18.10.1845
Parahin Veli Lönnrot!
Sydämellinen kiitos kirjeistäsi ja niiden mukana seuranneesta hyvästä avusta Saima-raukalle. Kirjoitelma runomitoista, joka ilmestynee ensi viikolla Kallavesi-lehdessä, oli upea. Kuvernöörin rouva ilmaisi eilen suuren tyytyväisyytensä matkakirjeiden johdosta.
Brockhausin juttukin on yhtä ilahduttava. Vaikka Saimaa ei oteta lukuun, siitä voidaan toivoa paljon hyvää. Kirjoitinkin heti Kellgrenille ja pyysin häntä ottamaan yhteyden Sinuun, ja olen nyt saanut vastauksen, jossa hän puhuu matkan lykkäämisestä, mutta olen sen takia antanut satikutia helsinkiläiselle umpisilmäiselle pedanttisuudelle.
Vasta tänään kuitenkin pälkähti päähäni ajatus, että Sinähän voisit lähteä sinne itse. Olisihan hiukan sanskritia hyvä osata, eikä se juuri rasita Sinun työkykyäsi. Oleskelu ulkomaisella maaperällä virkistäisi. Sanakirjatyö voisi samalla jatkua entistäkin suurempaa tyydytystä tuottaen. Ja matka-apurahan Sinä varmaankin saisit. Asiaa sietää harkita. Oleskelu siellä antaisi loistoa teidän suomen kielen tutkimista koskeville pohdiskeluillenne, mikä olisi asian kannalta hyvin toivottavaa. Jos tämä asia tulee eurooppalaisen tieteenharjoituksen huomion kohteeksi, tätä voidaan pitää ikään kuin laillisena takeena siitä, että kaikilla pyrkimyksillä täällä kotona on oikeus puolellaan.
Mutta ennen kuin ajattelet tuota matkaa, mieti nyt äläkä liian kauan pikaista käyntiä täällä. Pidän hääni 11. tai 13. marraskuuta, eikä minun tarvitse mainitakaan, miten iloinen olisin läsnäolostasi. Ukko Vennbergin tarkoituksena on pyytää Frosterusta toimituksen suorittajaksi. Ja jos hän suostuu taivutteluun, saat hyvää matkaseuraa Iisalmesta. Saiman on maksettava palkkio lähettämistäsi kirjoituksista, ja siitä tulee matkarahaa yllin kyllin.
Huom. itse niitä runomittojen yleisluonteisia sääntöjä pidin hiukan mutkikkaina. Tuota tuollaista voidaan kuitenkin tuonnempana yksinkertaistaa. Nyt minun on lähdettävä käymään toisen miehen asialla ja sen takia lopetettava tähän.
Vilpittömällä alttiudella
Sinun Snellman
PS Pokuksesi kukoistaa ja pitää puolensa lujasti ja turvallisesti.
