13.9.1849

Parahin Veli! Kajaani 

En ole pitkään aikaan saanut Sinulta edes puolta sanaa enkä näin ollen voi olla hiukan manailematta Sinua sekä tästä syystä että sen takia, ettet kuitenkin Iisalmella asti käydessäsi ponkaissut saman tien tänne. Siihen olisi ollut sitäkin enemmän syytä, kun minä nyt kuulun sukuusikin mentyäni naimisiin serkkusi Marian kanssa, kuten olet varmaan muilta kuullut. Mutta Rabbe oli ehkä oikeassa kirjoittaessaan minulle Sinun hieman kiukustuneen siitä, etten edes mainitun sukulaisuudenkaan takia aiemmin kertonut Sinulle kihlauksestamme. Sitä en kuitenkaan voinut tehdä, vaikka olisin kuinka halunnut, koska olimme viime syksynä kihlautuessamme sopineet siitä, ettei asiasta kerrota muille.

Olen nyt taas viiden vuoden levon jälkeen virkalääkärinä tällä paikkakunnalla, kun anomukseni virkavapauden jatkamisesta tai virkaeron saamisesta on Kaikkein armollisimmin hylätty. Mutta millaisen päätöksen olet itse tehnyt tulevasta toiminnastasi? Jos on uskomista kuulemaani huhuun, Sinusta pitäisi tulla helsinkiläisen kauppakoulun rehtori 1 000 hopearuplan vuosipalkalla. Jos se on totta, olen asiasta hyvin iloinen niin sen takia, että siten saisit huolettomamman toimeentulon, kuin siitäkin syystä, että siinä tapauksessa pysyt kotimaassa. Jo ajatuskin siitä, että voisit hylätä meidät ja muuttaa Ruotsiin, oli painostava. Miten paljon ankeampi todellisuus sitten olisikaan!

Vaimoni pyytää kertomaan paljon terveisiä Sinulle sekä rouvallesi, jota hän ei vielä tunne, ja niihin Sinun on vielä lisättävä minun oma ystävällinen tervehdykseni. Anna nyt joskus kuulua itsestäsi, vaikka Sinulla ei olisi aikaa kirjoittaa kuin puoli riviä.

Tuus

Elias Lönnrot.