Jalosukuinen Herra Paroni.

Kun Jalosukuinen Herra Paroni tiedusteli paroni Mannerheimin välityksellä minulta, olenko saanut kirjelmää Hänen Ylhäisyydeltään valtiovarainministeriltä, sellaista ei ollut vielä saapunut. Nyt olen saanut kunnian ottaa sellaisen vastaan ja pidän velvollisuutenani selostaa sen sisältöä. Kirjelmän olennainen osa on seuraava:

[ranskaksi] ”Tämä työ [Suunnitelma Venäjän rahalaitoksen uudistamiseksi] todistaa valistuneesta kokeneisuudesta näissä perin vaikeissa asioissa, ja pyydän teitä, Arvoisa Herra, ottamaan vastaan vilpittömät kiitokseni viestistä, jonka Te olette hyväntahtoisesti minulle niistä lähettänyt. Se otetaan varmasti vakavan tarkastelun kohteeksi, kun tästä asiasta keskustellaan.”

Ja tähän saan varmaankin tyytyä, kunhan vain Herra Paroni ei pitäisi Herra Paronin tässä asiassa hyväntahtoisesti ottaman välittäjäntehtävän tulosta liian mitättömänä.

Kirjelmä voi tietysti olla pelkkä kohteliaisuus – minkä jälkeen ehdotus arkistoidaan. Mutta toisaalta ei ole voitu odottaakaan, että tämä aiheuttaisi tai jouduttaisi mitään toimenpiteitä asian järjestämiseksi, ellei jokin toimenpide osoittaudu muusta syystä aiheelliseksi. Ja näin ei luultavasti käy, niin kauan kuin vienti vetää ja kurssitaso pysyy korkeana. Voinen muuten tunnustaa Herra Paronille olleeni täysin varma siitä, ettei ehdotusta voitaisi pitää löysänä, asiantuntemattomana päähänpistona. Eri asia on, että moni muukin ehdotus on voinut olla yhtä viisas. Eihän näissä asioissa voida keksiä mitään uutta, vaan ainoastaan käyttää yleistä tietämystä hyväksi järkevästi tai vähemmän järkevästi.

Mikäli ehdotusta koskaan enää vakavasti tarkasteltaisiin, siinä varmasti muutettaisiin moniakin yksityiskohtia ja ehkä niitä hylättäisiinkin. Kaikkien suunnitelmien kohtalona on toteuttamisvaiheessa tilanteen vaatimuksiin sopeutuminen. Ja täten pudistan tomut jaloistani ja arvelen tehneeni nöyrästi kaiken voitavani tämän meidän maallemme perin tärkeän asian edistämiseksi ja pyydän yhtä nöyrästi, että Jalosukuinen Herra Paroni ottaisi hyväntahtoisesti huomioon mainitun tavoitteen eikä katuisi suosiollista myötävaikutustaan.

Pankkimme asema viittaa siihen, että asiat ovat taloudessa kääntymässä parempaan suuntaan. Valuutan ja setelirahan kysyntä on lokakuussa kasvanut. Jos sama kasvu jatkuu kuluvassakin kuussa, olemme onnekkaasti päässeet pahimman ohi. Toivoin tämän käänteen tapahtuvan jo syyskuussa – mutta erehdyin Pietariin maksettavien, viljan maahantuonnista johtuneiden velkojen summasta. Meitä auttaa nyt se, ettei tätä tuontia tarvita.

Nurinkurinen verohintojen määrittely lisää valitettavasti valtiontalouden vaikeuksia ensi vuonna. Kuten voitiin ennakolta nähdä, keskimääräinen verohintojen taso on ollut niin korkea, että kruunun saatavat maksetaan koko maassa viljana eikä rahana, siis siltä osin kuin kruunun saatavia on oikeus viljana maksaa. Tällöin rahan korko nousee kohtuuttoman korkeaksi rahan arvoon verrattuna. Taistelin viime vuonna turhaan sellaisen keinon puolesta, joka olisi voinut estää tähän tulokseen päätymisen. Vuoden tulokertymä jää niukaksi ja tuskin kohentuu ensi vuonnakaan.

Erinomaisinta kunnioitustani vakuuttaen minulla on kunnia edelleenkin olla

Jalosukuisen Herra Paronin

nöyrin palvelija

Joh. Vilh. Snellman