Rohkenen ilmoittaa osakunnalle, että sen jäsen, ylioppilas Frans Vilhelm Avellan on eräässä suurehkossa toveripiirissä ilmaissut täysin todellisen osakuntahengen vastaisia ja oikeamieliselle ylioppilaalle arvottomia ajatuksia. Teen tämän siinä toivossa, että Avellanin lähimmät toverit eivät yhdy hänen näkemyksiinsä ja että he katsovat aiheelliseksi antaa hänelle tilaisuuden esittää anteeksipyynnön ja perua sanansa ajattelemattomina ja taitamattomina. Näin osoitettaisiin, että se kannatus, jota herra Avellanin ajatukset mainitussa tilaisuudessa näyttivät saavan osakseen, ei todellisuudessa edusta yleistä mielipidettä eikä siten myöskään tue Avellania tämän harhakäsityksissä. Itse tilaisuudessa vallinneen metelin ja siitä kuluneen pitkähkön ajan vuoksi saatan erehtyä herra Avellanin tuolloin käyttämistä ilmauksista. Voin kuitenkin varmasti sanoa, että niiden sisältämä mielipide oli seuraava.
1. Eräästä ylioppilaskunnan säädöksestä, ”että herra Avellanin ei tarvitse sitä noudattaa, koska sitä ei ole annettu hänelle tiedoksi”.
2. ”Jos sellainen todellakin on julkaistu, niin se olisi vain rehtorin säädös eikä siitä siksi tarvitse piitata.”
3. ”Että mitä hyvänsä hän, herra Avellan, tekeekin, ei sen pitäisi koskea ylioppilaskuntaa. Hän vastaa siitä itse eikä kunta siten kärsi hänen tekemisistään. Siten myös jokainen sen jäsen saa pitää neuvonsa ja huomautuksensa omana tietonaan.”
Mitä kahteen ensimmäisen kannanottoon tulee, ne ovat jo itsessään niin järjettömiä, että niitä tuskin tarvitsisi käsitelläkään, ellei niiden julkinen esittäminen olisi niin ajattelematonta, tai pikemmin häpeämätöntä, että nuhteet ovat paikallaan. Mielestäni myös tapa, jolla herra Avellan tuossa tilaisuudessa esiintyi ja jolla hänen sanansa vastaanotettiin, osoitti hänen nauttivan kunnioitusta ja arvostusta tovereidensa joukossa. Tällaista tilannetta ei pitäisi käyttää väärin kannatuksen hankkimiseksi esitetyn kaltaisille mielipiteille, vaikka niin helposti tapahtuu silloin, kun nauttii arvostusta kuohuvien ja kokemattomien nuorukaisten joukossa. Tämä seikka ja se, että nuoret miehet helposti ymmärtävät todellisen vapauden merkityksen väärin, vaatii erityistä puuttumista kolmanteen kohtaan. Ei nimittäin näytä helpolta yhdistää persoonallisen vapauden vaatimusta siihen, että yksilön tulee alistua yleiseen. En usko kykeneväni sanomaan asiasta mitään valaisevaa enkä halua vaivata herroja sellaisella yrityksellä, mutta luulen, että eräs lause, johon kaikki järkevä yhteiskuntalaitos ja jokaisen korporaation pysyvyys perustuu, ei herrojen joukossa jää vaille kaunopuheisia ja vakuuttavia puolustajia. Erityisesti kolmannessa kohdassa mainitut ilmaukset saavat minut ottamaan tämän askeleen ja esitänkin Hämäläiselle osakunnalle, että herra Avellan velvoitettaisiin ne totuudelle kunniaksi osakunnan edessä mieleensä palauttamaan ja myöntämään: jokaisen ylioppilaan tulee sekä puheissaan että käytöksessään ajatella sen yhteisön etua ja kunniaa, joka on hänet ottanut jäsentensä joukkoon. Samoin jokainen ylioppilas, joka arvioi tekeillä olevan jotain ylioppilaskunnan kunniaa loukkaavaa tai sen etujen vastaista, ei ole vain oikeutettu, vaan myös velvollinen sen estämään. On yhteisön asia arvioida, onko hän puuttunut asiaan tarpeettomasti vai ovatko ne, joille hän on neuvonsa suunnannut, velvolliset niitä myös noudattamaan. Minulla on kunnia olla syvimmin kunnioittava ja uskollinen
Hämäläisen osakunnan nöyrin palvelija
J. V. S:n
