Pietarissa 28.3./9.4.1868

Jalosukuinen Herra Senaattori, 

Vastaukseksi kunnianarvoisaan kirjeeseen huhtikuun 4. päivältä kiirehdin vastaamaan, että asian viivyttäminen syksyyn saakka ei ollut hyvän tavan mukaista eikä myöskään ollut yhdistettävissä enemmistön valtiontalouden hoitamista koskevan mielipiteen toteuttamiseen. Virkavapaus kesäkuuhun asti on seurausta tästä, kun tarkoituksena oli oikeuden säilyttäminen virkamiesten leski- ja orpokassalta tulevaan eläkkeeseen.

Jos Herra Senaattori olisi hyväntahtoisesti halunnut noudattaa usein toistamaani pyyntöä valtiontalouden yleistilanteen selvittämisestä, kun varoihin oli näin mittavasti turvauduttava, nyt pöytäkirjassa ilmaistu toivomus täydellisempien perustelujen esittämisestä ei ehkä olisi antanut Herra Senaattorille katumisen aihetta.

Hädän paheneminen vuoden satoa koskevan epävarmuuden vallitessa ja tästä aiheutuva huolestuminen ovat yhtä hyvin ennakolta nähtävissä kuin sekin seikka, että kruunulle tulevia maksuja kertyy niukasti. Olen jo kauan koettanut kiinnittää huomiota siihen, miten toivottavaa, viisasta ja välttämätöntä on supistaa valtion menoja ja saada sillä tavalla aikaan säästöjä, kun maassa ei ollut voimavaroja tuotannon kasvattamiseen. Näitä kehotuksia ei ole juuri kuunneltu, vaan on luotettu satojen paranemiseen. Nyt käsillä on va-tout [kaikki yhden kortin varassa], ja onnittelen Herra Senaattoria rauhaan pääsemisestä, vapautumisesta pelipanoksen sijoittamisen vastuusta. Onnettomuuden katseleminen tuottaa toki tuskaa, mutta sen aiheuttaminen on musertavaa.

Oheen on liitetty selitys, josta käy ilmi syy siihen, etteivät ilmoitetut avustustoimet ole saaneet Armollista hyväksymistä. Armollisista Turkuun osoitetuista nuhteista ei täällä ole virallista tietoa.

Täydellisintä kunnioitustani vakuuttaen minulla on kunnia edelleenkin olla

Jalosukuisen Herra Senaattorin

nöyrin palvelija

Em. Stjernwall

[Liite]

Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen lähetetyissä selvityksissä suoritetuista avustustoimista senaatin talousosasto on aiemmin yleensä (esim. senaatin kirjelmissä marraskuun 7. päivältä 1866 sekä toukokuun 28. sekä syyskuun 10. ja 17. päivältä 1867) pyytänyt Armollista hyväksymistä niille toimille, joihin senaatti on ryhtynyt ilmoitetun tarkoituksen saavuttamiseksi, ja tieto tällaisesta Armollisesta hyväksymisestä on näissä tapauksissa myös aina ilmoitettu senaatille valtiosihteerinviraston välityksellä. Senaatin viimeksi lähettämiin kolmeen erilliseen, 18. joulukuuta 1867 sekä 29. helmikuuta ja 6. maaliskuuta 1868 päivättyyn alamaiseen kirjelmään, jotka koskivat luonteeltaan tällaisia toimia, ei ole kuitenkaan sisältynyt pyyntöä Hänen Keisarillisen Majesteettinsa Armollisesta hyväksymisestä niille, joten tällaista hyväksymistä ei ole myöskään voitu senaatin puolesta pyytää esittelymuistiossa Hänen Keisarilliselta Majesteetiltaan eikä siis myöskään ilmoittaa siitä senaatille, joka ei ole sitä anonut.