Kajaani 18.4.1846

Parahin Veli! 

Ole hyvä ja julkaise Saimassa oheen liitetty kuolinilmoitus, joka minun olisi pitänyt antaa Sinulle jo Iisalmessa. Vainaja oli 7 tai 8 vuotta sitten lapselle poikkeuksellisen hyvää mielenmalttia ja neuvokkuutta osoittaen pelastanut serkkunsa, rovasti Aejmelaeuksen vanhimman pojan, hukkumasta. Lapset olivat kauniina kesäpäivänä soutaneet kotiopettajansa kanssa erääseen Oulujärven saareen ja alkaneet pulikoida kotiopettajan lukiessa tai nukkuessa jonkin matkan päässä rannasta. Poika oli niissä vesileikeissä joutunut syvempään kohtaan, niin että hänestä äkkiä näkyivät vain sormenpäät. Silloin tämä 11- tai 12-vuotias tyttö oli asettanut yhden vielä pienemmistä lapsista seisomaan rannalle paikkaan, jossa tällä oli tukevat jalansijat ja muodostanut muiden avulla ketjun käsi kädessä ja tämän ketjun uloimpana lenkkinä itse uskaltautunut pisimmälle ja pelastanut jo melkein näkyvistä kadonneen pojan, joka olisi menehtynyt ilman hänen neuvokkuuttaan, koska kotiopettaja ei ollut kuullut lasten hätähuutoja. Tämän uroteon ansiosta hallitus oli myöntänyt Augusta Thauvónille vuotuisen eläkkeen koko hänen elinajakseen; jos muistan oikein, sen suuruus oli 150 ruplaa pankkiassignaatteina.

Ennen aikojaan kuihtuneen kukkasen äiti antoi minulle tehtävän huolehtia kuolinilmoituksen lähettämisestä Saimaan ja lähetti lisäksi pyynnön, että viittaisin ilmoituksen alla joillakin runonsäkeillä hänen lohduttomaan suruunsa, mutta lähetin silloin heti takaisin terveiset, että tällaiset säkeet ovat nykyisin kutakuinkin poissa muodista ja että vaikka niitä käytettäisiinkin, ilmoitus saattaisi kuitenkin olla parempi koruttomana kuin huonosti koristeltuna. Jotta en kuitenkaan ottaisi yksin niskoilleni raskasta syyllisyyttä säkeiden poisjättämisestä, lupasin jättää asian sinun ratkaistavaksesi, mutta en kuitenkaan pystynyt saamaan kokoon parempia säkeitä kuin vanhassa sananlaskussa on jo ennestään sanottu, nimittäin:

Tallella tyttö turpehessa:

ei kiitetä, ei laiteta.

Erottuamme Palossa myös Lindh ja minä lähdimme sieltä seuraavana päivänä otettuamme lounaspakkauksen matkaevääksi ja saavuimme sitä seuraavana päivänä Kajaaniin hyvissä ajoin kokematta matkalla reen kaatumisia tai muitakaan seikkailuja. Eilen oli nimipäiväni, ja vieraat lauloivat minulle yhteisesti vanhan laulun:

Ei ole Ellulla hevoista

emäntät ei ensinkänä jne.

jonka olen saanut kuulla jo monina edellisinä nimipäivinäni ja vain Jumala tietää kuinka monilla seuraavilla vielä kuulen, vaikka olisikin sangen helppoa hoitaa asiat niin, ettei ensimmäinen säkeistö soveltuisi minuun.

Paljon terveisiä apellesi ja muille tutuille! Älä varsinkaan unohda kertoa terveisiä rouvallesi ja mamselli Ehrströmille.

Tuus

Elias Lönnrot