Erik Rudbeckin lisensiaattityö, lausunto historiallis-kielitieteellisessä tiedekunnassa 18.11.1857

Tietoka dokumentista

Tietoa
18.11.1857
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Lisensiaatin tutkintoa varten esitetyltä opinnäytteeltä ei voida vaatia eikä ole koskaan vaadittu, että siinä pitäisi esittää uusia, omaperäisiä, tieteellisesti hedelmällisiä käsityksiä aiheesta, joka on tarkastelun kohteena. Lisensiaatin opinnäytteeltä voidaan mielestäni vaatia ainoastaan, että kirjoittaja osoittaa siinä kykynsä soveltaa hankkimaansa tietämystä yksittäiseen tapaukseen ja hyväksyttävillä perusteilla osoittaa oikeaksi jokin käsitys ja hylätä vastakkainen kanta vertaillessaan eri tutkijoiden aiheesta esittämiä mielipiteitä. Maisteri Rudbeckin kyseessä oleva opinnäyte vastaa tältä kannalta täysin vaatimuksia, jotka siihen voidaan kohdistaa. Hallussaan perinpohjaisin suomalaisten [kansan]satujen tuntemus tässä maassa – ja koko maanpiirissä – hän on siinä käyttänyt ansioituneiden tutkijoiden tähän aihepiiriin liittyviä teoksia tutkimalla hankkimaansa tietämystä näiden satujen merkityksen arvioimiseen. Tällöin hänen on pitänyt esittää käsityksensä satujen merkityksestä yleensä, ja kukapa voisi ihmetellä sitä, ettei hänellä ole ollut siitä parempaa sanottavaa kuin Grimmin veljeksillä. Sikäli kuin pystyn arvioimaan, hän on kuitenkin lisännyt tähän itsenäisiä pohdintoja satujen ja erityisesti suomalaisten satujen merkityksestä mytologian ja kielen tutkimukselle. Samoin hän on kohteensa erityisessä tarkastelussa pyrkinyt esittämään joitakin suomalaisille saduille erityisen tunnusomaisia piirteitä. Lisäksi Rudbeck on tunnetusti käyttänyt suuren osan opiskeluajastaan suomalaisten satujen muokkaamiseen ja osoittanut työnsä tuloksellisuuden julkaisemalla kaksi nidettä ”Suomen kansan satuja ja tarinoita”. Näin hän on osoittanut tuntevansa aitoa ja uhrautuvaa rakkautta tätä tutkimusalaa kohtaan, ja hänen esittämänsä opinnäyte on vain askel eteenpäin tällä uralla, jota voidaan pitää hänen tulevia ponnistelujaan varten valitsemanaan tienä. Ja lisensiaatin opinnäyte antaa vain harvoin tällaisen lupauksen työn ja tutkimuksen jatkumisesta. Lisäksi Rudbeckin opinnäyte on runsaasti tietoa sisältävänä ja hyödyllisenä tutkimuksena sangen ansiokas siinä mielessä, että se antaa maassamme jokaiselle tämän erityisen tutkimusalan ulkopuolellakin tietoa asioista, joista lukija ei ole ennen tiennyt mitään. Samalla kun se on aiheensa kattavasti selvittävä tutkimus, se on myös kirjallisena suorituksena varsin kiitettävän lahjakkuuden osoitus. Näillä perusteilla minun on väistämättä arvioitava maisteri Rudbeckin opinnäytteen kuuluvan parhaiden tässä yliopistossa esitettyjen lisensiaatin tutkinnon opinnäytteiden joukkoon. Maisteri Rudbeck on kuitenkin syyllistynyt sellaiseen menettelyyn, että hän on jäljentänyt ja kääntänyt opinnäytteeseensä eripituisia katkelmia Grimmin veljesten sekä Asbjörnsenin ja Moen teoksista, joista lehtori Borg on täällä esittänyt lainauksia.

