Tartto 13.8.1844

Parahin Veli! 

Olen ollut täällä nyt runsaan kuukauden ja yrittänyt jotenkin selvittää itselleni viron kielioppia, ja siinä on ollut kyllä vaikeuksia. Toivon kuitenkin lopulta pääseväni asiassa ins Reine [selville] eli löytäväni ne erityiset kielelliset lait, joiden mukaisesti viron kieli on eriytynyt suomen kielestä. Viron kielioppeja on kyllä runsaasti julkaistu. Kaksi niistä, toinen tarttolaisen tohtori Fählmannin ja toinen kuusalulaisen (paikka on 4 peninkulman päässä Tallinnasta) papin Ahrensin, jotka on julkaistu toisistaan riippumatta viime vuonna, ovat jopa kutakuinkin kelvollisia käytännön kannalta, mutta esittävät kielen sisäiset lait puutteellisesti. Tällaisen esityksen laatimista on kuitenkin merkittävästi vaikeuttanut se seikka, että Virossa ei vain puhuta, vaan myös kirjoitetaan kahta murretta ja molemmilla julkaistaan painotuotteita. Nämä murteet, Tallinnan viro ja Tarton viro, eroavat toisistaan merkittävästi. Niiden ero ei ole pelkästään sanastollista, kuten suomen murteiden erot enimmäkseen ovat, vaan aivan yhtä paljon muoto-opillista. Nämä murteet ovat sekoittuneet toisiinsa menneisyydessä pitkien sotien aikana ja myöhemmin pappien kielenkäytön ja muuttoliikkeiden vaikutuksesta, niin että toisesta murteesta peräisin olevia muotoja ilmenee nykyisin usein myös toisessa. Jos niiden ero olisi alkuaan ollut vielä suurempi, tällaista sekoittumista ei olisi voinut yhtä helposti syntyä, mutta kun niillä nyt ei ole suurempaa eroa kuin esim. ruotsin ja tanskan kielillä, ero ei ole voinut estää sitä, että toisella murteella painettuja kirjoja lukevat ja ymmärtävät myös toisen puhujat. Tallinnanvirolainen kirjallisuus on kuitenkin verrattomasti runsaampaa kuin tartonvirolainen, joten etenkin tartonviroon omaksutaan helposti aineksia tallinnanvirosta. Päinvastaiseen suuntaan siirtyy vaikutteita vähemmän, osaksi siitä syystä, että tartonvirolla on vähemmän tarjottavaa, osaksi sen takia, että tallinnanviron puhuja suhtautuu toiseen murteeseen siten halveksivasti kuin yleensä vahvempi heikompaan. Tallinnanviron puhujia on myös seitsenkertainen määrä tartonviron murteen puhujiin verrattuna, sillä muutaman vuoden takaisen väestönlaskennan mukaan kaikkiaan 622 000 virolaisesta on jälkimmäisen puhujia tuskin 100 000.

