Eva Haeggströmiltä

Editoitu teksti

Suomi

6.1.1843

 

Hyvä Parahin Maisteri Snellman! 

 

Ensimmäinen tervehdykseni tänä uutena vuotena unohtumattomalle ystävällemme Maisteri Snellmanille sisältää kaiken mahdollisen onnen, terveyden, rauhan ja ilon toivotuksen. Jumala suokoon, ettei suru eikä levottomuus häiritsisi kaivatun ystävämme rakastavan sydämen rauhaa! – Jos niin kävisi, mistä Jumala varjelkoon, löytäköön Maisteri Snellman silloin sen lohdun, jonka Hän niin rakastavasti suo muille.

Kiitoksia, kiitoksia sekä minun että lasten saamista kaivatuista kirjeistä! Juuri kun joulukuusen kynttilät oli uudenvuoden aattona sytytetty ja kaikki olivat koolla sen ympärillä, nuo tervetulleet kirjeet saapuivat. Istuen tuolissa noiden monien kynttilöiden ääressä, jotka nyt loistivat mielestäni tavallista kirkkaammin, avasin kiireesti oman kirjeeni, mutta luin ensin Akka Nooan [Charlotta H.] saaman. Voi Maisteri Snellman! Jos maailmassa on mitään aitoa iloa, mielihyvää ja kaipausta samalla kertaa, me kaikki tunsimme sen varmasti sydämissämme syvimmässä merkityksessään – lukiessamme läpi Maisteri Snellmanin kirjeet. Kunpa voisin vastata jokaiseen riviin, jokaiseen sanaan niiden meihin kaikkiin tekemää vaikutusta vastaavalla tavalla. Silloin Maisteri Snellman toki tuntisi ihanaa ja vilpittömän sydämellistä mielihyvää myös siitä, että hän on tuottanut täällä oleville kaipaaville ystävilleen tuollaisen ilon.

Tiedän liiankin hyvin – ettemme ole ansainneet kaikkea sitä ystävyyttä, rakkautta ja hyväntahtoisuutta, jotka täyttävät nämä kirjeet, mutta tiedän ja me kaikki tiedämme, että ne tulevat syvältä Maisteri Snellmanin sydämestä, jonka sydän varmasti on rakastavin maan päällä jos kenen. Me kaikki voimme vakuuttaa sen todeksi, ja esitän meidän lämpimimmän ja sydämellisimmän kiitoksemme näillä sanoilla: Jumala siunatkoon Maisteri Snellmania ja palkitkoon hänet kaikesta siitä opista ja niistä kauniista esimerkeistä, jotka Maisteri Snellman on meille kaikille antanut.

Lapset olivat kukin omalla tavallaan sangen liikuttuneita ja kiitollisia Sedän kirjeistä. – Lotten juoksenteli ympäriinsä kuin vallaton poika pelkästä riemusta ja ilosta. Fia otti kirjeensä, kun olin lukenut sen, ja meni makuuhuoneeseen miettiäkseen kaikessa rauhassa sen opettavaa sisältöä. – Se kirje on tehnyt häneen syvän vaikutuksen, ja kun tässä eräänä päivänä menin yllättäen hänen luokseen, löysin hänet juuri lukemasta kallisarvoista kirjettään, jonka hän säilyttää rakkaana muistona siitä aidosta hyväntahtoisuudesta ja ystävyydestä, jota hänen hyvä Snellmanin Setänsä hänelle osoitti. – Lasten olisi toki pitänyt jo itse vastata Snellmanin Sedän kirjeisiin ja kiittää Snellmanin Setää hänen suuresta ystävällisyydestään heitä kohtaan ja toivottaa Snellmanin Sedälle kaikkea mahdollista hyvää täksi vuodeksi ja moniksi tuleviksikin. – Minun on nyt kuitenkin tällä kertaa tehtävä tämä heidän puolestaan, koska heillä on nyt niin paljon kiireitä ompelutöissä ja muussa, minkä on oltava kunnossa voimistelua ja koulunkäyntiä varten, joka nyt näinä päivinä jälleen alkaa. Suokaa heille sen takia tällä kertaa anteeksi! Kun he pääsevät hieman paremmin päiväjärjestykseen ja levähtämään, he lähettävät varmasti kirjeensä rakastettavalle Snellmanin Sedälleen. Lämpimät hyvän voinnin toivotuksensa ja monia suukkoja he lähettävät tämän kirjeen mukana.