Pohdittuani tätä asiaa niin tarkasti kuin aika on sallinut, olen päätynyt seuraavaan käsitykseen. Sillä, mitä maisteri Rudbeck on suomalaisia eläinsatuja arvioidessaan lainannut Grimmien mielipiteistä ja sanamuodoista (väitöskirjan sivuilla 57–60), on vähän merkitystä. Kyseessä olevat pohdinnat ovat sellaisia, joihin jokainen kohtuullisen viisas ihminen väistämättä päätyy näiden aiheiden parissa. Kirjoittaja on myös liittänyt niihin muita pohdintoja, jotka koskevat nimenomaan suomalaisia satuja. Maisteri Rudbeckilla on myös ollut täysi oikeus käyttää tutkimuksessaan hyväkseen kahta aiemmin julkaisemaansa kirjoitusta, joista toinen on julkaistu Litteraturbladetissa, toinen esitetty tutkielmana kandidaatin tutkintoa varten. Kun hän on jatkuvasti käsitellyt samaa aihepiiriä, on luonnollista, että hän on vähitellen laajentanut sitä koskevia tietojaan ja käyttänyt niitä suppeampiin kirjoitelmiin ja sitten sijoittanut nämä laajemman esityksensä puitteisiin. Aineksessa, jota hän on ensiksi mainitusta kirjoitelmastaan tähän käyttänyt, on useita lainattuja ilmauksia – nämäkin merkityksettömiä. Mutta etenkin jälkimmäinen tutkielma, pro gradu -kirjoitus, osoittautuu suurelta osaltaan käännökseksi Asbjörnsenin ja Moen teoksesta ja muutenkin perustuu täysin sen esipuheeseen. Siitä kyseessä olevaan tutkimukseen lainattu aines on samoin leimallisesti suoraa lainausta. Raskauttavaa maisteri Rudbeckin tällaisessa menettelyssä on, että Rudbeckin suomalaisten satujen henkilöhahmoja koskevat päätelmät, joita jokainen lukija väistämättä pitää ainakin itsenäisenä tiedon soveltamisena, osoittautuvat osittain täysin yhdenmukaisiksi mainittujen kirjoittajien norjalaisia satuhahmoja koskevien päätelmien kanssa, niin että ainoastaan suomalainen nimi on pantu norjalaisen sijaan. Voin hyvin ymmärtää maisteri Rudbeckin jo väitöstilaisuudessaan antaman selityksen, ettei hän ollut tutkimusta kirjoittaessaan tiedostanut, miten suureksi osaksi tämä kaikki oli ollut lainaa. Tämän osoittaa sekin, että hän esim. norjalaisen sadun Askeladin mainitessaan kiistää tulkinnan, jonka hän esittää suomalaisesta Tuhkimosta, vaikka tämä esitys on kokonaan lainaa mainituilta kirjoittajilta ja kohteena on samainen Askelad. Koska tunnen Rudbeckin luonteen pitkäaikaisen tuttavuuden perusteella, olen myös vankasti vakuuttunut siitä, ettei hän ole itse käsittänyt menettelynsä arveluttavuutta. Totean hänen lainanneen käyttämiään teoksia useissa kohdissa ja myös sivulla 43, jolta lainojen arveluttavin osa alkaa. Jos maisteri Rudbeck olisi kirjoittanut: ”olen tästä asiasta samaa mieltä sen ja sen kanssa” tai ”tästä se ja se sanoo näin ja näin, mikä on täysin sovellettavissa suomalaisiin satuihin” jne., hän ei olisi millään tavoin vähentänyt tutkimuksensa arvoa eikä kiinnostavuutta. Kun hän ei kuitenkaan ole näin toiminut, hän on syyllistynyt ajattelemattomuuteen, joka on virallisessa opinnäytteessä sekä sinänsä että varoitukseksi muille tulkittava nimenomaiseksi rikkomukseksi ja jota tiedekunta ei käsitykseni mukaan voi eikä saa hyväksyä hyväksymällä opinnäytteeksi tutkimuksen, jonka tekijä on syyllistynyt tähän rikkomukseen. Sen tähden kannatan äänelläni maisteri Rudbeckin lisensiaatin tutkintoa varten esittämän kyseessä olevan opinnäytteen ”Om Finnarnes Folkdikt” [Suomalaisten kansanrunoudesta] hylkäämistä.

 

Vertailu