Fabian Collanille

Tietoka dokumentista

Tietoa
27.12.1843
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Kuopiossa 27.12.1843

Parahin Veli! 

 

Sangen kauan minulta on viipynyt Sinun tervetulleeseen kirjeeseesi vastaaminen ja kiitoksen antaminen Sinulle siitä vaivasta, jota olet nähnyt osoittaaksesi minut asiakirjallisesti välttävän hyväksi kristityksi ja avioliittokelpoiseksi – mistä viimeksi mainitusta seikasta minulle ei kuitenkaan liene mitään hyötyä. Mitä asiaan edelleenkin tulee, pyydän Sinua huolehtimaan ystävällisesti edelleen sen hoitamisesta ja ilmoittamaan kustannukset, joita Sinulla on siitä ollut. Eikö Sinulla olekin liikesuhteita Bergstedtiin? Voisinkohan minä maksaa laskun hänelle?

Sitten voinemme jättää nämä vakavat asiat ja siirtyä pikkuasioihin, kirjoittelupuuhiimme. Tässäkin suhteessa minun on kiitettävä Sinua ensiksi ilmoitukseni julkaisemisesta, toiseksi kaikenmoisista ylimääräisistä puffeista, kolmanneksi siitä, että olet puolustanut Maamiehen Ystävän puhdasoppisuutta, kysymyksessä että se ja Saima, nuo kaksi ovat sama asia, ja varmasti luulo että niin on, on aiheuttanut Helsingfors Tidningarin epäilykset. Tästä sukulaisuudesta lienee kuitenkin parasta toistaiseksi vaieta. Olen ihmetellen ja iloisena todennut, miten reippaasti otat kantaa unkarilaisten ja irlantilaisten asioihin, ja minun on vaikea ymmärtää, miten Sinun sensuurisi, Sinun ajatustesi tullinuuskija ja virallinen leimaaja, tietämyksen veren imijä – olin sanomaisillani – on päästänyt läpi kaiken tämän. Mutta näyttää siltä kuin myös Svenska Bietin erinäisillä palstoilla – niin vähän kuin niitä onkin – etenkin lehdistökatsauksissa meitä pidettäisiin vastustuskykyisempinä ruttotartuntaa vastaan kuin ennen. Niin, asianomaiset näyttävät olevan aivan päättömiä. Heittää nyt meidän keskellemme sellainen sytyke kuin Svenska Biet! Kun lisäksi Sinun sallitaan ylistellä sorrettujen rienaavia pyrintöjä – jätetään mitä kunnioittavimmin asia sikseen – sen täytyy puolessa vuodessa tehdä meistä sanskulotteja.

Älä nyt ole huolissasi siitä, että Saima näyttää olevan hieman huonossa kunnossa sekä ulkonaisesti että sisäisesti. Ensiksi mainitulta kannalta syynä on kirjansitojan veitsi ja meidän sillä kertaa kehno välistyksemme. Oli tyhmää lähettää köntys liikkeelle siinä kunnossa. Sisältö kärsii pääasiassa välttämättömyyden pakosta pitkäksi venyneestä johdantokirjoituksesta, josta yksi palsta on tarkoitettu ennakkotilaajia varten, ja liiallisesta intoutumisestani ”Rotanloukkuun”. Oli kuitenkin kirjoitettava historiallisesta aihepiiristä jotakin, mikä ei tarvinnut jatkoa. En tiedä, mitä rohkenisin toivoa tilaajamääräksi. Jollei kerry 500 taalaria, en katso kykeneväni laajentamaan lehteä, minkä kuitenkin mielelläni tekisin.

Pääasiaksi otan suomen kielen käytön kirjallisuudessa. Tiedän, että tämä on erityisen lähellä Sinunkin sydäntäsi. Meille kummallekin riittää toki siinä mielessä kylliksi tehtävää. Olen pitänyt ensimmäisenä tehtävänä sanoa ruotsinkielistä tekstiä lukevalle yleisölle, että se koostuu kelvottomista lurjuksista, ja kadun vain, että päästin sen liian vähällä. Jos kansa suuttuu, on peli puoliksi voitettu. Jos joku suuttuu painomusteen takia, hänellä on varmasti huono omatunto, ja tämä on piikkinä lihassa. Jos Sinä voit myönteisesti vaikuttaa – kuten olet ennen tehnyt – toivon, ettei kielteinen menettelyni vahingoita asiaa. Jos saan Saiman suuremmaksi, maksan kunniallisen korvauksen aivan uudenaikaisimpien novellien suomentamisesta, julkaisen niitä ja sillä tavoin yritän tukea Sinua myönteisessä työssä. Laskepa oppineistamme ne – paitsi ylioppilaita – joilla on valmiutta toimintaan suomen kielen hyväksi, niin varmasti hämmästyt heidän vähälukuisuudestaan – jollet laske suuria sanoja, jotka kuten tiedät eivät suuta halkaise.