Viron kirjallisuus koostuu kielitieteellisistä ja historiallisista tutkimuksista, jotka on kirjoitettu poikkeuksetta saksaksi, sekä vironkielisistä kansankirjasista. Vaikka viimeksi mainitut ovat meidän suomalaisten kansankirjastemme tavoin enimmäkseen sisällöltään perin niukkoja, joukossa on myös sellaisia, joita suomalaiselta rahvaalta vahingokseen puuttuu. Olen hankkinut omakseni poikkeuksetta kaikki vironkieliset kirjat, jotka olen saanut käsiini, ja niitä lienee nyt noin 60 erilaista. Joskus tuonnempana varmaankin yritän muokata niistä muutamia suomalaisen rahvaan käytettäväksi. Merkittävin virolainen kansankirjasten kirjoittaja oli äskettäin edesmennyt rovasti Masing tästä Tarton lähistöltä. Mutta koska hän ei joka rivillä lainannut raamatunlausetta tai hurskastellut muuten ja koska hän kirjoitti kieltä niin kuin sitä puhutaan noudattamatta noissa askeettisissa kirjasissa aiemmin käytettyä vanhaa tapaa, herrnhutilaiset (= pietistiset) opettajat vastustivat häntä ankarasti hänen elinaikanaan. Sen tähden kirjasilla oli aluksi varsin vähän kysyntää, mutta kun kansa on mainittujen opettajien ponnistuksista huolimatta tullut vakuuttuneeksi siitä, että Masingin kirjaset ovat lajissaan erinomaisia, niistä on tullut niin haluttuja, ettei yhdelläkään kirjakauppiaalla ole enää vuosiin ollut yhtään kappaletta myytävänä. Eräitä olen kuitenkin saanut muilta, ja em. tohtori Fählmann, joka on myös Tarton virolaisen oppineiden seuran esimies, on luvannut hankkia minulle vielä joitakin niiden lisäksi. Samainen Fählmann, jolla puheenjohtajuutensa ohessa on täkäläisistä lääkäreistä laajin praktiikka (60–70 potilasta päivässä ja lisäksi ehkä yhtä monta, jotka käyvät hänen luonaan kotona), on lisäksi yliopiston viron kielen lehtori ja hoitaa parhaillaan avoinna olevaa ravinto-opin ja farmakologian professuuria. On siis helposti arvattavissa, kuinka paljon aikaa hän voi käyttää ylimääräisiin puuhiin, mutta siitä huolimatta hän on melkeinpä päivittäin opettanut minulle hieman viron kieltä. Tämä tällainen on mahdollista ainoastaan täkäläisen elämäntavan puitteissa, täällä kun iltoja ei pidetä joutoaikana, jota ei voida käyttää mihinkään parempaan tarkoitukseen kuin turhiin vierailuihin, korttipeliin ja totilasin kallisteluun. Kaikki, jotka meillä valittavat tulojen riittämättömyyttä ja työmäärän liiallisuutta, voisivat oppia täällä paljon uutta, zum Beispiel [esimerkiksi], ettei riittämättömiä tuloja oikeastaan ole olemassakaan, vaan niistä puhuttaessa vain kaunistellaan menojen liiallisuutta, samoin kuin liiallinen työmäärä on vastaava peitenimi ilmiölle, jota tavallisesti sanotaan vetelehtimiseksi. Vuokraisäntäni nimineuvos Hagen elää vaimonsa ja 7 tai 8 lapsensa kanssa varsin säädyllisesti sen vaatimattoman palkan varassa, jota hän yliopiston piirustuksenopettajana saa, vaikkakin useimmat hyödykkeet ovat täällä tuntuvasti kalliimpia kuin meillä, esim. leiviskä sokeria maksaa 1 ruplan 20 kopeekkaa, leiviskä kahvia 1 ruplan 50 kopeekkaa. Mutta kukapa meillä tyytyisikään täkäläiseen päivän ruokajärjestykseen; aamuisin kupillinen kahvia, johon on sekoitettu vahvasti sikuria, ja sen kanssa pari korppua, kahden ruokalajin päiväateria, joka syödään klo 1/2 1, ruokajuomana lasillinen olutta, ei lainkaan illallista, vaan sen sijaan muutamia kupillisia teetä ja pari aivan pientä voileipää? Vain yhden ainoan kerran on moneen viikkoon juotu mainitunlaista kahvia päivällä, ja tämä tapahtui poikkeustilanteessa, kun lapset palasivat maalta kesänvietosta sukulaisten luota. Toteja tai muita alkoholijuomia ei käytetä lainkaan; vierailut ovat sangen harvinaisia, eikä silloinkaan varustauduta vieraiden kestitsemiseen talon tavanomaista käytäntöä runsaammin: muutamia kupillisia teetä ja jokunen voileipä. Perheissä, joiden luona olen kaupungissa vieraillut, on menetelty samalla tavalla tai enintään juotu lasillinen viiniä lisäksi; vain illallispöydässä juodaan useampia lasillisia kuten meilläkin. Totia en ole koko kaupungissa edes nähnyt paitsi yhtenä iltana, jolloin join lasillisen erään ruotsalaisen merikapteenin luona; hän palvelee täkäläisessä höyrylaivassa, joka tekee kierroksiaan Tarton, Pihkovan ja Narvan välillä.

Lähden täältä lättiläisalueen rajalle tutkimaan sikäläistä tartonviroa. Palaan sieltä tänne ja matkustan Pärnuun, josta tulen Tallinnaan ja lahden poikki Suomeen. Koti-ikävä on toki jo suuri, mutta vielä enemmän kaipaan sitä, että saan nyt kerralla koko viron kielen kurssini loppuun suoritetuksi, niin ettei minun tarvitse enää toista kertaa tulla tänne, kuten minun varmaankin kerran vielä on käytävä lappalaisten ja tšuudien luona, ennen kuin voin saada aikaan suomen, viron, lapin ja tšuudin kielen vertailevan kieliopin. Koska minulla ei ole muuta erityistä kerrottavaa muille siellä oleville tovereille eikä aikaa riitä mihinkään pitempään tarpeettomaan kirjoitteluun, en kirjoita nyt kenellekään heistä, vaan tämä kokoon kyhätty kirje kelvatkoon commune bonumiksi [yhteiseksi hyväksi] teidän piirissänne. Viikko sitten kirjoitin Aspille Ouluun ja pyysin häntä lähettämään Sinulle syyskuun alussa maksettavasta neljännesvuosipalkkiostani 70 ruplaa. Jos olet nyt sitä mieltä, että Frans voidaan taitojensa puolesta ottaa koulusi kirjoihin, pyydän sinua huolehtimaan siitä sekä maksamaan kirjoittautumismaksun ennakkona. Olen varmaankin marraskuussa siellä teidän luonanne ja korvaan sen silloin Sinulle. Rouva Wikmanillakaan ei liene mitään sitä vastaan, että hän odottaa siihen saakka, joten pyydän sinua kertomaan hänelle terveiset joko itse tai Fransin välityksellä. Olen syyskuun lopulla Tallinnassa ja odotan saavani sinne sinulta muutamia rivejä vastaukseksi. Kirjoita kuitenkin kuoreen ”poste restante”, jotta kirjettä ei palautettaisi, vaikka saapuisinkin sinne vasta myöhemmin.

Veljesi ja ystäväsi, Elias Lönnrot

PS Onko Saima vielä hengissä?