Eva Haeggströmiltä

Editoitu teksti

Suomi

Tukholmassa 24.7.1843

 

Hyvä Maisteri Snellman! 

 

Alakuloisena ja suruissani tartun tällä kertaa kynään kirjoittaakseni hyvän Häggströmini, minun ja meidän lastemme aina kaivatulle ystävälle! Uskon, etten liioittele vakuuttaessani, että vielä ei ole kulunut yhtään päivää, jona Zachris, minä ja lapset emme olisi puhuneet hyvästä Snellmanin Sedästämme ja enimmäkseen lopettaneet sanomalla: Niin, hyvä Jumala, kunpa hän olisi sentään täällä meidän luonamme tai kunpa olisimme lähempänä häntä. Tätä toivomusta on tavallisesti säestänyt perin pohjin masentunut huokaus. Koskaan me kaikki emme ole olleet yhtä kiintyneitä kehenkään, eikä kukaan ennen maisteri Snellmania tai hänen jälkeensä ole osoittanut meille sellaista ystävyyttä kuin maisteri Snellman. Enpä olisi halunnut, että me kaikki, jotka jo nyt jonkin aikaa olemme varovasti toivoneet saavamme nähdä maisteri Snellmanin jälleen luonamme, nyt joutuisimme pettymään, kun mitään toivoa ei enää näytä olevan siitä, että saisimme nähdä tämän rakkaimman toiveemme toteutuvan. Parasta on se, mitä tapahtuu, sen on tosin kokemus sanonut minulle monta kertaa, mutta kun se sotii rakkaimpia toivomuksiamme vastaan, on ainakin tällä hetkellä sangen vaikeaa pysyä jatkuvasti tässä vakaumuksessa. Me kaikki tunnemme huolta maisteri Snellmanin mielialoista ja onnesta, ja kukapa tietää, vaikka Jumala olisi valinnut Kuopion ystävämme suojapaikaksi. Ehkä sielläkin on lämminsydämisiä ihmisiä, jotka voivat suoda kaivatulle ystävällemme jonkin onnellisen tuokion. Kuulkoon Jumala rukouksemme ja tehköön ystävämme niin onnelliseksi kuin hän ansaitsee!

Kello on 1/2 6 tiistaiaamuna. Linnut laulavat ikkunamme ulkopuolella, aurinko paistaa oikein kauniisti salin pöydän kulmalle, ja sen ääressä nyt istun kirjoittamassa. Zachris nukkuu pienessä makuuhuoneessa, Täti [Fredrika H.] Nooan arkissa pienessä sohvassa, jolla ystävämme on niin monesti istunut iloisena ja tyytyväisenä ja suonut meille kaikille monta onnellista hetkeä. Olemme tänä kesänä olleet tavallista enemmän ulkona huvittelemassa, joten nyt minun on kiitettävä hyvää Zachristani, sillä hän on pitänyt paljon vapaata voidakseen tarjota meille hauskutusta; nyt meillä on myös jo hyvin pitkään ollut ihana sää. Kotona talossamme tapahtuu ensi vuonna pakostakin monia muutoksia, Täti menee luultavasti keväällä naimisiin. En halua ajatella, miten tyhjää tulee ja miten paljon me kaipaamme häntä sen jälkeen. Kunpa saisimme edes pitää hänet täällä Tukholmassa, olisi se sentään lohdutus, mutta ehkä hänkin matkustaa luotamme johonkin kaupunkiin tai jollekin maaseutupaikkakunnalle, niinhän se käy, ystävät jättävät meidät, kun he ovat ehtineet tulla meille kalleimmiksi ja rakkaimmiksi. Kenestäkään ystävästä ei tule minulle eikä meille kenellekään sellaista kuin hän on ollut 17 vuotta. Lapsemme, joille Fredrique on monen monta kertaa minun sijaisenani, menettävät paljon enemmän kuin me nyt kykenemme näkemään ja käsittämään. Haluan tässä käyttää ilmausta. jonka meidän hyvä maisteri Snellmanimme kirjoitti johonkin minun saamaani kirjeeseen. Jumala siunatkoon häntä parhaalla siunauksellaan! Thilda Thalin matkusti luotamme tämän kuun alussa. Hän suoriutui nopeasti laulusta ja musiikista. Hän viihtyi hyvin ja kaipaa jälleen Tukholmaan, mutta emme voi ottaa häntä takaisin. Täti asuu nyt Nooan arkissa, ja olen oikein mielissäni siitä, että hän on näin lähellä. Istumme toisinaan yhdessä ja juttelemme niin uusista kuin vanhoistakin asioista kaikkien nukkuessa. Viimeksi eilisiltana lähdin Tädin luota klo 12. Puhuimme paljon rakkaasta ystävästämme maisteri Snellmanista. Millainen taivaan lahja onkaan, että on ystäviä, joille voi avata sydämensä, sanoa miltä tuntuu ja saada ymmärtämystä sekä suruihinsa että iloihinsa. Blachet'n perhe muuttaa talostamme keväällä, mutta ei sen kauemmaksi kuin Skönbergin taloon tämän saman kadun varrelle, kunpa saisin pitää Tädin niin lähellä! Lapset ovat olleet maalla asessori Lagerkrantzin luona kahdeksan päivää, ja heillä on ollut hyvin hauskaa. Lottenin ja Nannan vapaus päättyy pian, koulu alkaa 1. elokuuta. Fia on saanut enemmän vapautta. Isä ei halua hänen opiskelevan pitemmälle. Englantia hän jatkaa Brinkin johdolla, ja sitten isä lukee ruotsin kielioppia Fian kanssa. Saa nyt nähdä, mitä siitä tulee. Fia olisi varmaan kirjoittanut nyt Snellmanin Sedälle, mutta pieni työ, jonka on oltava valmis tämän kuun 27. päivänä, jolloin on hyvän Tätimme syntymäpäivä, estää häntä sitä tekemästä. Akka Nooa [Lotten eli Charlotta H.] on luvannut kirjoittaa, saa nähdä, ehtiikö hän. Kaikki lapset voivat hyvin, ja pikku Arvid kasvaa ja kukoistaa ja viihtyy pihalla muurareiden, maalareiden ja puuseppien joukossa, nyt Snellmanin Setä saa uskoa, että talomme alkaa näyttää komealta. – Tänään on ihana ja kirkas sää, eilisen sateen jälkeen ulkona on oikein raikasta, haluaisin sangen mielelläni lähteä tänään retkelle Skuruun ja Duvnäsiin, saapa nähdä, suhtautuuko Zachrikseni suopeasti ajatukseeni. Rouva Donnerilla on siellä tänä vuonna käytössään pieni kesähuvila. Anna on matkustanut Göteborgiin kylpemään ja hoitamaan terveyttään. Kaikilta täällä olevilta ystäviltä minulla on paljon lämpimiä terveisiä ystävällemme, mutta en ehdi luetella heidän nimiään. Erityisesti Tädiltä lämmin ja ystävällinen tervehdys, haluan, ja minulla on esitettävänäni, että jos Sedältä liikenee aikaa, kirjoittakaa hänellekin muutama rivi. Minä toimitan kirjeen perille. Voikaa hyvin ja ajatelkaa meitä kaikkia samaa ystävyyttä tuntien kuin tähän asti, aidossa ystävyydessä olen aina kiitollinen ystävä

Eva Häggström

 

 

Vertailu