Kuopiossa 3.3.1849
Armahin Veli Lönnrot!
Kirjoittamislaiskuuteni on todellakin anteeksiantamatonta. Maailmanmenon takia muutun kuitenkin vähitellen erakoksi, jolle kirjeellinen lähestyminen käy yhtä hankalaksi kuin vierailut ja keskustelut.
Olin juuri aikeissa lähettää painoon kirjoituksen Kalevalasta, kun lisäyksesi Kullervo-episodiin saapui. Ajattelin silloin: muut runot antavat varmaankin aiheen yksityiskohtaisempaan käsittelyyn ja päätin jättää ne odottamaan. Nyt en tiedä, pitäisikö minun julkaista huomautukset ja kolmas runo ilman mainintaa muusta sisällöstä. Ehkä niin on parasta menetellä. Jos muissa runoissa on jotakin erityistä huomautettavaa, se voidaan julkaista myöhemmin.
Aikomuksenani on joka tapauksessa siirtää Litteraturbladetin painatus Helsinkiin. Koska en uskonut saavani tänne uusia kirjasintyyppejä, joita lupaamalla Karsten huijasi minua viime vuonna, ajattelin toteuttaa painopaikan vaihdoksen vuoden alusta ja halusin avuksi itselleni säästellä osaa käsikirjoituksestasi. Nyt täällä kuitenkin painetaan ainakin seitsemän arkkia. Saapa nähdä, onnistunko kyllin nopeasti saamaan luvan loppujen painattamiseen Helsingissä. Ehkä tarvitaan jälleen Sinun 16 kopeekan viralliselle paperille kirjoittamaasi valtakirjaa ”Litteraturbladetin talousasioiden hoitamista varten”. Ole ystävällinen ja lähetä sellainen S. Elmgrenille.
Palkkiosi nolottaa minua kuten usein ennenkin. Lehden puhdas tuotto oli viime vuonna noin 180 hopearuplaa. Edellisenä vuonna sama summa, kun vähennän ne kirotut tilaukset, viideltä taholta, jotka hyväksyin vuositilauksiksi, mutta joiden maksamisesta on vain kolmella taholla piitattu. Tulokseksi jää melkein 4 ruplaa painoarkilta, ja pyydän, että hyväksyt minut velalliseksesi tämän laskelman mukaisesti. Puolustuksekseni voin sanoa vain sen, että raha-asiani ovat erittäin kehnossa jamassa, kun tuloni ovat tällaiset ja olen kahden viime vuoden aikana joutunut maksamaan takauksistani 555 hopearuplaa, joista toden sanoakseni 150 on vielä maksamatta.
Professorinimityksen viipyminen ennakoi huonoa lopputulosta. Olen valmistautunut siihen. Lähetin jo hakemuksen Upsalassa avoimeen professorin virkaan saatuani sieltä kehotuksen lähteä mukaan. Ratkaisun hetki oli tuskallinen, mutta olen nyt keventänyt mieltäni peruuttamalla hakemuksen.
Nähdäkseni on selvää, että virkavapauttasi on jatkettu. Ikävää tosin on, että saat vain niukan palkan.
Europaeuksen Collanille tai hänen poissaolonsa varalta minulle lähettämä kirje antoi minulle aiheen jättää mukana seuranneet sanakirjat odottamaan Sinun mahdollista saapumistasi tänne. Kun toivo siitä sammui, lähetin ne postitse ja toivon, että olet saanut ne.
Kunpa saisit häiriöittä elää elämää, jonka rauhaan epäitsekäs mielenlaatusi ja sopeutuva tyytyväisyytesi ovat Sinut johtaneet. Kadehdin Sinua, mutta – Veljellistä alttiutta tuntien
Snellman.