(Jos voit jonkun viestinviejän välityksellä houkutella Topeliuksen, joka on jo kerran sanonut jotakin fennomaniasta, asettumaan poikkiteloin tässä asiassa, voisi keskustelu sitä tietä saada hieman vauhtia. Minä yllytän häntä siihen moittimalla Joukahaisessa hänen puheitaan pyrkien osoittamaan, että ruotsalaisen väestön naapuruus on kaikkialla ollut viemässä suomalaisia hirteen.) Tämä livahti mukaan sulkumerkeissä sanottuna. Tarkoitukseni oli sanoa: meidän sukupolvessamme on hyvin vähän rakkautta suomen kieltä kohtaan. Yksi jos toinenkin saattaa harrastella sitä kirjallisena erikoisuutena ja monetkin pölkkypääperuukit, jotka eivät muuhun kykene, voivat korottaa itsensä jumalattoman suuriksi suojelijoiksi peränurkissa, sillä he eivät uskalla asettua alttiiksi arvostelulle painettavaa tekstiä kirjoittamalla. Tämä ei kelpaa mihinkään. Into, isänmaallinen, oli paljon suurempi ennen, etenkin Porthanin aikana ja hänen jälkeensä. Tämäkin oli kuitenkin muoti-ilmiö. Koko jo kuihtuva suomalainen sivistynyt yhteiskunta seisoo ja kaatuu nyt Lönnrotin mukana. Sivistyneiden massasta on löydettävä kiinnostus asiaan. Tämä on pääasia nyt ja tulevaisuudessa. Heissä tämän herättää vain suomenkieliseen asuun saatettu ajanmukainen sisältö. Harvat ostavat Kalevalan ja Kantelettaren; vielä harvemmat lukevat ne. Ensiksi mainittu on myös kielenkäyttötapansa takia lukukelvoton ja osaksi lukukelvoton ikävän sisältönsä takia. Sen seikan, että jälkimmäisessä on paljon kaunista, he havaitsevat vasta, kun siitä aletaan yleisesti pitää melua, niin kuin aina, kun kyseessä ovat taiteet. Mutta annapa heille moderni katsomus. Uusi muoto tekee tämän vielä pikantimmaksi. Daamit Räpsykkä, von Hömppänen & Liehakko saakoot aloittaa ja koko muu joukko tulkoon perässä. Myös siitä tulee muotia. Suunnattoman paljon on kuitenkin voitettu, kun edes muutos on tapahtunut. Jos ei ole toivoa ajasta, jolloin molemmat kirjallisuudet pystyvät sisällöllisesti kilpailemaan keskenään edes jossakin lajissa, koko yritys on kuitenkin turha. Tuollainen kilpailu saattaa sitten pitää muotia, ainakin makua yllä. Voimiamme ei ole vielä kokeiltu. Mutta meidän on opittava tunnustamaan, että nykyhetkellä olemme suuria suunsoittajia, ihailematta sitä halpaa loistokkuutta, joka juuri alituisesti osoittaa meidän velttoutemme. Huom. Kielen on mainituissa yritelmissä oltava tasoltaan kirkon ja keittiön puolivälissä niin että sitä pystytään ymmärtämään ilman kielioppia ja sanakirjaa, ja siihen on siroteltava sitä paitsi niin paljon vieraita (ruotsalaisia ja ranskalaisia) sanontoja, että kyökkipiika ja navettarenki eivät pysty jakamaan talon neidin nautintoja – näissä asioissa. Ruotsia on luettu kauan ennen kuin arvostelu alkoi puuttua kielenkäyttöön – samoin on ollut kaikkialla. Meidän suomenkielisemme Lönnrot, Ingman jne. antavat näytteitä kielenkäytöstä. Nämä ovat kuitenkin asioita kirjailijoiden kinasteltavaksi, eivät yleisöä varten. Alkuperäisen tuotannon mahdollisuudet ovatkin pakostakin kehnot toistaiseksi. Sen tähden käännöksiä – moderneja, ei antiikkisia; antiikkisuus on nimittäin käynyt vanhaksi ja kuluneeksi.

Jos haluaisit avustaa minua tämänsuuntaisissa hankkeissa, rauhamme olisi minulle ilo. Mutta mitä tulee niihin ”räätälimamselleihin, jotka Sinun pitää lyödä matalaksi” – ovatko ne nyt asiaan puuttumisen arvoisia. Voi hyvin!

Ystäväsi ja veljesi Snellman.

 

PS Bergstedt on perheineen Iisalmessa. Kaikki toverini ovat samoin matkustaneet jonnekin. Ajatteletkohan Sinä tai ajatteleeko veljesi Clas vai ettekö kumpikaan ajattele lukiota. Kerro terveisiä ystäville ja tutuille.

 

 

Vertailu

Alkuperäinen