1.11.1845
Hyvä Veli!
Tärkein aihe tämän lähettämiseen on ilmoitus, että hääni ovat siirtyneet tämän kuun 18. päivään, jolloin lujasti odotan näkeväni Sinut täällä. Tapaus sinänsä on tuskin vaivannäkösi arvoinen, mutta läsnäolosi täällä tuottaisi iloa monelle ja etenkin minulle. Toki tämä vuodenaikakin on hankala; matka on kuitenkin lyhyt, ja Sinä olet sellainen mies, että et säiky mitään elämässä eteen tulevia hankaluuksia. Ukko Vennberg lähettää terveisiä välitykselläni ja pyytää tätä samaa kuin minäkin.
Sinun viriävät tuumailusi Saksaan lähtemisestä ovat iloinen asia. Se matka tuottaisi suurta hyötyä. Sittenhän Sinä päätät julkaista sanakirjan saksaksi ruotsin sijasta ja painattaa sen Saksassa. Se hyödyttää asiaa enemmän, painos voi olla isompi ja palkkio hyvä. Luultavasti myös mahdollisuus neuvotella asiasta kyvykkäiden kielentutkijoiden kanssa on hyödyksi.
Kuten viime kirjeessäni mainitsin, olen kehottanut H. Kellgreniä ottamaan Sinuun yhteyden ja suunnittelemaan samaa matkaa. Sinun ohjauksessasi hän voisi yhdessä Brockhausin kanssa hyvin huolehtia kunnollisin kommentein varustetun Kalevalan käännöksen aikaansaamisesta sekä toisena asiana saksalaisille kirjoitetusta suomen kieliopista, johon sisältyisi nykyaikaisia viittauksia sanskritiin, latinaan ja germaanisiin kieliin. Suunnittelepa kaiken tämän takia lähteväsi hänen kanssaan ja ano matka-apurahaa tätä tarkoitusta, siis matkaa ja teoksesi julkaisemista varten. Sitä ei voida kunniallisesti evätä, mutta Sinä voit ottaa sen täysin kunniallisesti vastaan, koska viralliset tahot eivät Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa lukuun ottamatta ole vielä tehneet yhtään mitään Sinun hankkeittesi edistämiseksi. Ajankohta ja tilanne ovat mitä suotuisimmat suomen kielen vetämiseksi tieteellisen tutkimuksen piiriin, harrastajien hankkimiseksi asialle ja kotimaisten pyrkimysten oikeutuksen lujittamiseksi. Kun kysymys nimittäin on eurooppalaisen tutkimuksen käsissä, täällä ei voida tehdä mitään sen painamiseksi unohduksiin.
Voi hyvin! ja tervetuloa
altis veljesi
Snellman