Olemme tänä vuonna viettäneet joulun aivan hiljaisesti, vain perheen lähimmät ystävät ovat olleet luonamme, kun jätän sivuun Tädin kihlauksen, joka tapahtui tammikuun 4. päivänä. Vain Blachet'n perhe ja Lindbladit sekä rouva Geerds ja veli Bergström. Niin, on sitten tultu niin pitkälle, että Täti voi nyt monivuotisen odotuksen ja Carl Blachet'n tuttavuuden jälkeen ryhtyä vakavasti suunnittelemaan oman pienen pesänsä järjestelemistä. – Minun ei tarvitse toistaa, mitä hän on merkinnyt ja yhä merkitsee meille, eikä sitä, että hänen onnensa on meille kaikille sydämen asia. Maisteri Snellman tietää sen ennestään niin hyvin, että tässä olisi turha selittää asiaa laveasanaisemmin. Ylin ja hartain toiveemme on vain, että hän tulisi tämän jälkeen niin onnelliseksi kuin ansaitsee. Me toivomme sitä niin auliisti – Carl B. on hyvä ja oivallinen mies. Kunpa hän pian saisi toivottavan toimeentulon, sitäkin me toivomme. – Tästä aiheesta voisin sanoa paljonkin – mutta jätän asian siihen saakka, kun minulla on enemmän aikaa puhua tästä lisää Maisteri Snellmanille. – Nyt minun on tyydyttävä kirjoittamaan lyhyemmin kuin toivoisin – sillä vierailut ja vastavierailut sekä yläkerrassa vietettävien häiden valmistelukiireet vaativat aikaani, koska Fiaa lienee ajateltu morsiusneidoksi ja hänen on sen sekä pitkäaikaisen yhdessäolon luomien perin läheisten ystävyyssuhteittemme takia ommeltava jotakin Sophie Blachet'lle. Niinpä siis, hyvä Maisteri Snellman, paljon sydämellisiä kiitoksia ja terveisiä lapsilta ja talon ystäviltä, joiden joukosta saanen erityisesti esittää oikein sydämelliset terveiset rouva Geerdsiltä (kuten hän itse sanoi), sillä sen hän antoi minun tehtäväkseni.

Kiitos, kiitos niistä monista suukoista, joiden jakamisen lähimmille rakkailleni eli Tädille ja lapsille olen saanut luottamustehtäväkseni. – Eräälle niistä – oli kuitenkin annettu erityinen painoarvo. Maisteri Snellman halusi myös esittää sen minulle arvoituksena ja uskoa, että osaisin lukea sen – ja sen olenkin lukenut – ja tiesin ja olen tiennyt sen, ennen kuin sain sen ratkaistavakseni. – Olisin koko sydämestäni antanut sen anteeksi – jos koskaan olisi tultu niin pitkälle, että anteeksiantoa olisi tarvittu, sillä silloin olisin ajatellut, niin kuin aina ajattelen – kun jokin näyttää minusta synkältä ja käsittämättömältä, että parasta on se, minkä Jumala tekee. – Niinpä Hän, kaiken tietävä, on myös nyt järjestänyt asian – ja niinpä pitää meidänkin uskoa, että se kaikki on hyvää. Liitän tähän muutaman sanan, jotka nyt muistuvat mieleeni:

 

Toki veri vuotaa, vaikka aseet eivät välky,

kun taistelua käydään sydämen hiljaisissa

kammioissa.

 

Mutta jos haluamme itseämme nimitettävän Jumalan oikeiksi lapsiksi, meidän on taisteltava lujassa uskossa ja kannettava koettelemus kärsivällisesti ja kiitollisin mielin, kun toisin ei voi käydä, eikö asia ole niin, hyvä Maisteri Snellman? Tämä pieni lohdutus on ainoa – jonka olen voinut antaa hänelle, jota uskon arvoituksen tarkoittavan, ja hän on myös ottanut sen vastaan sisarellista hellää ystävyyttä osoittaen. Ainakin 10 kertaa olen rynnännyt pystyyn tämän kirjeen äärestä. Minulla oli muutamia runonsäkeitä, jotka kirjoitin lapsena muistiin ja jotka halusin antaa sille ihmiselle, jolle yksinkertaisuudessani katsoin niiden sopivan. Nyt olisin halunnut antaa ne Maisteri Snellmanille, mutta en ehdi kirjoittaa niitä puhtaaksi – ne tulevat ensi kerralla. Anteeksi nyt kaikki virheet, jotka vaivaavat pientä kirjettäni. – Voikaa hyvin ja ajatelkaa aina samaa ystävyyttä tuntien Maisteri Snellmanin vilpitöntä ystävää

Eva Haeggströmiä

 

 

Vertailu