maksavat usein enemmän kuin vahingon korjaaminen.

Ehdoton määräys yhdistyksen vastaamista sotatuhoista antanee aiheen yhdistyksen päämäärien väärinkäyttöön ja voi aiheuttaa yhdistyksen ja yksityisen tuhon, jos monta yhdistyksen vakuuttamaa alusta sodan puhjetessa on vesillä kaukana valtakunnan satamista. Meistä näyttää yhdistykselle hyödyllisemmältä, että haluttaessa alukset vakuutetaan jo muualla sotatuhon varalta, ja pidämme jo paljon voitettuna, jos saadaan helpotusta nykyisin ulkomailla lasketuista korkeista merivahinkojen vakuutusmaksuista. Moni saattaa saada etua rajoittamattomasta vakuutuksesta, mutta uskomme, että useimmat varustajat jakavat mielipiteemme, että vakuutusyhdistyksen on vastattava vain merivahingosta myös sillä varauksella, jonka olemme ehdottaneet, ja sen yli korkeintaan siitä vahingosta, jonka merirosvot aiheuttavat alukselle rauhan aikana tai vieraissa satamissa kansannousussa.

Nämä tuntuvat meistä vakuutusyhdistysten tärkeimmiltä perusteilta, jotka nyt voimme muistaa. Niissä meidän mielipiteemme tiettävästi useassa kohdin poikkeavat niistä, joita muut kehuvat. Mutta se ajatus, jonka esitimme yhdestä ainoasta vakuutusyhdistyksestä koko maata varten, eroaa niin oleellisesti siitä, minkä olemme saaneet samanlaisista yhdistyksistä muissa maissa, että olemme siitä johtuneet omaksumaan sen mielipiteen, että Suomeen olisi helpompaa synnyttää useita vakuutusyhdistyksiä, jotka koostuisivat toisiaan lähinnä sijaitsevien kaupunkien varustamoista, jotka yhdessä omistavat sellaisia aluksia, että ne voitaisiin sellaiseen yhdistykseen ottaa, yhteiseltä arvoltaan vähintää 3–400 000 hopearuplaa tai sama summa, jolloin osa mainitsemistamme yhdistyksistä on pitemmän aikaa jo ollut olemassa, ja että nämä yhdistykset helpommin voisivat hoitaa osakkaiden yhteistä hyötyä, kaikki sen pohjalta mitä olemme aikaisemmin esittäneet ja verrattuna ulkomaisiin yhdistyksiin, kuin koettaa saada aikaan yksi ainoa yhdistys maan kaikille varustamoille.

Siten voisi maassa olla neljä tai ainakin kolme yhdistystä, joissa itse kullakin kaupungilla, joista ne koostuisivat, olisi mahdollisimman samanlainen sijainti ja mahdollisesti myös alusten arvo per lästi laskettuna, ym.

Jos siis kokemuksen saamiseksi asiassa varustamot Turussa, Helsingissä, Porvoossa, Loviisassa, Haminassa ja Viipurissa tai viisi viimeksimainittua kaupunkia yhdessä muodostaisivat yhdistyksen kahdesta kolmeen vuodeksi, edellisessä tapauksessa yhdistys koostuisi 107 aluksesta, joiden arvo nousee 670 000 hopearuplaan, ja jälkimmäisessä tapauksessa 68 aluksesta, 40 lästistä ja ylikin, arvo 400 000 hopearuplasta 60 hopearuplaan lästiltä.

Sellainen yhdistys ei aiheuttaisi merkittävämpää riskiä kuin sen, että määärätyt 20 pros. alusten arvosta pahimmassa tapauksessa menetetään, mikä jaettuna kolmelle vuodelle, yhdessä ehdotettujen vakuutusmaksujen kanssa ei tee suurempaa summaa kuin jos alukset mainittuna aikana vakuutettaisiin vain merivahinkoa vastaan ulkomaisessa vakuutusyhtiössä, mistä moni varustaja on kuluneena vuonna joutunut suorittamaan vakuutusmaksua jopa 15 pros. yhdestä edestakaisesta matkasta Lontooseen. Täydellisen turvan saadakseen varustajat voivat halutessaan vakuuttaa aluksensa ulkomaisessa vakuutusyhtiössä sen vaaran tai riskin varalta joka siitä voisi syntyä. Jollei yhdistys kykenisi korvaamaan sattunutta merivahinkoa, pidämme varmana, että yhdistyksen statuutit ja vastuusumma tulisivat tunnetuksi, vakuutusmaksu sellaisen tapauksen varalta voitaisiin kenties asettaa alemmaksi kuin me olemme yllä esittäneet yhdistyksen laksettavaksi, mistä kaikesta jo ennen kuin yhdistys on aloittanut toimintansa pitäisi päästä yksimielisyyteen jonkin liberaalin ja vakaan vakuutusyhtiön kanssa.

Lopuksi otamme vapauden huomauttaa, että kun ehdotetaan laajaa yhdistystä ja yhtiötä, kukin omassa kaupungissaan olisi varovainen taivuttaessaan niitä, joita koetetaan saada hankkeen kannalle, vaikka yritys lupaakin edullisimman näköalan, vaan olemme sitä mieltä, että jokaisen osakkaan pitää päästä äänellään vaikuttamaan yhtiön asioihin, siten myös sen hallitukseen ja sijaintiin, sillä muussa tapauksessa voisi toimia toivomaansa päämäärää vastaan ja mahdollisesti herättää epäluulon, että siinä ajetaan muita etuja kuin niitä, joista yhtiön kaikki osakkaat saavat hyötyä.

S-n.

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: