Senaattori Snellman lausui ensimmäisenä [istumajärjestyksessä] mielipiteenään – että samalla kun senaatti on jättänyt tämän asian Hänen Keisarillisen Majesteettinsa oman korkean ratkaisun varaan, niin ottaen huomioon Krogiuksen viaksi lasketun erehdyksen luonteen kyseistä sotkua tarkasteltaessa, jollaisen erehdyksen, tavalla josta myös pankin johtokunta on ilmoittanut, viitaten silloin voimassa olleen työjärjestyksen puutteellisuuteen, asiamies saattoi helposti tehdä, koska kyseinen rekisteri on myös ruukinomistaja A. Ramsayn nimissä ja käsittää paitsi yllämainitun lainan numerot, myös numero numerolta joukon muiden lainojen numeroita, osittain ylivedettyjä ja osittain ylivetämättömiä, sitä mukaa kuin lainat vuosien kuluessa on maksettu tai ovat tulossa maksettaviksi, joista viimeksi mainittuja lainoja, nyt kyseessä olevaa lukuun ottamatta, 43 eri numerolla esitettyinä, on Krogius kyseisessä konkurssissa valvonut, sekä pankin johtokunnan yllä muuten esittämin perustein, joita senaattori pitää sitäkin enemmän myötätuntoa ansaitsevina, kun asiamies nauttii vastuullisesta [työstään] palkkaetuja vain 4 800 markkaa, halusi senaattori alamaisuudessa anoa Hänen Keisarilliselta Majesteetiltaan armollista hyväksymistä Krogiuksen yllä mainittuun pyyntöön, sekä että jäljellä oleva osa kyseisestä lainasta voitaisiin poistaa pankin tileistä.

…lausui senaattori Snellman, että koska Suomen Pankin organisaation muuttamisesta 18. huhtikuuta 1859 annetun asetuksen 3. § mukaan vain palkkojen, eläkkeiden ja pankin muiden hallintokustannusten ja -kulujen pitäisi mennä pankin hypoteekkirahaston lainanannosta saatavasta voitosta, sekä koska senaattorin mielestä pankin rahastoja ei missään tapauksessa voida tehdä vastuullisiksi tappioista, joita on aiheutunut pankin johtokunnan hallintaan asetetuille valtionrahastoille, olivatpa ne sitten johtokunnan tai pankin virkamiesten aiheuttamia tai eivät, varsinkaan kun pankin rahastot ovat säätyjen takuun alaista omaisuutta, jonka hoito on myös Hänen Keisarillisen Majesteettinsa ilmaistun tahdon mukaisesti uskottava säädyille, katsoi senaattori, että jos Hänen Majesteettinsa armollisimmin suvaitsisi sallia, ettei Krogiuksen tarvitse korvata kyseistä tappiota, tulisi se poistaa yleisistä valtiovaroista, joista laina on annettu.