Finlands Allmänna Tidning nro 10, 13.1.1866: 2. Rahapulasta ja muusta pulasta

Tietoka dokumentista

Tietoa
13.1.1866
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Varjokuvilla pelottelun ja pienten ongelmien suurentelun sijaan olisi aihetta työskennellä yhä jäljellä olevien suurten ongelmien parissa.

Sellaisia ovat pankin lainanannossa tähän asti vallinneet luottotottumukset. Hypoteekkilainojen uusimisen lisäksihän on vaadittu oikeutta uudistaa myös diskonttaukset vuodesta toiseen.

Mutta sellaisen pankin, jonka on huolehdittava rahanarvosta, on voitava luottaa siihen, että se saa rahansa.

Jos kaikki lainat maksettaisiin täsmällisesti lankeamisaikanaan, mikään ei estäisi uusien lainojen myöntämistä. Pankkihan ei tarvitse rahoja, vaan ainoastaan mahdollisuutta saada ne käyttöön silloin, jos niitä lisääntyvien vekseliostojen tai hopean nostamisen vuoksi tarvittaisiin.

Jos maksut tapahtuvat säännöllisesti, pankin tarvitsee pitää vähemmän rahaa varalla ja se voi lainata ulos enemmän. Jos taas asiat eivät toimi tällä tavoin, reservin on oltava suuri.

Tässä olisi asianomaisille liikkeenharjoittajille harkitsemisen arvoinen asia.

Väite, että pankki olisi lokakuun 13. jälkeen supistanut lainanantoaan, on kuitenkin väärä. – Vielä perusteettomampaa on väittää, että näin olisi tapahtunut venäläisen vaihtorahan pelon vuoksi.

Antolainaus päinvastoin kasvoi lokakuussa, vaikka suuremmat nostot kreditiivitilille pakosta vähensivät diskonttausta.

Rahantarpeen perusta on neljän vuoden kehnoissa sadoissa. Lainarahat ovat sitä vastoin näinä vuosina maassa merkittävästi lisääntyneet.

Eräiden sanomalehtien tendenssinä näyttää muutoinkin olevan niin rahapulan kuin kaiken muunkin pulan kuvaaminen äärimmäisen liioitellusti. Omalaatuinen tapa auttaa.

On totta, että tullattavien tavaroiden1 maahantuonti vuonna 1863, vaikean kadon jälkeisenä vuonna oli suurempaa kuin koskaan ennen tässä maassa. Vuonna 1864 tuonti pienentyi hiukan ja saattaa tänäkin vuonna jäädä hieman alle edellisvuotisen. Se on silti jatkuvasti korkeammalla tasolla kuin 1862 ja sitä ennen.

On myös totta, että vaikka väkiluvun kasvu vuonna 1863 oli varsin vähäinen, niin tämä johtui useista tuolloin raivonneista lastensairauksista. Vuonna 1864 väkiluku kasvoi epätavallisen paljon ja terveydentila oli epätavallisen hyvä. Aiemmin kadon jäljissä seurasi nälkälavantauti, joka tappoi kymmeniä tuhansia. Kolmena viime vuonna vaikeampaa lavantautia on esiintynyt vain hajanaisesti muutamissa kylissä.

Nämä ovat tosiasiat. Miksi siis liioitella? Rahvaan tilanne on epäilemättä myös tänä vuonna monessa osassa maata tukala. – Olkoon yksityinen hyväntekeväisyys tyytyväinen itseensä auttaessaan sitä. Hallituksen väliintuloa ei koskaan ole jääty kaipaamaan silloin kun todellinen hätä on sitä vaatinut.

 

 

  • 1. Siihen ei siis sisälly viljantuonti.

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: